Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Raivostuttava!! 6v. poikani
04.01.2013 |
Tuolla se raivoaa, kirkuu ja jankuttaa samaa asiaa. Huutaa solvauksia, räkii, potkii seinää ja haukkuu persepääksi.
Mikään ei suju sen kanssa. Miehen kanssa laitoimme (yritimme ainakin laittaa) tapetteja seinään tänään. Yritin järjestää sille siksi aikaa tekemistä ja puhuimme, että nyt ei voida sekunnissa palvella häntä.
Saman tien alkoi palvelusten vaatiminen ja jatkuva jankuttaminen.
Ei riitä, että sanoo: "odota hetki, mä pääsen kohta!" Ei. Vaan jankutus jatkuu ja ääni kovenee lopulta raivoamiseksi. Niin kauan, että häntä palvellaan. Mä olen ihan loppu. Mikään ei mene perille. Vaikka miten yrittäisi selittää, että nyt pitää odottaa omaa vuoroa.
Illalla haluttiin katsoa ohjelmaa mieheni kanssa. Sovittiin pojan kanssa, että katsotaan yhdessä kaikki nätisti ja hiljaa. Kainaloon voi tulla katsomaan. Melkein heti alkoi mekastus ja riehuminen ja tv:n edessä heiluminen. Ja se jankuttaminen huutamalla jostakin asiasta. Sitä jatkui ja jatkui ja jatkui... voi v***u.
Tänään ollaan käyty pojan kanssa yhdessä mummolla ja papalla, käyty eräässä lasten tapahtumassa ja syöty yhdessä hesessä. Mitä vielä?
Sisarus kärsii. Poika raivostuu nollasta sataan sekunnissa ja saattaa motata. Sisarus ei saa leikkiä rauhassa kaveriensa kanssa, kun pikkuveli härnää ja häiriköi koko ajan leikkejä.
MUTTA eskarissa käyttäytyy mallikkaasti ja viihtyy siellä hyvin! Ei mitää käytöshäiriöitä, satuttamimisia tai mitään, mistä olisi tullut sanomista. Eskarin ope oli hämmästynyt, kun olen kertonut, että meillä on kotona pojan kanssa aika paljon ongelmia.
Pojan kanssa puhumisella ei ole vaikutusta. Puhe valuu pois kuin vesi hanhen selästä. Elämä on nykyään yhtä mellastusta. Uhkailua, kiristystä ja lahjontaa.
Mikään muu ei näytä tepsivän kovapäiseen poikaamme.
Auttakaa hyvät ihmiset!
Kommentit (16)
Tosin hyviä hetkiäkin on, ekaluokkalaisemme osaa kivalla päällä ollessaan olla maailman herttaisin, mutta pahalla päällä on itse piru ja koettelee väsyneiden vanhempiensa hermoja rankimman kautta. Kilttien tyttölasten vanhemmat eivät voi tätä mitenkään ymmärtää.
Aina ei jaksa olla johdonmukainen, vaan sitä valitsee sen pienimmän riesan tien, siis lyhyellä tähtäimellä pienemmän riesan...Ole siis itsellesi armollinen, ap. Sinullakin on oikeus vitutukseesi.
Meillä toimii lahjonta. Eli koulussa, ip-kerhossa ja kotona on käynnissä tarrakeräys, eli jos on käyttäytynyt ystävällisesti niin saa tarran - kotona tarran saa jos menee nukkuman ilman että pompottaa vanhempiaan. Kymmenestä tarrasta joku pikku palkinto, joka sovitaan etukäteen. Onneksi opettaja ja ip-ohjaaja tekevät mielellään yhteistyötä tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei riitä, että sanoo: "odota hetki, mä pääsen kohta!" Ei. Vaan jankutus jatkuu ja ääni kovenee lopulta raivoamiseksi. Niin kauan, että häntä palvellaan. Mä olen ihan loppu. Mikään ei mene perille. Vaikka miten yrittäisi selittää, että nyt pitää odottaa omaa vuoroa.
Ihan todellako on niin, että kun lapsi raivoaa tarpeeksi, niin sitten hän saa tahtonsa läpi?
Jos näin on, niin silloin kannattaa katsoa peiliin, pitkään ja rauhassa.
Ei riitä, että sanoo: "odota hetki, mä pääsen kohta!" Ei. Vaan jankutus jatkuu ja ääni kovenee lopulta raivoamiseksi. Niin kauan, että häntä palvellaan. Mä olen ihan loppu. Mikään ei mene perille. Vaikka miten yrittäisi selittää, että nyt pitää odottaa omaa vuoroa.
Ihan todellako on niin, että kun lapsi raivoaa tarpeeksi, niin sitten hän saa tahtonsa läpi?
Jos näin on, niin silloin kannattaa katsoa peiliin, pitkään ja rauhassa.
Siitäkin huolimatta jaksaa raivota niin kauan kunnes häntä palvellaan.
Jos sanon, että puhun puhelun loppuun ennen kuin tulen tekemään jotakin mitä hän haluaa. Niin hän jankuttaa pyyntöään niin kaun, että puhelu on loppu ja vihdoinkin teen sen mitä hän haluaa. Ymmärsitkö? Eli ei riitä, että hän tietää saavansa palveluksen odottamisen jälkeen. Vaan hän jankuttaa siinä odottaessaan asiaa.
Ei riitä, että sanoo: "odota hetki, mä pääsen kohta!" Ei. Vaan jankutus jatkuu ja ääni kovenee lopulta raivoamiseksi. Niin kauan, että häntä palvellaan. Mä olen ihan loppu. Mikään ei mene perille. Vaikka miten yrittäisi selittää, että nyt pitää odottaa omaa vuoroa.
Ihan todellako on niin, että kun lapsi raivoaa tarpeeksi, niin sitten hän saa tahtonsa läpi?
Jos näin on, niin silloin kannattaa katsoa peiliin, pitkään ja rauhassa.
Siitäkin huolimatta jaksaa raivota niin kauan kunnes häntä palvellaan.
Jos sanon, että puhun puhelun loppuun ennen kuin tulen tekemään jotakin mitä hän haluaa. Niin hän jankuttaa pyyntöään niin kaun, että puhelu on loppu ja vihdoinkin teen sen mitä hän haluaa. Ymmärsitkö? Eli ei riitä, että hän tietää saavansa palveluksen odottamisen jälkeen. Vaan hän jankuttaa siinä odottaessaan asiaa.
Ja siinähän sä just sille opetat, että kun jankuttaa ja käyttäytyy huonosti, niin sitten saa haluamansa.
Tee lapselle selväksi, että tuollaisella käytöksellä ei saa yhtään mitään, vaan korkeintaan rangaistuksen.
Tai vaihtoehtoisesti jätä kaikki jankutus täysin huomiotta, et vastaa pennulle yhtään mitään, korkeintaan sanot, että vastaat kun hän kysyy asiallisesti/pyytää kauniisti.
Todellakin itse ruokit koko ajan tuota huonoa käytöstä.
Varmasti raskasta. Voisit ehkä kokeilla sellaista, että toteuttaisit hänen pyyntönsä vasta kun hän pyytää ystävällisesti (raivoamisen seurauksena et toteuta asiaa ollenkaa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jota palvellaan.
Jotain on pielessä kasvatuksessa tai pojassa tai molemmissa.
Meillä ei ole saanut huutamalla mitään. Joskus se on ottanut lapsille kovasti luonnolle ja kysynyt hermoja äidiltä.
Lapset oppii ja nyt teidän lapsi on oppnut tuon mallin kun aikansa meuhkaa tehdään niin kuin hän haluaa. Lakatkaa miellyttämästä.
Kun lapsella on rauhallinen hetki ja teillä hyvä mielenmalttia keskustelette sen lapsen kanssa vakavasti. Kerrotte miten jatkossa toimitaan ja pidätte päätöksenne ettekä anna periksi.
Onko kateutta?
Taitaa teillä olla poika, jonka kanssa ei voi sopia vaan jolla vain sanellaan ehdot ja niistä pidetään viimeiseen asti kiinni.
Lapselle voi myös sanoittaa pahaa mieltä ja raivoa mutta se ei saa olla keino pehmentää asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jankuttamalla ei saa mitään. Sanot ensi kerralla napakasti, että jos vielä jankuttaa (tämän tilalle vaihtoehtoisesti huutaa/riehuu/satuttaa siskoaan/häiritsee tahallaan) niin ei yksinkertaisesti saa mitään. Ja pidät pääsi, vaikka siitä seuraisi kaksi päivää huutoa. Ja kun ensi kerta tulee, ja alkaa taas jankutus, niin muistutat sanomalla, että jos jankuttaa, niin ei saa mitään, muistaako miten viimeksi kävi.
Meilläkään ei saa mitään, jos ei pyydä kauniisti. Molemmat osaa sanoa saisinko/voisitko/ole kiltti.
Tsemppiä, alku on varmasti hankalaa, mutta tärkeää on olla johdonmukainen!
jota palvellaan.
Jotain on pielessä kasvatuksessa tai pojassa tai molemmissa.
Meillä ei ole saanut huutamalla mitään. Joskus se on ottanut lapsille kovasti luonnolle ja kysynyt hermoja äidiltä.
Lapset oppii ja nyt teidän lapsi on oppnut tuon mallin kun aikansa meuhkaa tehdään niin kuin hän haluaa. Lakatkaa miellyttämästä.
Kun lapsella on rauhallinen hetki ja teillä hyvä mielenmalttia keskustelette sen lapsen kanssa vakavasti. Kerrotte miten jatkossa toimitaan ja pidätte päätöksenne ettekä anna periksi.
Kiitos, kun kerroitte sen minulle. Niin olen itsekin ajatellut.
Voi vitsit sentään. Tässä on nyt ilmeisesti otettava tosi karu linja. Kun nyt jo tämä elämä on ollut yhtä taistelua pikku tyrannin kanssa..
Tuntuu, että tämä on jatkuvaa vääntöä. Poika on tosi kova luonteinen. Ei pelkää mitään, eikä ketään. Jo nyt on elämä ollut sitä, että on joutunut monet kerrat päivässä jäähylle ja on saanut erinäisiä edunmenetyksiä tuon tuosta.
Mä en tiedä enää mitään tepsiviä rangaistuksia, kun ne ei poikaa liikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi vanhempaa lasta on kasvatettu puhumalla, tähän viimeiseen ei tehoa minkäänlainen puhe.
En tiedä miten tuota pitäisi oikein kasvattaa.
Onko kateutta?
Taitaa teillä olla poika, jonka kanssa ei voi sopia vaan jolla vain sanellaan ehdot ja niistä pidetään viimeiseen asti kiinni.
Lapselle voi myös sanoittaa pahaa mieltä ja raivoa mutta se ei saa olla keino pehmentää asioita.
Siskolla on tietysti omat kuviot, kaverit ja kiinnostuksen kohteet. Pikkuveli tekee vain kavereiden kanssa rauhassa leikkimisen mahdottomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko tosissas? Lopeta se palvelu heti! Mitäs sitten teet kun talossa asuu 16v ja mottaa sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroit, että kävitte isovanhemmilla, lastentapahtumassa ja Hesellä. Sitten tapetoitte aikuisten kesken, jonka jälkeen katsoitte elokuvaa, jonka aikana piti olla hiljaa kainalossa. Se, miksi 6-vuotiaanne pisti ranttaliksi on aika selvää.
Lapsi ei tahdo käydä vierailulla, ei lastentapahtumissa, eikä hampurilaisella. Lapsi haluaa viettää aikaa jomman kumman vanhempansa tai molempien kanssa. Ja saada huomiota. Lapsi haluaa, että hänen kanssaan ollaan aidosti läsnä, jutellaan, kuunnellaan, kysellään, leikitään, huomioidaan, otetaan mukaan tapetoimaan, hassutellaan ja jutellaan elokuvan aikana, ihmetellään asioita yhedssä. Enemmän aikaa lapsen kanssa aidosti yhdessä auttaa. Jos ei kokonaan poista kuusivuotisuhmaa niin ainakin helpottaa ja saa lapsen tuntemaan itsensä tutustumisen arvoiseksi hyväksi tyypiksi.
Lapsi ei ole saanut tänään tarpeeksi huomiota ja yritti nyt sitä, edes kiukkuamalla.
En ole ap, mutta ainakin meillä nuo mainitut aktiviteetit tarkoittavat nimenomaa lapsen huomioimista: Isovanhemmat ovat kiinnostuneita hänestä, lastentapahtumassa touhutaan lasta kiinnostavaa juttua yhdessä lapsen kanssa ja hesellä jutellaan ne kuulumiset ja ollaan perheenä yhdessä. Näiden jälkeen pääsi vielä kainaloonkin. Jos tässä ei ole riittävästi huomiointia yhdelle päivälle niin huhhuh! Kyllä pitäisi minun mielestäni normaalille lapselle riittää.
Nyt täyttää 9v. ja helpottaa jo. Jatkuva huomionhaku ja raivoaminen. Temperamentista on kyse. Meilläkin poika raivosi vain kotona ja aina ollut kova palveluttamaan.
Alue: Aihe vapaa
Kerroit, että kävitte isovanhemmilla, lastentapahtumassa ja Hesellä. Sitten tapetoitte aikuisten kesken, jonka jälkeen katsoitte elokuvaa, jonka aikana piti olla hiljaa kainalossa. Se, miksi 6-vuotiaanne pisti ranttaliksi on aika selvää.
Lapsi ei tahdo käydä vierailulla, ei lastentapahtumissa, eikä hampurilaisella. Lapsi haluaa viettää aikaa jomman kumman vanhempansa tai molempien kanssa. Ja saada huomiota. Lapsi haluaa, että hänen kanssaan ollaan aidosti läsnä, jutellaan, kuunnellaan, kysellään, leikitään, huomioidaan, otetaan mukaan tapetoimaan, hassutellaan ja jutellaan elokuvan aikana, ihmetellään asioita yhedssä. Enemmän aikaa lapsen kanssa aidosti yhdessä auttaa. Jos ei kokonaan poista kuusivuotisuhmaa niin ainakin helpottaa ja saa lapsen tuntemaan itsensä tutustumisen arvoiseksi hyväksi tyypiksi.
Lapsi ei ole saanut tänään tarpeeksi huomiota ja yritti nyt sitä, edes kiukkuamalla.