Lue keskustelun säännöt.
Miksi en kelpaa ystäväksi, enkä edes kaveriksi muille äideille? :(
05.01.2013 |
Minulla on hyvin vähän kavereita. Eikä yhtään luottoystävää, jolle uskaltaisi avautua joskus kun jokin mieltä painaa. Lasten kautta on tullut äitituttuja kylläkin, lasten koulukavereitten äitejä. Eräs äideistä asuu melko lähelläkin, mutta hänestä en kertakaikkiaan ota selvää, mikä hän on naisiaan. Aikoinaan kun pyysin hänet fb-kaveriksi, kesti monta viikkoa ennen kuin hän hyväksyi pyynnön, vaikka varmasti päivittäin moneen kertaan käy facebookissa (tiedän kun nyt kuitenkin kavereita siellä olemme). Olimme jo tuossa vaiheessa ihan "hyviä" tuttuja kun pyysin kaveriksi. Hän on oikein mukava, puhelias ja reipas, mutta ei koskaan pyydä kahville, eikä tule meilläkään eteistä lähemmäs hakiessaan lapsiaan. Eikä juuri kommentoi tai tykkäile facebookissa, vaikka minä kyllä olen aktiivinen kommentoimaan (ystävällisesti, jos jotain positiivista sanottavaa on, negatiivista en siellä kirjoittele kellekään) ja varsinkin tykkäilemään. Hän on vain yksi esimerkki. ystäviä minä en saa, sen olen jo oppinut. Joskus itkettää tämä kotiäidin yksinäisyys, kun tuntuu ettei kukaan halua tutustua paremmin. Miksi?
Kommentit (8)
ihmisistä, vaan sellaisista, joilla on jotain sanottavaa. Ei tarvitse tykkäillä FB:ssä vaan keskustella.
Mielestäni liikaa miellyttämään pyrkivät ihmiset ovat tylsiä. Pidän suorasanaisista ihmisistä, jotka uskaltavat sanoa yleisestä kaanonistakin poikkeavia näkemyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin koin samanlaista, mutta myöhemmin olen huomannut tottuneeni tyyliin ja taidan olla itsekin välillä samanlainen viileä tollo. Noin neljän vuoden jälkeen sai neljän äidin kaveriporukan, mitä olisin kipeästi aiemminkin tarvinnut -nämäkin kaikki samoissa ympyröissä pyörineitä jo vuosien ajan. Asiat muuttuvat kyllä!
olen ollut kerrallaan kotona n. 1-1,5v. Siinä ajassa ei oikein äitiystäviä ehdi saada. Ja erona muihin lähialueen äiteihin on se että minulla on myös muut lapset kuin vauva kotona. Kaikilla muilla taloissamme on muut lapset päiväkodissa ja ovat sitten vapaampia vauvan kanssa liikkumaan. Jos on esim. lounastreffit kaupungilla niin helpompi tietty mennä vaan vauvan kaa...Ja kurjaa tietty ettei meidän lapsille niin vaan löydy leikkiseuraa arkisin kun muut lapset pk:ssa.
Missä päin asutte?kyllä minullakin on kaikki lapset kotona. Kuljen paljonkin.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 16:10"]
Lyökää hynttyyt yhteen yksinäiset!
[/quote]
Josko nämä olisi jo kahdessa vuodessa löytänyt niitä kavereita, tuskin ainakaan tällaista ketjua muistavat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisaalta olen itsekin aika passiivinen hakemaan seuraa. Vanhat kaverit menetin kun sain lapsen nuorena, en päässyt mihinkään eikä minua kauaa pyydettykään. Ja vaikeampi aikuisiällä saada enää ystäviä. Yhdenkin äidin kaa moneen kertaan sovittu lasten kaa kyläilystä, aina peruu tyyliin syyllä: "lähdettiinkin kaupungille", "sisko tuli käymään" tm. En tajua miksi pitää edes puolittain sopia jotain jos ei ole tosissaan. Tai ehkä hänellä on 100 kaveria eikä tajua sitä miten odotan tapaamistamme:(
Joo, seura olis kivaa...