minä olen kyllä niin onnellinen

kun ei tarvitse enää juoda alkoholia, ei edes uutena vuotena.



Aiemmin alko maistui, ei usein enää sen jälkeen kun lapsia sain, ja esim. uusi vuosi ja vastaavat juhlat olin usein selvin päin, mutta aina olisi tehnyt mieli vähän ottaa. Noin kerran parissa kuussa oli pakko vetää kunnon kännit, lapset toki silloin isän kanssa kotona tai muualla hyvässä hoidossa. Sitten kärsin krapulasta, väsymyksestä ja pienestä masennuksesta vähintään muutaman päivän, ja vannoin ettei koskaan enää. Kunnes taas parin kuukauden päästä oli pakko taas "juhlia", elämä oli muuten niin tylsää.



Jossain vaiheessa kyllästyin tähän, kysyin lääkäriltä apua, ja aloin syödä maltreksonia (revia). Aluksi se vaikutti niin, että en enää jaksanut juoda niin paljon kuin ennen, jossain vaiheessa ei vaan enää saanut alkoholia alas ja siirryin veteen (mitä ei aiemmin tapahtunut koskaa). Pikkuhiljaa ei enää tehnyt mieli juoda alkoholia ollenkaan, nykyään saan puoliväkisin joskus juotua yhden tai kaksi lasillita, jos olen seurassa, jossa täysi alkottomuus häiritsee.



Nykyään alkoholi ei enää määrää sitä, milloin on kivaa, milloin juhlitaan tms, juhlafiilis on ihan muusta kiinni, alkoholilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Ja se johtuu siitä, että naltreksoinin ansioista joku asia aivoissani/ajasttelussani on muuttunut, en enää saa alkoholista sitä nousuhumalaa, mitä ennen sain, enkä siis ole siitä enää riippuvainen. Sen sijaan olen alkanut nauttia elämstä ihan eri tavalla, aivojen kemia ei sitä enää määrää. Tai miten sen nyt selittäisi.



Anyway, olen onnellinen, vaikkakin joiden mielestä ehkä tylsä, kun en enää ryyppää. Mutta elämä on paljon kivempaa nykyään, ilman alkoholia, mitä en olisi aiemmin uskonut.