Lapsen loputon huomionhakuisuus

Eli juuri sitä, mitä lapsi pyytää.



Yleensä näissä "mutku mikään ei riitä!" on kyseessä se, että antaja antaa omista itsekkäistä lähtökohdistaan jotain mitä itse haluaa ja loukkantuu sitten, kun saaja ei ole taivaallisen iloinen asiasta, jota ei ole edes halunnut.

Ole jämäkkä. Sanot että nyt äiti tekee tätä tämän aikaa ja sen aikaa sinä odotat ja vaikka menet leikkimään. Jos ei anna rauhaa niin jäähylle. Sitten kun hänen vuoronsa tulee niin kanssa annat sitä huomiota keskityt lapseen. Sun pitää asettaa selvät rajat niin lapsi ymmärtää.

Hän selvästi tarvitsee enemmän huomiota kuin muuta lapsesi, joten anna hänelle sitä. Jonkun ajan kuluttua kyllä huomaat eroa hänessä. Lapsellasi taitaa olla aikuisen jano.

sanoja, kun hän oli noin 8 v. Aloin huomioimaan mjokaista sisarusta yhtä paljon, vaikka oma mukavuuteni siitä aluksi kärsikin, 8 vuotiaan raivon vuoksi. Tilanne rauhoittui. 8 v:n itseymmärrys lisääntyi. Enkä minä enää jakaudu moneen suuntaan, vaan kukin lapsi joutuu odottamaan aidosti vuoroaan, mutta saa lopulta jakamatonta huomiota osakseen. Yritin aiemmin liikaa. Nyt riitän lapsille vähemmällä.

Mun ensimmäinen tyttäreni on tällainen. Tuntuu että huomionhakuisuus korostuu kun porukkaa koolla. Onko ne hänelle jotenkin kilpailijoita, en tiedä. Muuten ihana lapsi, nyt 8v, ja lahjakas ja kekseliäs. Osaa olla hyvin pikkusisarusten kanssa ja kavereiden myös. On empaattinen, eläinrakas, avulias jne.

Joskus vaan ärsyttää kun joissain tilanteissa ns. varastaa shown. Kun on koko ajan äänessä, laulaa ja esittää ja hakee huomiota, menee ärsyttävyyden puolelle. Välillä jopa hävetään hänen käytöksensä kun ottaa niin paljon tilaa.

Ja todellakin, hän on saanut huomiota ja läheisyyttä jne. ja saa edelleen.

Säälittäviä vanhempia jotka menevät lapsen toiveiden ehdoilla, tottakai lapsetkin käyttävät hyväkseen heikkoja vanhempiaan jotka hyväksyvät lapsen kaikki toiveet.

Ei kannata hankkia lapsia jos ei ole valmis kestämään sen vaatimuksia.

Elämää on ilman lapsiakin.

Vierailija kirjoitti:

Säälittäviä vanhempia jotka menevät lapsen toiveiden ehdoilla, tottakai lapsetkin käyttävät hyväkseen heikkoja vanhempiaan jotka hyväksyvät lapsen kaikki toiveet.

Mitä muutakaan voi tehdä? Jopa tämän vuodelta 2013 peräisin olevan ketjun alussa mainitut jäähyt ovat nykyään lasun paikka.

Vanhemmilta on viety pois kaikki keinot millä lasta voisi painostaa tai pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun ensimmäinen tyttäreni on tällainen. Tuntuu että huomionhakuisuus korostuu kun porukkaa koolla. Onko ne hänelle jotenkin kilpailijoita, en tiedä. Muuten ihana lapsi, nyt 8v, ja lahjakas ja kekseliäs. Osaa olla hyvin pikkusisarusten kanssa ja kavereiden myös. On empaattinen, eläinrakas, avulias jne.

Joskus vaan ärsyttää kun joissain tilanteissa ns. varastaa shown. Kun on koko ajan äänessä, laulaa ja esittää ja hakee huomiota, menee ärsyttävyyden puolelle. Välillä jopa hävetään hänen käytöksensä kun ottaa niin paljon tilaa.

Ja todellakin, hän on saanut huomiota ja läheisyyttä jne. ja saa edelleen.

selität tilanteita arvioiden etukäteen, sttä lapsen tilannetaju kehittyy. esim. iloitset siitä, että tiina-täti soittaa tänä iltana. sinulla on niin paljon kerrottavaa. kun sitten lapsesi tulee taas esiintymään kesken puhelun, muistutat siitä, että nyt ei saa häiritä, ja koska lapsi taas saa sinulta aikaa. pidä lupauksesi, älä tee liian suuria sellaisia. kiitä, jos lapsi jätti sinut jossain vaiheessa rauhaan. näe lapsi. alkaa vähitellen helpottaa.