Muita VL-äitejä jotka miettivät lähteäkö vai jäädä liikkeeseen?

Sairaus sellainen uskoon pakottaminen on. Minulla ystävä joka ex-vl ja lopulta kävi kuitenkin niin että välit vanhempiin säilyi vaikka toki vanhemmilla on uskomuksensa siitä mihin ystäväni joutuu.



Parempaa palvelusta et voi itselles ja perheelles tehdä kuin jättää sen sekoilun.

Ehkä eniten tässä ahdistaa tuo usko. Viimeisen puolen vuoden aikana ollaan käyty ry:llä ehkä 2 kertaa.

Joku tuolla mainitsikin että syyllisyyttä aiheuttaa se kun on lapsesta asti opetettu että tietyt asiat ovat syntiä ja nyt itse yrittää pyristellä eroon niistä. Myöskin pelko tulevaisuuteen. Miten lasten käy. Haluaisin kuitenkin antaa heille esimerkkiä hyvistä perhearvoista ja terveistä elämäntavoista. Toisaalta eihän se Vl usko ole tae siitä että saisin suojeltuja lapset.

Miestäkin vähän pelottaa just lasten takia. Hänkin elää samalla tavalla ja ajattelee myös.

Siksi olisikin hyvä että saisi ensin "haalittua" ystäviä Vl liikkeen ulkopuolelta tai just saman kokeneita.

Tiedän että äitini saisi varmaan sydärin jos ilmoittaisin hänelle että jätän Vl liikkeen. Hän murehtisi sitä varmaan loppuun asti. Jaksaisi varmasti muistutetella kuinka tärkeää on olla uskomassa ja plaa plaa.

Yksi sisaruksistani(yhteensä meitä on 12). Tietää ainoastaan mun ajatuksistani. Muut järkyttyisivät aivan varmasti. Olen aina ollut sellainen kiltti ja tunnollinen ehkä ujokin isommassa seurassa. Musta ei kukaan uskoisi kuin radikaaleja ajatuksia minulla on Vl-liikettä kohtaan.



Joku mainitsi myös sen että Vl liikkeessä ajatellaan että ulkopuolella on pelkästään paha maailma. Siitäkin ajatuksesta yritän päästä irti.

Ap

Ja voin sanoa rehellisesti, että se oli elämäni parhain päätös! Nautin nykyään elämästä täysin rinnoin. :) Olen saanut ihania uusia ystäviä ja kavereita.

Asun itse varsinais-suomessa, mutta jos haluat vaihtaa ajatuksia niin laita tänne s.postiosoitteesi.

niin huomaat, että on monia perheitä, joissa kasvatetaan lapsia ihan oikeaan suuntaan.



Minulla on kymmenisen ystäväperhettä, joissa on neljä tai viisi lasta. Lähes kaikki ovat uskossa, VL-uskossa vain yksi.



Aika samanlaista elämää kaikki heistä elävät: lapset käyvät pyhäkoulussa ja leireillä, aikuiset elävät päihteetöntä elämää, lapsille suodaan turvallinen lapsuus. Lapsilla on samanlaisia harrastuksia.



Jos olet lasten kanssa kotona, mene vaikka seurakunnan perhekerhoon. Luterialisissa on niitä, jotka kokevat uskon tosi omakohtaisesti mutta toki myös niitä tapakristittyjä. Pääasia, että pääsisit kurkistamaan myös muiden kuin lestadiolaisperheiden elämään - ei täällä maailmassa nyt niin erilaista ole :)



Siunausta!

Joku mainitsi myös sen että Vl liikkeessä ajatellaan että ulkopuolella on pelkästään paha maailma. Siitäkin ajatuksesta yritän päästä irti. Ap

niin yksinkertaista ja mustavalkoista. Ääriuskonnollisessa ajattelussa on tyypillistä voimakkaat Hyvä-Paha -dikotomiat. Mutta sellainen ei kuulu realistiseen, aikuiseen ajatteluun. Hyvää ja pahaa on kaikkialla, niitä on uskallettava kohdata ja tarkastella. On itse oltava kriittinen ja ajateltava itse. Voimia ap!! Sinulla on tulevaisuus ja se kuuluu vain sinulle. Ota siitä vastuu heti tästä päivästä alkaen.

Nii, täälläkin hyvin ristiriitaisia tunteita.. Meillä 2 lasta ja tällä hetkellä ehkäisy käytössä.. Haluan useamman lapsen, mutta nyt en jaksa. Meillä ainut on tuo ehkäisy.. Jos voisin vapaasti valita montako lasta haluan ja millon ni voisin olla vl.. Tosin mua on siks koulussa aina kiusattu ja pilkattu ja oon lapsena kokenu siitä paljon harmia ku oltiin uskovaisia.. En haluais sitä lapsilleni.. Ihmisenä en muuttuis ja arvot ois samat muuten ja suviseurat ois yhtä ootettu juhla.. Tää on hankalaa!!

Itse lähdin reilu vuosi sitten. Enkä oo todellakaan katunut. Meillä kaksi lasta eikä ainakaan hetkeen ole lisää tulossa. Mies on edelleen uskovainen, mutta ei käy lähes koskaan seuroissa. Haluaisin myös tutustua tai vaihtaa ajatuksia muiden saman kokeneiden tai harkitsevien kans.

Meillä on selvästi ero mieheni kanssa kun hänelleä on enemmän kavereita ry:llä kuin minulla. :-(

[quote author="Vierailija" time="08.01.2013 klo 12:51"]

Itse lähdin reilu vuosi sitten. Enkä oo todellakaan katunut. Meillä kaksi lasta eikä ainakaan hetkeen ole lisää tulossa.
Mies on edelleen uskovainen, mutta ei käy lähes koskaan seuroissa. Haluaisin myös tutustua tai vaihtaa ajatuksia muiden saman kokeneiden tai harkitsevien kans.

[/quote]  Minua on hämmästyttänyt uskovaisena se että kyllä uskon kieltämisestä jää selvästi niille semmoinen kaipaus. Sielu ei ole saanut rauhaa. Sen näkee kun niin moni uskonsa kieltänyt haluaa tulla aina suviseuroihin.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 19:26"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2013 klo 12:51"]

Itse lähdin reilu vuosi sitten. Enkä oo todellakaan katunut. Meillä kaksi lasta eikä ainakaan hetkeen ole lisää tulossa.
Mies on edelleen uskovainen, mutta ei käy lähes koskaan seuroissa. Haluaisin myös tutustua tai vaihtaa ajatuksia muiden saman kokeneiden tai harkitsevien kans.

[/quote]  Minua on hämmästyttänyt uskovaisena se että kyllä uskon kieltämisestä jää selvästi niille semmoinen kaipaus. Sielu ei ole saanut rauhaa. Sen näkee kun niin moni uskonsa kieltänyt haluaa tulla aina suviseuroihin.

[/quote] 

Suviseurat on aivan eri asia. Mä tykkään leirielämästä ja nään siellä sukulaisia jotka ovat pohjoisesta (itse olen etelästä) siellä on sellanen omanlainen tunnelma.

Tänä vuonna ovat niin kaukana että sen takia ei lähdetä.