Mä en meinaa kestää, kun 1-vuotias näprää tukkaa

kun ei se ymmärrä tekevänsä pahaa. Silti on karhunpalvelus lapselle antaa sen jatkaa toimintaa, joka itseä haittaa tai ärsyttää.



Itse olen siirtänyt ihan ystävällisesti mutta napakasti käden pois. Ei siinä vihaisuudesta ole kyse.



En ymmärrä miksi joku suostuu moiseen alunperinkään!

siirtänyt sen käden ystävällisesti mutta napakasti pois, mutta kun siitä ei ole apua. Aluksi lapsi koski tukkaan vain satunnaisesti. Mun mielestä tuo "miten joku suostuu moiseen alunperinkään" on tässä kohtaa aivan täysin kummallinen kysymys, kai lapset yleensä koskettelee vanhempiaan.



Ap

Lapselle ei oikein voi olla vihainen tällaisesta asiasta.

Tapa on kitkettävissä ihan behaviorisilla konsteilla: vaikka ollaan lähellä, tukkaa ei näprätä eikä äitiä muutenkaan kiusata. Omien rajojen vetämisellä ei todellakaan rajata lasta pois iholta, vaan lopetetaan sellaiset tarpeettomat asiat, jotka saavat äidin ahdistumaan.

Itse kiivaasti puolustat tukkaa näpräävän lapsesi oikeutta näprätä sitä, siitä huolimatta että aloituksessasi kerroit ahdistuksestasi asian suhteen. Yritä nyt ihan ensin päättää, miten tahdot asiantilan olevan ja toimi sitten johdomukaisesti sen saavuttaaksesi. Nyt sun ajatuksenjuoksussa ei ole päätä eikä häntää.

Lapselle ei oikein voi olla vihainen tällaisesta asiasta.

No ei tietenkään, koska itse olet tilanteen aiheuttanut. Tapa on kitkettävissä ihan behaviorisilla konsteilla: vaikka ollaan lähellä, tukkaa ei näprätä eikä äitiä muutenkaan kiusata. Omien rajojen vetämisellä ei todellakaan rajata lasta pois iholta, vaan lopetetaan sellaiset tarpeettomat asiat, jotka saavat äidin ahdistumaan.

Itse kiivaasti puolustat tukkaa näpräävän lapsesi oikeutta näprätä sitä, siitä huolimatta että aloituksessasi kerroit ahdistuksestasi asian suhteen. Yritä nyt ihan ensin päättää, miten tahdot asiantilan olevan ja toimi sitten johdomukaisesti sen saavuttaaksesi. Nyt sun ajatuksenjuoksussa ei ole päätä eikä häntää.

Mistä mä olisin voinut tietää, että lapsi alkaa tehdä tätä jatkuvasti? Lapsi on myös silitellyt mun poskia ja kaulaa, halaillut ja suukotellut, mutta ei niistä ole tullut tällaisia tapoja. Et kai yritä väittää, että lapsen ei pidä antaa koskettaa vanhempaansa?

Mä oon tässä aika monta kertaa jo sanonut, että olen yrittänyt kitkeä tapaa pois. Mitä muita "behavioristisia konsteja" sulla on tarjota kuin se, että työntää käden pois? Se ei nimittäin auta.

Ap

Et siis anna enää yhtään kertaa minkään verran koskea tukkaasi. Ehkä joku huivi omaan päähän yöksi siirtymäajaksi voi tukea tavasta poisoppimista. Eipä se helppoa ole, satoja kertoja voit joutua ottamaan käden sivuun ja kuuntelemaan huutoa.



Ja lässyti lää, ei mikään toiminta muutu ahdistavaksi tavaksi yhtäkkiä. Kyllä sen syntymistä on ruokittu.

Omalla lapsellani oli sama tapa. Varmaankin lapsella joku turvallisuudentunteen ja läheisyydenhaku.



Lapseni teki sitä tosi pitkään ja muistin asian nyt kun siitä kirjoitit.



Minusta hiusten nypräys oli todella ärsyttävää, varsinkin kun oli itse uneen vaipumassa tai unessa.



Yritä kestää Ap!



Oma lapseni nyt 10 v :)

Anna ap lapsesi nyprätä.

Tai tee joku viritys hiuksiisi, että joku hiustupsu jää vapaaksi.

Itse en enää edes muista miten pääsimme nypräyksestä eroon. Se oli itsestäni todella ärsyttävää mutta koin, että se antoi lapselle turvallisen olon ja rentoutti, vaikkakin nukkui vieressäni.

Lapsi on joskus muistellut miten pienenä nypräsi hiuksiani. Se oli hänen mielestään niin ihanaa. Itse vedin pääni tyynyn alle ja yritin nukkua :-(

Omalla lapsellani oli sama tapa. Varmaankin lapsella joku turvallisuudentunteen ja läheisyydenhaku.

Lapseni teki sitä tosi pitkään ja muistin asian nyt kun siitä kirjoitit.

Minusta hiusten nypräys oli todella ärsyttävää, varsinkin kun oli itse uneen vaipumassa tai unessa.

Yritä kestää Ap!

Oma lapseni nyt 10 v :)

Et siis anna enää yhtään kertaa minkään verran koskea tukkaasi. Ehkä joku huivi omaan päähän yöksi siirtymäajaksi voi tukea tavasta poisoppimista. Eipä se helppoa ole, satoja kertoja voit joutua ottamaan käden sivuun ja kuuntelemaan huutoa.

Ja lässyti lää, ei mikään toiminta muutu ahdistavaksi tavaksi yhtäkkiä. Kyllä sen syntymistä on ruokittu.

huivia ja pipoa päässä, ei vaikutusta. Kiskoo pipon ja huivin pois (yöllä huivi hierautuu itsestään pois).

Lapsi on tosi temperamenttinen tapaus ja saa karjumiskohtauksia monta kertaa päivässä, koko päivä menee karjumiseksi, jos tietyissä kohdissa (esim. päikkäreille mennessä) en anna räplätä tukkaa. On sen verran paljon muita juttuja, joista on pakko kieltää - hellan ja tiskikoneen räplääminen tai lyöminen esimerkkinä.

On tosi helppoa sanoa, että sen kun vaan tekee näin tai että tapaa on ruokittu, kun on siellä ruudun toisella puolella. Lapsi tykkää olla tosi paljon sylissä, joten koskettelee mua tosi paljon. Tuo on sitten yhtäkkiä jäänyt päälle.

Ap

lukea tätä ketjua, miten ei kyetä vastaamaan lapsen luonnollisiin tarpeisiin. Kyllä meillä on kosketusvammainen kansa.



Valitettavasti näen tämän joka päivä työssäni.



t. lastenpsykiatri ja nyt jo teini-ikäisen hiplaajan äiti. Eipä juurikaan hiplaile enää.

Näin lapsi ei saa sormiinsa sitä hiusten tuntumaa.



Ja tuolle viimeiselle "vaistovanhemmalle" tiedoksi, että on sekä lapsen että äidin etu, ettei äiti ahdistu lapsen lähellä. Jos siihen on noin yksinkertainen ja poistettavissa oleva syy kuin tukan näpräys, kannattaa se todellakin poistaa.

Aloitti alle vuoden vanhana ja se vaan jatkuu. Jos esim. Istumme sohvalla virekkäin, käsi on heti mun niskahiuksissa.



Vieroitusta tarvitaan. Nyt se onnistuu jo puhumalla, mutta eka reaktio on aina mun hiusten näplääminen.



NUkkumaanmennessä hilpaa omia hiuksiaan.



Muakin ärsyttää, mutta en ole ehdollistunut niin että kampaajalle en voisi mennä.

Ne hiukset toimii joillain lapsilla samalla tavalla kuin turvariepu toisilla.

monet äidit nukuttaa lapsiaan vieressä makaamalla tms? Meillä on aina luettu satu, laulettu laulu, suukotettu ja toivotettu hyvät yöt ja sitten lapset on alkaneet nukkumaan. Lapsia 4. Satunnaisesti ovat vaatineet sängyn vieressä käymistä, joskus useampaan kertaan, mutta koskaan ei ole kyllä nukutettu vieressä makaamalla. En minä tarkoita että siinä mitään pahaa olisi, mutta meillä aikuisilla on iltaisin aina muuta tekemistä kuin maata sängyssä lapsen vieressä. Emme siis mene yhtä aikaisin nukkumaan lasten kanssa.

monet äidit nukuttaa lapsiaan vieressä makaamalla tms? Meillä on aina luettu satu, laulettu laulu, suukotettu ja toivotettu hyvät yöt ja sitten lapset on alkaneet nukkumaan. Emme siis mene yhtä aikaisin nukkumaan lasten kanssa.

Tuon lisäksi ostimme lapselle hiuksellisen nuken kun hiusten yönäpräys alle vuoden ikäisellä perhepedissä nukkujalla alkoi häiritä äitiä. Nuken myötä lapsi myös siirtyi omaan sänkyynsä meidän sängyn viereen nukkumaan.

ja anna se lapselle :DD