Sanokaas analyysi tähän: lesbo pariskunta ja lapsenton mies

asiat voi olla monella tavalla. Paras ratkaisu riippuu noista henkilöistä itsestään.

istua saman pöydän ääreen ja miettimään, mikä olisi heille sopivin ratkaisu. No, ei sentään niitä isovanhempia...

Päästä nuljuttamaan lesboa sen toisen lesbon katsellessa.

Entäs jos nainen ei tule raskaaksi vaikka puoleen vuoteen, kuinka kauan se ukkomies sitä joutuu höylätä? Ei taitais vaimokaan tykätä. Spermanluovutukseen siis, ei tuu pettämisrajat vastaan.



Miehen vanhemmille ei mielestäni kuulu mitenkään uusi lapsenlapsi. Jos mies haluaa olla mukana kuvioissa, pitäis olla ok, mutta ei varsinaisesti etäisänä, vaan mieshenkilönä ja biologisena isänä jonka lapsi on adoptoitu uuteen kotiin.

Mies naimisissa, eivät saa omaa lasta. Lesbo pari joka haluaisi lapsen. Toinen naisista on tämän miehen hyvä ystävä. Lesboista ei vielä päätetty kumpi on lapsen biologinen äiti.

Miten miehen vaimo?

Miten toinen lesboista joka ei ole biol. äiti?

Miten isovanhemmat?

Ottakaa yhteyttä Sateenkaariperheet ry:hyn ja kyselkää neuvoja. Voitte lukea materiaalia apilaperheistä.

Näkisin, että suurimmat haasteet:

Perhemuoto on lainsuojaton: vain biologiset vanhemmat voivat olla juridisia vanhempia ellei toinen luovu oikeuksistaan, jotta toisen ei-biokumppani voisi adoptoida perheensisäisellä adoptiolla. Yleensä oheishuoltajuutta ei myönnetä näille ei-bio-kumppaneille, kun vanhempia on enemmän kuin kaksi. Se voi olla mahdollista.

Käytännössä, jos tulee riitaa tai eroja, niin lapsen oikeuksia kaikkiin vanhempiinsa ei voida taata tapaamis- ja elatusmiessä.

Toisekseen voi tulla mustasukkaisuutta ja ulkopuolisuuden kokemuksia. - Siis mikäli miehen vaimo on osa perhejärjestelyä.

Mikäli taas naispari on lapsen vanhemmat ja mies vaan luovuttaa siittiöt, niin sitten kuvio on simppelimpi. Tosin isyyslaki tekee koti-inseminaatio-luovuttajasta isän: elatus, tapaamiset ja perinnöt odottavat, mikäli henkilölllisyyttä ei salata ja valehdella.

asiallisista vastauksista...



Tässä juurikin mietin sitä, että ystäväni siis tämä mies on se kenelle haluaisin antaa lapsen, mutta toisaaltaan se olisi myös minun lapseni ja tietysti sitten tämän miehen vaimolle ainakin lapsi puoli...



Kuulostaa niin sekavalta etten tiedä etenenkö mitenkään tässä asiassa.



Tuntuu vaan niin julmalta, että elämässäni on kaksi rakasta ihmistä jotka haluaisivat lapsen... helpointa olisi jos he tekisivät yhteisen lapsen, mutta silloin ulkopuoliset läheiset lapsen elämässä triplaantuvat :)



ajatuksen tasolla siis käyn tätä leikkiä läpi, en tiedä tuleeko tästä koskaan mitään tai haluanko edes...



ap