Muita VL-äitejä jotka miettivät lähteäkö vai jäädä liikkeeseen?

ei sitä uskoa tarvitse / kannata kieltää. Mutta uskoa mihin? Usko kolmiyhteiseen Jumalaan antaa sinulle voimia, ei ahdistusta. Älä siis kiellä uskoasi, mutta älä myöskään jää sairaaseen liikkeeseen. Elä uskoasi todellisten kristittyjen kanssa, todellisessa kristityssä seurakuntayhteydessä. VL ei ole sitä...

Älä kiellä uskoasi, rukoile voimia Taivaan Isältä! Muista ,että et voi tietää kuinka paljon Sinulla on elinpäiviä jäljellä. Ja kuitenkin jos täältä kuolee uskovaisena niin taivas paikka on varma. Kannattaa yrittää vielä uskoa ja luottaa Taivaan Isän huolenpitoon.

Et ole ainut joka näitä miettii. Oletteko päästäneet lapsia harrastuksiin kuten joukkue urheiluun? Tämä on yksi asia joka mietityttää. Millaisessa asemassa olette työelämässä?

Kiitos teille jotka ootte ottaneet yhteyttä. Minusta on kiva lukea muiden ajatuksia, kirjottelen takas kun kerkeän. Elämä on väliin haastavaa kun sovittaa kolmivuorotyön lasten harrastukset:) + perheen pyörityksen.

Ollaan päästetty lapsia joukkueurheiluun mukaan. Varmaan vuosi sitten "päästettiin"

Nyt on 3 lasta harrastaa joukkueessa.

Tästä on jotku ollut vähän huolissaan, mutta ajateltiin miehen kanssa että ilmeisestiovat vain kateellisia kun haluaisivat saada omatkin lapset harrastuksiin mutta eivät uskalla tehdä samaa.

Työelämässä ollaan molemmat. Ihan duunarihommia tehdään:)

Ap

Tässä ap:n sähköposti



fazeriina79@hotmail.com



Ei muutakuin kirjoittelemaan ;)

En kerkee nyt kirjoitella enempää...

Tiedän itse kokemuksesta, mitä käyt läpi. Vl-liike on lahko, jossa on paljon vaarallisen lahkon piirteitä, käy uskontojen uhrien sivuilla ja lue asioita. Vl-liikkeessä on paljon samoja ominaisuuksia, kuin muissakin samankaltaisissa lahkoissa, joissa uskotaan olevan "se ainut ja oikea".



Kun lähdet, joudut rakentamaan identiteettisi ja maailmakuvasi uudelleen, mutta itse koin sen itsenäistymiseksi. Joudut itsenäistymään myös vanhemmistasi ja sukulaisistasi, jotta heidän mielipiteensä ei vaikuttaisi sinuun ja omaan toimintaasi. Eli tavallaan käyt puberteetin läpi uudelleen suhteessasi vl-liikkeeseen ja omiin vanhempiisi/sukulaisiisi. Mutta aikuisen ihmisen kuuluu itsenäistyä, jos se ei ole tapahtunut jo aiemmin. Jokainen elää elämäänsä itselleen ja vastaa omista valinnoistaan. Tässäkin joutuu opettelemaan/itsenäistymään pois vl-liikkeen "yhteistunnon" osalta ja käsittämään oikeasti omantunnon merkityksen.

Itselleni ero vl-liikkeestä oli kasvu aikuiseksi, omaksi itseksi, pois muiden vallan alta.

Antaako usko sinulle voimia vai viekö?Luotatko Jumalan johdatukseen?Jaksatko/kiinnostaako käydä seuroissa?Eo.kysymykset esitän itselleni jos mietityttää.Voimia!Onko sinulla ollut joskus ystäviä?Vaali vanhoja ystävyys-suhteita.

ole ollut vl.

Jos päätät jättää vl liikeken varaudu kokemaan yksinäisyyden tunteita.



http://freepathways.wordpress.com/2013/01/29/yksinaisimmista-hetkista/



Virpi Hyvärisen kirjoitus on kuin omasta elämästäni.

on vapauttava kokemus. Et saa mielenrauhaa ennen kuin teet sen koska niitä ajatuksia niin paljon ajattelet. Ehkä saat ystäviäkin paremmin kun sinun ei tarvitse keskittyä ja ahdistella uskostasi ja kiihkosäännöistä? Voisit keskittyä elämään elämää.

Älä kiellä uskoasi, rukoile voimia Taivaan Isältä! Muista ,että et voi tietää kuinka paljon Sinulla on elinpäiviä jäljellä. Ja kuitenkin jos täältä kuolee uskovaisena niin taivas paikka on varma. Kannattaa yrittää vielä uskoa ja luottaa Taivaan Isän huolenpitoon.

lahja, jonka Jumala antaa.

kun emme ole näistä asioista keskenämme paljoa jutelleet. Mulla on olo että miehelläni ei ole yhtään nitiä epäilyksiä joista oma uskoni kärsii.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2013 klo 00:59"] 

Itse olen ollut "entinen vl" jo yli 8 vuotta. Välillä käyn katsomassa mitä tästä aiheesta keskustellaan. Eihän ne hyvät ja honot muistot mihinkään katoa vaikka laimenee kyllä.

"Kirsi"

[/quote]  www.hakomaja.net

Siellä voi keskustella ja myös chataa online. Tulkaa mukaan kaikki halukkaat!

Itse olen vähän päälle kolmekymppinen(en muista kirjoitinko jo aloituksessa) on niin sekavat ajatukset;)

T:ap

Onko teillä uskovia ystäviä?

Uskotko Jumalaan?

Että uskonko ja mihin..

Saanko jotain seuroista irti? Monesti olen yrittänyt ja kuunnellut seuroissa mutta en vaan koe sitä omakseni enkä saa sieltä itselleni mitään. Minulle se on liian rajoittunutta elämää, tai itse koen sillä tavalla.



Kaikki päiväkerhonpidot ovat olleet pakkopullaa. En voi opettaa lapsia kerhossa kun en itsekään oikeen usko.

Mielestäni väärin muita ja itseä kohtaan.

Kuten tiedätte, niin on erittäin vaikea päästää kokonaan irti kun siihen on lapsesta asti kasvanut. Tällä paikkakunnalla mulla on yksi kaveri, ihan hyväkin. Hänen kanssaan on kyllä pystynyt melko paljon juttelemaan. En vaan ole sanonut näistä asioista että mua ahdistaa uskominen, tuntuu että kokoajan vaan on ahdistuneempi olo.



Ap

Syntikäsityshän on liikkeessä muuttumassa, joten ihan katastrofina tuskin pidetään mainitsemiasi asioita.



Mutta jos et usko Jumalaan, ei sitten oikein mitään ehkä jääkään.



Toisaalta Rebekka Naatus kirjoitti juuri siitä, miten ateistikin voi olla "uskomassa" lähinnä sen yhteisön vuoksi.

Kaveriperheitä on siellä täällä(lähinnä ovat lasten kummeja) ne kyllä käy kylässä sen kerran vuodessa ja itsekin saatetaan käydä kerran vuodessa. Niistäkään ei kukaan tunne toisiaan. Tuntuu että heilläkin on ne ovat kaveripiirit.

Hassulta kuulostaa mutta väliin tunnen itseni aika ulkopuoliseksi ajatuksineen.

Ap

Oletko töissä, onko sulla perheen ulkopuolista aikaa? Miten keskeistä tuo uskoon liittyvä on tällä hetkellä elämässänne?



Vai haluaisitko elää toisin, koetko itse telkkarin syntinä?



Ahdistushan voi johtua myös siitä, että suhtaudut ristiriitaisesti ehkäisyyn, hiusten värjäämiseen ja telkkariin - onhan sinulle koko ikäsi opetettu, että ne on syntiä.

(Jumalaan ja Jeesuksen pelastustekoon) kannata menettää:) Uskonto (tapakulttuuri ja säännöt) ja usko on eri asia. Itse olen lähtenyt VL-yhteisöstä jo alle parikymppisenä eli reilu 15 vuotta sitten. Meidän perheessä usko ja uskonto oli sairasta ja sairastuttavaa. Edelleen pidän yhteyttä lapsuuden ystävään, joka on liikkeessä mukana. Olemme mieheni kanssa myös heidän lapsensa kummeja. Myös kaksi sisarustani on mukana vl-liikkeessä ja toiseen heistä hyvät ja läheiset välit.

mä olen irtautunut uskonnollisesta yhteisöstä joka on ihan yhtä sulkeutunut ja eristäytynyt kuin VL. Mulla on mennyt 12 vuotta tähän irtautumiseen ja elämän rakentamiseen, pikku hiljaa se on tapahtunut - olin 32 v kun lähdin enkä päivääkään ole katunut lähtöäni. Koko ystäväpiiri paria ihmistä lukuun ottamatta meni uusiksi, mutta hyvä niin. Vähitellen kun tajusin ettei mulla ollut niiden ihmisten kanssa mitään aitoa yhteistä - yhteinen tekijä oli ollut tuo usko & uskonkappaleet, ja kun niistä irtauduin, en enää halunnut noidan ihmisten kanssa viettää aikaani.



Onneksi mulla on pari "irtautunutta" ystävää, joiden kanssa voin puhua menneestä ja siitä, miten haastavaa on ollut rakentaa elämää yhteiskuntakelpoiseksi, tulla ns. "normaaliksi" ihmiseksi. Työni puolesta olin pari vuotta sitten saanut kutsun erääseen hienoon muotinäytökseen, ja kutsuin tämän irtautuneen kaverini mukaan. Siellä me nelikymppiset ex-uskovat olimme Suomen trendikerman joukossa, emme kokeneet kuuluvamme joukkoon (emme ole edelleenkään trendikkäitä!) mutta seisoimme selkä suorana ja nautimme jopa lasilliset kuohuviiniä. Meistä on tullut nauravia naisia, joilla on pokkaa mennä paikkoihin joista emme ennen edes uneksineet.



Toki tämä tietynlainen ulkopuolisuuden tunne on olemassa, mutta muista, että VL & muut lahkot perustuu nimenomaan siihen. Ihminen saadaan uskomaan, että "maailma" ulkopuolella on paha ja että vain tässä porukassa voit olla onnellinen. Sun pitää päästä purkamaan ajatusmallejasi, jotka sulle on lapsesta saakka rakentuneet. Lue kulteista ja siitä, miten niistä voi irtautua. Lue, vaikket tunnistaisi itseäsi. Lue, niin jonain päivänä tajuat, mitä luet ja alat irtautua kaikenlaisista sua ahdistavista asioista. Pikkuhiljaa.

Sairaus sellainen uskoon pakottaminen on. Minulla ystävä joka ex-vl ja lopulta kävi kuitenkin niin että välit vanhempiin säilyi vaikka toki vanhemmilla on uskomuksensa siitä mihin ystäväni joutuu.



Parempaa palvelusta et voi itselles ja perheelles tehdä kuin jättää sen sekoilun.