elokuva jota et voi katsoa uudelleen (vaikka haluaisit)

Mä näin tuon joskus lapsena leffassa ja itkin melkein koko leffan :/



Isompana luin sitten kirjan ja itkin vielä enemmän.



En voi edelleenkään katsoa sitä tai lukea kys. kirjaa...



"Bim – Mustakorva

(????? ??? ?????? ??? / Belye Bim tshernoe uho / White Bim Black Ear )



Gorkin elokuvastudio / 1977 / väri / 181 min / S



Ohjaus:

Stanislav Rostotski

Käsikirjoitus:

Stanislav Rostotski – perustuu Gavril Trojepolskin samanimisen romaaniin

Kuvaus:

Vjatšeslav Shumski

Musiikki:

Andrei Petrov

Rooleissa:

Vjatšeslav Tihonov (Ivan Ivanovitš), Vasili Vorobev (Tolik, Mihail Zimin (Tolikin isä), Rimma Manukovskaja (Tolikin äiti), Irina Shevtšuk (Dasha), MMarija Skvortsova (Stepanovna), Sergei Shevljakov (Aljosha), Mikhail Dadyko (Sergei), Gennadi Kotškozharov (Aljoshan isä), Raisa Rjazanova (Aljoshan äiti), Valentina Vladimirovna (naapuri), Anatoli Barantsev (lääkäri), Vitali Leonov, Ivan Ryzhov, Ljubov Sokolova, Aleksei Tšernov



Bim mustakorva on niin neuvostoliittolaisen lastenelokuvan kuin kirjallisuudenkin klassikkoteos. Stanislav Rostotskin elokuva mustakorvaisesta setteristä Bimistä, on koskettava ja lastenelokuvaksi ehkä liiankin julma. Elokuva pohjaa Gavrili Trojepolskin samannimiseen romaanin vuodelta 1971. Bim mustakorva on sarjassaan ainutlaatuinen jo siinä mielessä, että se oli Neuvostoliitossa aikanaan huomattavimpia eläinten oikeuksiin vetoavia kuvitteellisia romaaneja. Gavrili Trojepolski sanoo itse romaanistaan: Kirjoillani on yksi ainoa tarkoitus – puhua hyvyydestä, luottamuksesta, vilpittömyydestä, uskollisuudesta.



Bim mustakorva on kertomus koirasta, joka isäntänsä sairaskohtauksen jälkeen yrittää parhaansa mukaan sinnitellä maailmassa ymmärtämättä lainkaan mihin isäntä loppujenlopuksi katosi ja miksi? Bimin viattomuus ja kodin ulkopuolinen maailma ovat täydellisesti toistensa vastakohtia. Koira saa tuskallisesti kokea ihmisten pahuuden ja piittaamattomuuden. Alkujaan hyvin kohdeltu ja rakastettu koira ei ymmärrä sitä julmuutta, joka siihen kohdistetaan tuntemattomien ihmishahmojen taholta. Mustakorvaisen Bimin elämä ei kuitenkaan ole pelkkää kärsimystä, vaan siihen mahtuu myös aitoa riemua ja hyväsydämisiä ihmisiä. Koira löytää retkillään kaksi pikkupoikaa, Tolikin ja Aljosan. Pienten poikien antama turva kestää kuitenkin vain siihen, mistä aikuisten maailma alkaa. Elokuvan loppu kaikessa lohduttomuudessaan antaa kuitenkin toivoa tulevaisuudesta, jossa uusi sukupolvi on vanhaa parempi."

Oon nähnyt sen kaksi kertaa ja enää en pystyisi.

Joo, pan's labyrinth, LOISTAVA, yksi parhaimmista elokuvista mitä nähnyt, mutta kahden katselukerran jälkeen myös en halua nähdä enää, tuo hieno muisto säilyköön. Koska vuosienkin päästä sieltä tulee uniin pelottavia juttuja.

Kertonee paljon elokuvan vaikuttavuudesta, tai sitten omasta herkkyydestäni.

Kyse ei siis ole kauhuelokuvasta (jos joku ei muka tiedä), sekin vielä.

Mä näin tuon joskus lapsena leffassa ja itkin melkein koko leffan :/

Isompana luin sitten kirjan ja itkin vielä enemmän.

En voi edelleenkään katsoa sitä tai lukea kys. kirjaa...

"Bim – Mustakorva

(????? ??? ?????? ??? / Belye Bim tshernoe uho / White Bim Black Ear )

Gorkin elokuvastudio / 1977 / väri / 181 min / S

Ohjaus:

Stanislav Rostotski

Käsikirjoitus:

Stanislav Rostotski – perustuu Gavril Trojepolskin samanimisen romaaniin

Kuvaus:

Vjatšeslav Shumski

Musiikki:

Andrei Petrov

Rooleissa:

Vjatšeslav Tihonov (Ivan Ivanovitš), Vasili Vorobev (Tolik, Mihail Zimin (Tolikin isä), Rimma Manukovskaja (Tolikin äiti), Irina Shevtšuk (Dasha), MMarija Skvortsova (Stepanovna), Sergei Shevljakov (Aljosha), Mikhail Dadyko (Sergei), Gennadi Kotškozharov (Aljoshan isä), Raisa Rjazanova (Aljoshan äiti), Valentina Vladimirovna (naapuri), Anatoli Barantsev (lääkäri), Vitali Leonov, Ivan Ryzhov, Ljubov Sokolova, Aleksei Tšernov

Bim mustakorva on niin neuvostoliittolaisen lastenelokuvan kuin kirjallisuudenkin klassikkoteos. Stanislav Rostotskin elokuva mustakorvaisesta setteristä Bimistä, on koskettava ja lastenelokuvaksi ehkä liiankin julma. Elokuva pohjaa Gavrili Trojepolskin samannimiseen romaanin vuodelta 1971. Bim mustakorva on sarjassaan ainutlaatuinen jo siinä mielessä, että se oli Neuvostoliitossa aikanaan huomattavimpia eläinten oikeuksiin vetoavia kuvitteellisia romaaneja. Gavrili Trojepolski sanoo itse romaanistaan: Kirjoillani on yksi ainoa tarkoitus – puhua hyvyydestä, luottamuksesta, vilpittömyydestä, uskollisuudesta.

Bim mustakorva on kertomus koirasta, joka isäntänsä sairaskohtauksen jälkeen yrittää parhaansa mukaan sinnitellä maailmassa ymmärtämättä lainkaan mihin isäntä loppujenlopuksi katosi ja miksi? Bimin viattomuus ja kodin ulkopuolinen maailma ovat täydellisesti toistensa vastakohtia. Koira saa tuskallisesti kokea ihmisten pahuuden ja piittaamattomuuden. Alkujaan hyvin kohdeltu ja rakastettu koira ei ymmärrä sitä julmuutta, joka siihen kohdistetaan tuntemattomien ihmishahmojen taholta. Mustakorvaisen Bimin elämä ei kuitenkaan ole pelkkää kärsimystä, vaan siihen mahtuu myös aitoa riemua ja hyväsydämisiä ihmisiä. Koira löytää retkillään kaksi pikkupoikaa, Tolikin ja Aljosan. Pienten poikien antama turva kestää kuitenkin vain siihen, mistä aikuisten maailma alkaa. Elokuvan loppu kaikessa lohduttomuudessaan antaa kuitenkin toivoa tulevaisuudesta, jossa uusi sukupolvi on vanhaa parempi."

lisään vielä edelliseen jos ehdin, en tätäkään halua nähdä enää, itkusta ei viikoihin tule loppua..

Heti en suostu uudelleen katsomaan. Ehkä joskus kymmenien vuosien päästä, muuten en voi. Elää mielessä edelleen...

ne tytöt ilmestyvät, muutenkin kammottava tunnelma.



Ja tosiaan tuo Bim Mustakorva oli muistaakseni todella surullinen tarina.



Ylipäätään en halua katsoa mitään kauhuelokuvia.

Oli aikanaan ensitreffielokuva mieheni kanssa.

8 vuoden seurustelun jälkeen mies menehtyi liikenneonnettomuudessa.

jo ensimmäisistä pianopimputuksista alkaen itken vaan..

jo ensimmäisistä pianopimputuksista alkaen itken vaan..

Tuli itsellänikin ensimmäisenä mieleen. Lapsuudessa katsottiin koko perheellä se ja kaikki itkimme jossain välissä. Sen jälkeen moni leffa on jäänyt kesken, jos siinä eläin kärsii voimatta asialle mitään... Korpien kutsua lukiessa tuo tuli ihan konkreettisesti mieleen.

http://last.fm/user/holland25

Kauheaa katsottavaa

itkin kuin vesiputous, kun katsoin sen elokuvateatterissa.

Tähtitieteellistä näyttelyä. Liiankin uskottava.

En halua taas vollottaa koko ajan.

Niin hyytävä leffa! Köyhän mutta kunnianhimoisen pojan luokkaretki eliittiin joka meinasi sössiintyä. Niin hyytävää ei-kauhu-leffaa en ole nähnnyt!