Miten saisin isoveljen pitämään pikkusiskostaan!?

Sitten saattaa helpottaa.

No sitä odotellessa :)

Tilanne sama, sisko palvoo veljeä.

Vasta vanhempana, ovat alkaneet olla kavereita ja se tarkoittaa sitä kun tyttö oli n. 10v. ja veli 19v.

tosi upeasti eikä ikinä ole ollut mitään ongelmia. Ei ole tarvinnut lapsia opettaa tykkäämään toisistaan.

Mä ajattelin raskausaikana, että nuorin jää väkisinkin ikäeron takia vähän erilleen (kahdella isommalla reilu 2v ikäeroa), mutta hyvin kuuluu pieninkin lasten porukkaan. Suhtautuminen pienimpään ei kylläkään ole samalla tavalla tasa-arvoista (ehkä vähän väärä sana, mutta en nyt keksi parempaan) kuin isommilla keskenään vaan suhde on enemmänkin hoivaava ja huolehtiva, suojelevakin. En mäkään noita laittaisi mitään peliä pelaamaan, ei pienin tajua mitään säännöistä, mut jotain kirjaa lukemaan vaikka tai piirtämään. Esim. jos meillä lapset piirtää niin pieninkin piirtää toki, mutta isommat piirtää pienimmälle, kysyvät mitä haluaa että piirretään jne. Annan myös isommille vastuuta ja tehtäviä. Yhdessä oleminen ei ole kotityö, mutta meillä saa "kotityölistaan" rastin 2v:n auttamisesta syömisessä, hetken jos katsoo perään kun olen suihkussa tai pihalla käymässä tms.

Esikoinen 8½ vuotta ja sitten yksivuotias kuopus.



Ensinnäkin olen kovasti kehunut Isoaveljeä, kuinka ihailtava hän on pikkusisaren silmissä! Kuinka tuo pikkuinen ihailee isompaa ja haluaa tehdä kaikki samalla tavalla kuin isompi (totta). Tämä hivelee isomman itsetuntoa ja saa hänet näkemään itsensä merkityksellisenä toiselle.



Toisekseen olen yrittänyt kertoa ja jankata, että pikkuinen ei ymmärrä jos tulee esim. sekottamaan leikit, ei ymmärrä häiritsevänsä koska on niin pieni vielä. Ja vaatinut isommalta ymmärtämystä ja kärsivällisyyttä pienempää kohtaan.



Meillä isompaa nauratti todella paljon kertomus siitä, että tulevaisuudessa se meidän perheen "vauva" tulee leisoilemaan omassa tarhassaan, että HÄNELLÄ on MAAILMAN VAHVIN isoveli, joka vetää teitä kaikkia "tulpaan", jos kiustaatte minua... Tämä kerrottu vitsinä ja vähän naureskellen, mutta viesti meni perille: pikkuinen on ylpeä isosta veljestä, ja tarinan opetus oli luoda meidän veljeksien yhteinen juttu, vaikkakin fantasian kautta.



Vanhemman tehtävä on löytää ja etsiä niitä kivoja juttuja sisarusten välillä, ja ikäänkuin nostaa ne hyvät puolet lasten eteen nähtäviksi.

Se fiilis, että eikö ole kivaa, että sinulla on ISOveli tai Pikkuveikka.



Äitinä olen myös pyrkinyt tukemaan sitä isonveljen ylpeyttä pikkuisesta. Kehun kuinka mahtava esim. pikkuveljen silmissä isoveli on. Ja kuinka hyvä isoveli osaakaan olla pikkuiselle.



Nämä jutut meillä toimineet. Isoveli on todella ylpeä pikkuveljestään ja rakastaa häntä täydestä sydämestään, vaikka välillä toisaalta pikkuveli ottaa niin päähän. Sellaista se elämä vain on.

Käytiin keilaamassa, uimassa ja metsaretkillä viikottain . Luki päivityäin pelattiin yhdessä jotain , leivottiin ja laitettiin ruokia. kun nuorempi oli lähemmäs neljä niin ne kahden keskisetkin jututkin alkoivat sujua.