Kiva :/ äitini oli vahtimassa lapsiani, ja esikoinen kertoi äitini huokailleen raskaasti

Valitus ja olkaa onnellisia vain niistä isovanhemmista hoitamassa tai sitten ei. Itsekin vielä kesällä täällä valitin äitini hoitonihkeydestä. Kaksi kuukautta myöhemmin äitini sai aivoverenvuodon. Nyt ei ole lainkaan hoitajaa ja kumma kyllä sitä ihan hyvin pärjää kun tietää, että hoitajaa ei ole tarjolla. Enää ei äitini voi lapsia hoitaa. Tarvitsee itse hoitajan.

Kai meno yltyy ellei isovanhemmat ollenkaan osaa tai VIITSI kasvattaa ja laittaa rajoja lapsille. Se on jokaisen aikuisen tehtävä. Vanhemmilla ensisijainen vastuu, mutta kyllä isovanhempienkin pitää osata sanoa ei lapsille. Tuntuu että isovanhemmilta vasta kasvatushommat onkin kateissa. Kauhistellaan nykyajan isoja karkkisäkkejä ja sitten tuodaan sellainen lapsille. Ruoka on halvinta lisäainepaskaa. Ei huolehdita ulkoilusta. Ei kielletä vaan pahimmassa tapauksessa hihitellään pienen lapsen kolttosille...

kyllä ottaisi meille 5v. lasta hoitoon. Raskaita ne on.

Minulla on hiukan samanlaista, 65v äitini on ainoa lapsenvahtimahdollisuus ja pyydän häntä joskus harvoin (ei edes joka kuukausi) vahtimaan lapsia tunnin, pari. Aina se sopii, hän saattaa itse spontaanisti tarjoutuakin vahtimaan vaikken olisi pyytänyt. Koskaan hän ei sano, ettei jaksaisi, eikä valita lapsillenikaan, mutta siskoilleni hän sitten puhelimessa huokailee, miten taas oli todella raskasta ja sydämeen otti, kun piti vahtia lapsia.

Minä en näe tässä muuta ongelmaa kuin siskosi, jotka raportoivat äitinne puheet sinulle. Äitisi selvästi haluaa olla avuksi, vaikkei oikein jaksaisi. Sinulle hän ei kuitenkaan halua valittaa, ei välttämättä halua sinun edes tietävän, että ottaa voimille. Kelle hän tästä uskoutuisi ellei tyttärilleen?

lastenlastensa kanssa neljää kertaa vuodessa, niin ei siinä kommentissa ole mitään tekopyhää. Ja etenkin kun tämä 50-vuotias mummo ruikutti 5-vuotiaalle lapselle, niin kyllä siinä mummolla on peiliinkatsomisen paikka.

Jos ei jaksa, sanotaan ei. Jos lapset käyttäytyvät huonosti, heitä ojennetaa. Tuollainen syyllistäminen ja marttyyrius saa aikaan sen, että lapšet luulevat olevansa viallisia. Vika on ihan siinä mummosta.

Sanotko saman niille äideille, jotka kertovat nipanneensa lasta tai tukistaneensa, kun eivät enää jaksa?

Jostain syystä äidille on kunniaksi näyttää kaikkia tunteitaan, koska lasten pitää nähdä, että äiti ei jaksa, on vihainen, suuttuu jne. Isoäiti ei saa sanoa lapsille, että ei jaksa näitä, jos lapset eivät tottele? Oikeastiko se on isoäidin vika, että ap ei kykene kasvattamaan lapsiaan niin, että niiden kanssa on ilo olla?

Pitäisikö myös ap:n toimia kuin aikuinen eli sanoa lapsille, että varmasti isoäitiä harmitti, kun hän halusi teillä kaikilla olevan kivaa ja te pilasitte koko jutun.

Se, että hän täällä kommentoi, ei varmasti poissulje sitä, että hän käsitteli asian lasten kanssa rakentavasti.

On kuitenkin äärimmäisen erikoista, ettei 50-vuotias jaksa hoitaa kahta lastenlastaan(ja pääasiassa kai tätä 5-vuotiasta) kuutta tuntia neljä kertaa vuodessa valittamatta ja voivottelematta selän takana LAPSILLE, kun taas tyttärelleen kehuu, että on ihanaa niitä lapsia hoitaa.

On aivan älytöntä ja lapsellista yrittää verrata tätä äitien valitukseen. Ne äidit hoitavat lapsia koko ajan ja siihen hoitoaikaan sisältyy pääasiassa hyviä ja rakastavia hetkiä, mutta mummo, joka hoitaa erittäin harvoin ja sädehtii vieläpä lapsen äidille, miten haluaa hoitaa, antaa todella epäreilun kuvan lapsille, kun valittaa siitä hoitamisesta heillle. Sehän tarkoittaa, että heissä lapsissa on jotain vialla, kun mummo ei jaksa lainkaan heitä. Ja se tarkoittaa sitä, että lapset oppivat, että epärehellisyys ja selän takana puhuminen on ok.

Olisihan se väärin, jos äiti toimisi niin, että valittaa lapsille, miten kamalia he ovat mutta kehuu esim. perheen isälle, miten kaikki on ihanaa. Senkin tuomitsen niin kuin myös tämän mummon rankan hoitokeikan. JOs ei jaksa, asia sanotaan rehdisti ja reilusti eikä valehdella ja valiteta selän takana.

Pitäisiköhän sinunkin hiukan miettiä arvomaailmaasi uusiksi? Se, että sinä et halua ottaa isovanhempia osaksi perheenne elämää (tai he ovat ilmaisseet, että eivät halua) ei tarkoita, että teidän tapanne on ainoa oikea. Itse asiassa väittäisin, että teidän tapanne luo vain yksinäisiä ja irrallisia ihmissuhteita lastenlasten ja vanhusten välillä. Mutta en yleistä, kun en tiedä juuri teidän tapaustanne.

Meillä toinen mummi on aktiivisesti mukana lastenlasten elämässä ja pyytää yökylään ja kyläilee itsekin usein. Toinen mummi taas haluaa meidät koko perheenä kylään ja siten ylläpitää suhteita lastenlapsiin. Molemmat ovat läheisiä, mutta onhan tämä osallistuvampi paljon läheisempi, vaikka ihan yhtä usein nähdään molempia. Kyllä lapset huomaavat, kuka haluaa todella heitä nähdä ja olla osa isoa perhettä.

Olen iloinen molemmista mummeista, mutta mietin kyllä usein, miksi oma äitini ei ymmärrä, mistä se läheisyys syntyy. Omasta halusta viettää aikaa, ei velvoitteista. Ihan riittävän läheisiä ovat tietysti ja jos äidilleni se riittää, asia on ok ja olemme kunnioittaneet hänen vihjeitään. En siis pyydä hoitamaan eikä hän tarjoudu.

Aloitus oli taas niin selvä Terveisiä Porvoosta!-alotus että ei voi kuin ihmetellä teitä jotka uskoitte!

AP teini voisi lopettaa äitinsä panettelun, ja mennä takaisin sinne kouluun/tekemään läksyjään.

Yksikin lapsi, jolla on ADHD, on ns. liikaa. Tavallisten terveiden lasten kanssa, vaikka heitä olisi useampikin, ei ole ongelmia.

Otsikko harhautti... luulin, että "huokaillut raskaasti" tarkoitti ihan jotain muuta...