Lue keskustelun säännöt.
Popeda, Yö ja Dingo, kuka niistä voi oikeesti pitää?
04.01.2013 |
Samaan kastiin menee Mamba, Stamina, Mokoma, Teräsbetoni jne.
Kommentit (25)
ketään kaupunkilaista, joka noista pitäisi. Muutama maalaisserkku noita kuuntelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ketään kaupunkilaista, joka noista pitäisi. Muutama maalaisserkku noita kuuntelee.
Me jotka kuuntelemme ihan sanoituksiakin, sori :)
kuuluu edelleen lempibändeihini, nuorena lisäksi meni Dingo. Yö ei ole käynyt minulle koskaan, kamalaa taskulaskimella tehtyä pateettista paskaa. Mutta Hurriganes, loistavaa!
Teräsbetoni ei kyllä minusta kuulu samaan kastiin Yön, Dingon tai Popedan kanssa :D
http://open.spotify.com/album/3prEHlAOWGsgkdoAsGBWg0
Tosin virvelin soundi on hiukan kummallinen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siitä iänikuisesta murheellisten laulujen maasta, jonka pitäisi olla ironiaa mutta jonka porukka ottaa niin helvetin tosissaan.
Mä ainakin tykkään! ja Dingon 80-luvun tuotanto on hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin moni pitää Chisusta, Maija Vilkkumaasta ja Whitney Houstonista, vaikka minusta heidän laulunsa on kammottavaa ulinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Popedan, Yön ja Dingon tuotantoon liittyy valtava määrä nuoruusmuistoja. Tietyt (monet) biisit kuulostaa edelleen helvetin hyviltä, niitä kuunnellessa tulee mieleen ihmisiä, tunteita, paikkoja, tapahtumia...
Onko se väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Popedan, Yön ja Dingon tuotantoon liittyy valtava määrä nuoruusmuistoja. Tietyt (monet) biisit kuulostaa edelleen helvetin hyviltä, niitä kuunnellessa tulee mieleen ihmisiä, tunteita, paikkoja, tapahtumia...
Onko se väärin?
Pitkä ura, hyviä levyjä ja hienoja keikkoja. Tietysti viime vuosina meno on muuttunut, mutta kun muistelee aikaa Elävänä Euroopassa -albumin aikaan, Akun tehdasta ja niitä muita alkupään levyjä, Saimaa-ilmiötä jne., jne., ei voi kuin todeta, että tämän päivän tylsä suomipop ja -rock ei yllä samaan, ei ainakaan tunteiden herättäjän tasolla.
Popedaa en ole kovin tarkasti seurannut, mutta aikoinaan, 70-luvun lopulla ja 80-luvulla, sitä tuli jonkin verran kuunnelluksi. Joutessani kuuntelin Spotifyssa Hullut koirat- ja Rasvaa koneeseen -levyt, ja täytyy sanoa, että kuulosti yllättävän hyvältä, vaikka noiden tekemisestä on jo aikaa. Paljon paremmalta kuin Popedan myöhempi tuotanto. Nämä levyt eivät mielestäni ole vielä sitä "örmy-Popedaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap oli myös nuori tuohon aikaan ja inhosin noita bändejä
Popedan, Yön ja Dingon tuotantoon liittyy valtava määrä nuoruusmuistoja. Tietyt (monet) biisit kuulostaa edelleen helvetin hyviltä, niitä kuunnellessa tulee mieleen ihmisiä, tunteita, paikkoja, tapahtumia...
Onko se väärin?
Pyydän siis nöyrästi anteeksi, että minä satu(i)n pitämään niistä. Edelleen, onko se väärin?
t. 8
Vain elämää tasoisesta itkukaraokesta?!
Olen vähän tälläinen vanhempi rouva, jonka mielestä musiikissa ei ole rajoja ja sille pitää olla avoin.
Musiikkiin liittyy paljon kauniita hetkiä, jotka jää vaan elämään muistoissa. Esim. Popeda on ihan mielettömän hyvä livebändi edelleenkin.
sillon ois tullut paskaa niskaan.
Musiikkiin liittyy paljon kauniita hetkiä, jotka jää vaan elämään muistoissa. Esim. Popeda on ihan mielettömän hyvä livebändi edelleenkin.
Onneksi et kehdannut mainita Hurriganesia sillon ois tullut paskaa niskaan.
Kun pääsi unohtumaan edellisestä, on todettava, että Hurriganes tietenkin kuuluu merkittävimpien suomalaisbändien joukkoon. Olen sitä Spotifylla kuunnellut, ja muutama CD on myös hyllyssä.
Ne vanhat keikat, joilla Albert on mukana, osoittavat, että homma toimi hienosti, vaikkei englannin kieli ollutkaan Remun äidinkieli – eikä ole tietysti vieläkään. :)
Hurriganesin musiikissa on tunnetta.
11
Minkä kasetin sinä ostit tänään huoltoasemalta?!