Miksi läskit eivät aloita kuntoilua?

Miksi ihmeessä te lihotatte itsenne sitten semmoisiksi? En ole koskaan tajunnut.

Miten voi ahmia niin paljon rasvaa ja sokeria ja haluta yhä vaan lisää.

mutta erilaiset tilanteet vievät siihen, että syö enemmän kuin kuluttaa. Liikkumista pitäisi olla todella paljon, että se vaikuttaisi, minä käyn liikuntaryhjmissä 3 kertaa viikossa ja vielä viikonloppuisin kävelylenkillä, mutta ylipainoa on. Eikä se oikeuta ketään halveksimaan tai aliarvioimaan minua.

Miksi ihmeessä te lihotatte itsenne sitten semmoisiksi? En ole koskaan tajunnut.

Miten voi ahmia niin paljon rasvaa ja sokeria ja haluta yhä vaan lisää.

ja, kun johonkin on tottunut, siitä on tosi vaikea päästä eroon.

Mutta ymmärrän, että kaikkien käsityskyky ei riitä ymmärtämään sitä.

haluaisi aloittaa.

25 kiloa ylipainoa. Mitkä olisivat ap.n ohjeet, kun koko liikunta tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta ja mihinkään aikatauluun sidottuun liikuntaan en pysty lapseni vuoksi sitoutumaan.

Miksi edes vaivautua laskemaan jotain kaloreja kuin oikealla liikunnalla voi syödä lähes mitä vain?

haluaisi aloittaa.

25 kiloa ylipainoa. Mitkä olisivat ap.n ohjeet, kun koko liikunta tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta ja mihinkään aikatauluun sidottuun liikuntaan en pysty lapseni vuoksi sitoutumaan.

sillä ajaminen on todella tylsää. Jaksan aina ehkä kolme kertaa viikossa parin viikon ajan, ja sitten se käy tappavan tylsäksi.

Kuntoilu on rasittavaa. Sohvalla on mukavampi maata. Liikunta ei laihduta vaan oikea ruokavalio. Ja kuka nyt tuonne ulos viitsisi mennä, vesijäälle ja viimaan, paitsi koiranulkoiluttaja?



Ihan samoin voisi kysyä, miksi tyhmät eivät aloita lukemisharrastusta. Typeryys on vaarallisempaa kuin läski.

jos me itsekkäästi laihdutettaisiin?

uimaan, pyöräilemään, pelaamaan sählyä tai sulkapalloa tai mitä lie, niin seuraavana päivänä tällä palstalla joku naureskelee, että näinpä siellä sellaisen läskin, mitähän se oikein yrittää.

Ei se ole niin helppoa, kun on ensin opetellut jopa vuosikymmeniä huonoja ruokailu- ja liikunta tapoja.



Kerronpa tähän oman tarinani parilta viime vuodelta. Muutama vuosi sitten tuli 40 vuotta mittariin ja terveystarkastuksessa kaikki veriarvot maksasta rasvoihin oli koholla. Painoa oli yli 102 kg, eli noin 26kg ylipäianoa. Kunto oli huono, mutta ei ihan rapakunnossa, pystyin kyllä kävelemään hyvin ja nousemaan rappuja yms. mutta jos jouduin olemaan päivän jalkojen päällä ja liikkumaan paljon, niin minulla tuli jalta todella kipeiksi. En voinut kuvitellakkaan että kävisin lenkillä, se olisi teinnyt viikon sairauslomaa jalkojen vuoksi.



Lokakuussa 2010 päätin aloittaa laihduttamisen. Liityin kiloklubiin (kiloklubi.fi) ja aloin syödä niiden ohjeiden mukaan noin 700kcal vajausta.



Tammikuuhun mennessä paino oli pudonnut 10kg ja kokeilin jos voisin käydä kävelemässä. Ensin kävin puolen tunnin kävelylenkillä ja jalat kesti painon pudotuksen ansiosita. Aloin käydä kävelyllä päivttäin. Ensin puolentunnin lenkkejä ja muutaman viikon kuluttua pisimmät kävelylenkit oli yli 10km.



Jossain maaliskuun alussa huomasin että reipas kävely ei saa minua enää hengästymään ja syke ei enää nouse kovin korkealle. Aloin juosta pieniä hölkkäpätkiä kävelyn lomassa, jotta saan sykettä vähän nousemaan.



Maaliskuun lopussa kokeilin hölkätä vähän pidemmästi ja 3km meni ihan helposti. Seuravana päivän 5km, sitten 8km ja 10km. Olin aivan ällikällä lyöty, kävellen kunto kohosi soffaperunasta siihen kuntoon että pystyin juoksemaan 10km tuntiin. Painoakin oli pudonnut jo 20kg. Tähän asti kaikki oli ollu helppoa.



Keväällä otin tavoitteeksi juosta joskus puolimaratonin, ajattelin että ehkä seuraavana keväänä. Mutta kun aloin juosta juoksulenkkejä, niin huomasin että kunto nousee niin nopeasti että voi juosta puolimaratonin jo syksyllä läpijuoksutavoittella. Kesän aikana korjasin tavoitetta sen verran että pyrin kahden tunnin alitukseen ja sen myös tein syksyllä ja painoa oli silloin 76kg, eli olin normaalipainossa !! Eikä tämä ollut syömisen osalta yhtää vaikeaa, mutta juoksu otti välillä jakoihin ja oli aika koviakin särkyjä ennen kuin jalat tottui juoksemiseen.



Talvi meni aika kivasti, painoa tosin tuli pari kiloa lisää kun juoksin vähemmän minkä mukaan olin opetellut syömään.



Sitten oli taas valtavasti työkiireitä, matkustamista ja vähän flunssaa ja muuta joiden vuoksi liikkuminen jäi vähemmälle ja painoa kertyi lisää.



Oli aika järkytys huomata että painoa tuli puolessa vuodessa 10kg lisää. Aloitin uudelleen tarkkailemaan syömistä ja lisäsin liikuntaakin. 5kg lähti aika helposti ja otin tavoitteeksi pudottaa vielä toisen 5kg jouluun mennessä, jolloin olisin ollut normaalipainossa. Toisin kävi, tulikin enemmän kuin 5kg takaisin.



Eilen aamulla vaaka näytti 90kg, okei siinä on pari kiloa ylimääräistä ja aamupaino on ehkä 88kg, mutta taas olisi 12kg pudotettavaa. Se mikä on positiivista, niin liikunta ei saa paikkoja kipeeksi, sillä tukiranka on kunnossa vaikka hengästyykin taas helposti.



Nyt täytyy ottaa taas itseä niskasta kiinni, kolmannen kerran parin reilun kahden vuoden aikana ja alkaa laskemaan kaloreita ja raahata persus kävelylenkille lähes joka päivä.



Jospa sitä saisi itsensä kuosiin kesään mennessä.



Paljon olen oppinut terveellisewstä elämästä, mutta se vaatii aikaa että se tulee tavaksi. Sen jälkeen on helmpompaa pysyä normaalipainossa.



Tulipa pitkä vuodatus. Sori :)



Mies 42v

Eikä se oikeuta ketään halveksimaan tai aliarvioimaan minua.

on halveksinut tai aliarvioinut?

Juuri tuossakin näkyy ylipainoisten järjettömän tunnepitoinen suhtautuminen ruoasta puhumiseenkin. Heti kuvitellaan että minä oon niin tärkeä että tässä muut heti on halveksimassa. Vaikka puhutaan YLIPAINOISTEN LIIKUNNASTA.

Minä minä minä. Liikalihavien outo, itseensäkäpertynyt sekava tunnesyömismaailma.

Raskas liikunta vaatii energiaa ja pelkästään liikkumalla ei voi laihtua. Se ei meinaa todellakaan, että voit syödä mitä tahansa kun liikut.

Ruokavalio on oltava tukena.

Ja kyllä, harrastan liikuntaa 15 tuntia viikossa ja ne tunnit eivät todellakaan ole mitään koirankusetusta

Jos energiaa kuluttaa enemmän kuin sitä saa, laihtuu aivan varmasti.

Lihava voi haluta olla hoikka ja hyväkuntoinen ja samalla varmasti pelätä kaikkea mitä muutos käytännössä tarkoittaa.

uimaan, pyöräilemään, pelaamaan sählyä tai sulkapalloa tai mitä lie, niin seuraavana päivänä tällä palstalla joku naureskelee, että näinpä siellä sellaisen läskin, mitähän se oikein yrittää.

Itse asiassa aika harvon näkee tuollaisia viestejä.

Kyllä se on niin päin että ihmiset tuntee itsestään häpeää.

Muistan kun itse aloin liikkua niin kävelyllä kehtaa hyvin käydä, sillä se oli omastakin mielestä lihavalle sopivaa liikkuntaa

Sitten kun kunto nousi ja olisi tarvinnut ottaa vähän juoksuaskelia, niin tunsin "juoksuhäpeää". Ei kehdannut juosta lyhyttä matkaa jos joku oli näkemässä. Jotenkin se vaan tuntui nololta jos ei jaksanut juuosta kuin parisataa metriä.

Mutta kun oli luonut itselleen tavoitteellisen juoksuohjelman jossa "käskettiin" vuorotellen juosta muutama minuutti ja kävellä muutama minuutti, niin aika äkkiä se alkoi tuntua luontevalta ja lakkasi meiettimistä sitä että miltä se muista näyttää tai mitä muut ajattelee siitä.

Ja kävely on ylipainoiselle hyvää liikuntaa ja pelkästään sillä saa jo paljon kuntoa paremmaksi.

hienoa lukea kirjoitustasi! Olet todella yrittänyt etkä yhden "salikerran" jälkeen marttyyrina jäänyt kotiin marmattamaan. Tsemppiä jatkoon!! Saat varmasti taas pudotettua. Hienoa että teet oikeasti elämällesi jotakin.

mikä aikuisella ihmisellä on ongelmana kun syömistä ei osata rajoittaa. Ahmii ahmii ahmii itsensä läskiksi ja lopulta sairaaksi.

että joku voi olla ihan onnellinen, vaikka onkin ylipainoinen, eikä tunne tarvetta laihduttaa, Kenenkään ei tarvitse laihduttaa vain siksi, että laihat määräävät, että muidenkin pitää olla laihoja.

Niin, mistä raskaudesta kertoisin?



Sinulla voi olla ikää 20- vuotta ja yksi lapsi. Mutta on ihmisiä joilla on useampi lapsi ja ikää enempi.



Olen minäkin käynyt lenkillä 4 viikkoa synnytyksestä, se ei silti tarkoita että paino tippuu sadasta kilosta kovin nopeasti.



Ja se pointtini oli että vaikka liikun, olen läski ja tässä menee aikaa. Sinä näet läskin ja ajattelet ettei tuo liiku kun se läski nyt ottaa aikansa sulaa. Meneekö jakoon?



7, joka taas on käynyt kerran puntarilla ja mittaillut pari kertaa vatsaansa.. ;)

Minä olen ollut 7-vuotiaasta asti ylipainoinen, vaikka en lapsena syönyt liikaa enkä ahminut karkkeja ja muita herkkuja. Enkä ahmi nytkään.



Yritän laihduttaa hiukan ruokavaliota muuttamalla, paljon siinä ei tosin ole muutettavaa. Vihaan liikkumista. En ikinä alennu pistämään päälleni mitään liikuntaan liittyviä pukeita, vihaan niitä! Olen paljon mieluummin ylipainoinen ja tyytyväinen itseeni.

Se voi olla nivelille haitallista. Ensin reipas kävely ja sitten kun kilot pudonneet voi siirtyä jouksuun. Te jotka sanotte että se on kamalaa tuskaa, älkää vaatiko alussa liikaa. Tehkää järkevä suunnitelma jossa vähitellen lisätään vauhtia.

Aika moni pilaa sekä dietin että liikunna vetämällä heti överit. Jos syö liian vähän, nälkä vie voiton ja jos liikkuu liikaa kuntoonsa nähden väsähtää totaalisesti.

Kannattaa optella syömään oikein ja lisätä liikuntaa pikkuhiljaa kunnon kasvaessa ja tukirangan vahvistuessa.

Liikunnassa kannatta hakea sellaisia lajeja joista pitää ja joita saa suoritettua luontevasti. Esimerkiksi kävellen töihin voi olla iso muutos parempaa suuntaan.

Läskiksi tuleminen kestää vuosia, samoin laihtuminen, mutta aikaa on koko loppuelämä.

hienoa lukea kirjoitustasi! Olet todella yrittänyt etkä yhden "salikerran" jälkeen marttyyrina jäänyt kotiin marmattamaan. Tsemppiä jatkoon!! Saat varmasti taas pudotettua. Hienoa että teet oikeasti elämällesi jotakin.

Tähän on kyllä pakko todeta että vaikka tiesin että olin reilu vuosi sitten vaivan huippukunnossa, niin ei elämä mitenkään muuttunut paremmaksi. Jopa ehkä vähän päin vastoin. Muija oli mustasukkainen urheiluun käytetystä ajasta ja naureskeli, kun punnitsin ruokiani ja laskin niiden kaloreita. Tuolla oli ehkä aika suurikin osuus siihen että en jaksanut jatkaa vaan kokeilin jos paino pysyisi kurissa ilman kirjanpitoakin. Ei pysyny.

Usein hehkutetaan sitä että mien terveellinen elämä ja laihtuminen parantaa elämänlaatua, paskan marjat, lähes yhtä tyytyväinen olen itseeni myös paksumpana ja on vähintäänkin kyseenalaista että onko laihduttaminen vaivansa arvoista. Pakko vakuuttaa itselleen että on se.

Mies 42v