" luemme miehen kanssa toistemme tekstiviestit sillä meillä kaikki on yhteistä ja luotamme toisiimme"
oonko mä nyt ainoa jonka mielestä tuollainen tyyli on vielä vinksahtaneempaa kuin se, että salaa urkitaan?
sellaisessa salaurkkimisessa (jota en itse harrasta enkä hyväksy) säilyy sentään edes oletuksena se, että parisuhteen sisälläkin ihmisellä on yksityisasioita.
ja oikeesti, mua kyllä hiukan ahdistaa ajatella että jonkun ystävättäreni mies tosta noin vaan lukisi mun ystävälleni lähettämät viestit koskien mun mahdollisesti arkojakin asioita, jotka olin tarkoittanut vain ystäväni luettavaksi :/ ja tämä sitten sen takia että heillä on keskenään niin avoin ja luottavainen suhde.
tuli vaan mieleen joitakin tällä palstalla olleita juttuja muistellessani..
Kommentit (33)
Mutta meillä on kaksi puhelinta ja molemmat ovat yhteisessä käytössä, joten ei se kiellettyäkään ole. Jos jotain salaisuuksia tekstaa niin saahan ne tuhota saman tien.
Ja kiitos ap vinkistä, pitääpä kysellä ystävien " systeemeistä" , lukeeko mun henk.kohtaiset viestit myös ystävän mies :/
Emme kuitenkaan mene toisen kännykkää plaraamaan, jos ei ole mitään järkevää asiaa toisen puhelimelle mennä.
Meillä ei ole mitenkään hirveästi ystäviä, eikä meille kummallekaan kukaan " vuodata" sielun syvyyksiä tekstiviestein, henkilökohtaisemmat keskustelut käydään nenäkkäin.
Ja ihan takuulla ei ole mitään epävarmuutta toisen menemisistä ja tekemisistä! Meillä vaan ei ole erikseen tarvetta salaillakaan asioita, mutta ei myöskään tutkia.
Tutuille olen kyllä ilmoittanut, että meidän puhelimet voi olla kummalla vaan, että kovin arkaluontoisia ei kannata viestitellä. Eli he tietävät kyllä tilanteen.
Jos joku lähettää jotain salaista (mitä ei kyllä ole montaa kertaa tapahtunut) niin sitten viestinsaaja poistaa viestin luettuaan sen.
Ja paras ystäväni laittaa aina aluksi viestin " voitko tekstailla?" jos hänellä on jotain henkilökohtaista asiaa jonka vain minä saan tietää.
Meillä tämä on ihan luonnollista, johtuu ehkä siitä että olimme yhdessä jo lankapuhelin aikoina ja ollaan totuttu siihen että puhelin on ihan yleisessä käytössä.
Te jotka sanotte tätä sairaaksi, miten selvisitte lankapuhelinaikoina? Ja mitä ihmeen salaisuuksia teillä on puhelimet täynnä???
Eikö se ole ihan normaalia, että ylipäänsä turhat viestit poistetaan saman tien? Ei mulla ainakaan ole säästössä kuin korkeintaan viestejä joissa on osoitteita, puhelinnumeroita, tai jonkin tapaamisen aika ja paikka mikä olen sopinut. Kaikki turhat löpinäviestit poistan.
Meillä ei miehen kanssa sellaisia salaisuuksia puhelimessa ole, joita ei toinen saisi nähdä ;) Joskus saatan soittaa miehen puhelimesta tai laittaa viestiä ystävilleni, kun oma on jossain kauempana ja miehen puhelin käden ulottuvilla. Saman mies saattaa tehdä mun puhelimella, soittaa tai laittaa viestiä jollekin omalle kaverilleen tms.
Ei meidän puhelimet ole mitään yksityisomaisuutta, mikään suuri salaisuus! Toisaalta en mä kyllä koe, että mulla olisi mikään tarve lukea miehen viestejä, harvoin niin teen, korkeintaan joskus kun huomaan että hänen äidiltä (anopilta) on tullut viestejä ;D
Eli minä olen se, joka luen eka minulle tulleet viestit, ja yleensä tosiaan poistan kaikki saman tien.
Mä en itse asiassa oikein ymmärrä niitä ihmisiä, jotka säilyttelee jotain kavereidensa tekstaamia yksityisasioita puhelimessaan. Mitä varten??? Kun viesti on luettu, se on luettu, mitä sitä säästelemään. Mitä varten te säästelijät niitä viestejä panttaatte puhelimessanne?
ei kyllä tule sellasii viestejä mitä mies ei voisi nähdä, eikä hän kyllä lue niitä muutenkaan! joskus voin itse lukea miehen viestit jos olen ensin kysynyt luvan siihen! on totta että se on törkeää viestin lähettäjää kohtaan!
Täytyy sanoa, että mieheni saa mielestäni tietää myös kavereideni lähettämät viestit, elleivät he erikseen mainitse jonkun olevan salaista. Oli oikein tai ei, se vaan tuntuu sopivalta.
mutta mun puhelimeen tulleet viestit ovatkin for my eyes only, näin oletan viestin lähettäjänkin tarkoittaneen.
enkä toki yleensä keskustele suurista salaisuuksisat (mitä ne sitten lienevätkään..) tekstiviestein, mutta en toisaalta voi estääkään ystäviäni esim. viittaamasta johonkin kasvokkain käytyyn keskusteluun myöhemmin viestissä. ja sitten kun on semmoisia tilanteita että olemme miehen kanssa yhdessä läheisesti tekemisissä jonkun toisen pariskunnan kanssa niin voisi seurata hankalia tilanteita jos mies näkisi tällaisia viestejä. keksittynä esimerkkinä vaikka viesti tyyliin " se ongelma m:n kanssa ratkesi, äitinsä lähti lopulta ja meillä rauha maassa" tms. minusta mies joutuisi hankalaan välikäteen, vallankin jos tuon oletetun parisuhdekiistan toinen osapuoli puolestaan uskoutuisi sitten hänelle. joo, olihan esimerkkiä.. en nyt keksinyt parempaakaan.
mutta panttaamisesta vielä. en mä koe panttaavani myöskään kirjeitä tai sähköposteja jos en niitä heti luettuani hävitä. enkä todellakaan anna mieheni luettavaksi minulle osoitettuja meilejäkään. minusta luottamuksellinen suhde miehen kanssa ei tarkoita niin pitkälle menemistä, että minun ystävieni asioista tulee automaattisesti minun kauttani myös miehen asioita. enkä tykkäisi hyvää jos tietäisin kaverieni puhuvan miestensä kanssa minun henkilökohtaisimmista asioistani.
ap
Tosi usein käy niin että mä olen vaikka pyykkiä laittamassa tai jotain ja tulee tekstari mun puhelimeen olkarissa. Mies huutelee aina että tuli viesti luenko? Kyllä mä annan lukea ja mies siis lukee ja huutelee mulle että kuka tekstas ja mitä asia koski. Mä taas sitten huutelen takas että kirjota vastaukseksi näin ja näin kun en muistais enää 5min päästä koko viestiä hih :D Ei kyllä kummallakaan niin salaisia juttuja ole etteikö niitä toinen voisi lukea! Mä en oikeesti muista niitä tekstareita jos en heti lue eikä mulla ole aikaa niitä aina heti lukea. Joskus on jäänyt lukematta heti ja sitten asia onkin olut semmoinen että olis hetipitänyt vastata. Enkä mä ymmärrä että kuka laittaa tekstariin jotain itselle arkoja juttuja, eikö semmoset kanattas puhua naamatusten sillon kun molemmille on hyvä aika?
Sama juttu meillä on sähköposteissa. Mun sähköpostiin tulee semmosia viestejä lasten harrastuksista että miehen ne oikeestaan pitäs tietää joten olen käskenyt miehen lukea sieltä välillä ettei mun tarvii kaikkea muistaa. Sielä on paljon " vierailta" miehiltäkin meilejä joten ihan kauheeta kun ei ole salaisuuksia ja mies tietää niistäkin :) Miehen sähköpostiin en muista salasanaa joten siellä en nyt juurikaan surffaile kyllä, eikä siellä kylläsen kummempaa löytyiskään :) Meillä oikeesti toimii kyllä tää järjestely eikä kumpikaan koe että voi voi kun pitäs enemmän olla ykstyisyyttä. :)
tuli tässä mieleen että jotkut miehen kaveritkin välillä vahingossa tekstaavat mulle ja sitten sopivatkin mun välityksellä sen asian mun miehen kanssa...hihi...aika hassua mutta eipä taida heitäkään sitten haitata että se että mä ne viestit luen :)
T:16
mutta kyllä mua ahdistaisi jos sä olisit mun kaveri eikä mulla olisi tiedossa että sulle tarkoittamani viestin lukee ekana sun mies. ja ihan sama vaikka ei olisi mitään tärkeää tai " salaista" , se mun asia olisi kuitenkin osoitettu sinulle suoraan. enhän mä rupatteluseuraa kaivattessanikaan soita mun kaverin miehelle ja aattele että kyllä ne asiat siitä kulkeentuu kaverinkin korviin..
ap
meillä taas mä ainakin voin soitella miehen kavereille ihan vaan että mitä kuuluu ja sama juttu mun mies voi soitella mun kavereille eikä siitä kukaan ole moksiskaan. Joskus soittelin miehen kaverille aina ja haukun miestä sille ja sehän ymmärsi hyvin :D Kai me ollaan tietyn kaveriporukan kanssa semmosta yhtä suurta perhettä!? Se on kyllä viel korjattava että mies aina ensin sanoo keneltä se viesti on tullut kun mun kännyssä se näkyy heti ennen kun viestiä edes avaa. Ja jos luulen ettei viesti ole miehen silmille tai että tämä henkilö ei ole niin tuttu mun miehen kanssa niin toki luen sen itse. :)
T:16
Erään exän kanssa oli käytössä tämä " luetaan toistemme viestit" ja se johtui vain ja ainoastaan siitä, että exä oli niin mustasukkainen.. ja minä suostuin :-(
Niin oli kyllä hyvä törmätä tämmöseenkin ketjuun kun en ole ajatellukkaan tota asiaa noin että joitain haittaisin jos muutkin näkee sen tekstarin. Mulle itselle kun on ihan sama vaikka koko maailma mun lähettämät viestit lukis. Mä olen ehkä liian avoin mun asioista että semmosta asiaa ei ole mitä en voisi kenelle hyvänsä puhua tai jos semmoinen on niin siitä sitten tietää vain mies ;)
16 taas
lukee. Ei ole salaamista. Ja toisekseen mieheni tietää kyllä ystävieni asioista, me jaetaan liki pitäen kaikki toistemme kanssa. Se on mielestäni ihanaa että on yksi ja ainoa ihminen jolle voi kertoa ihan KAIKKI! Mutta jos ystävä nyt ei halua että kerron niin en kerro. Ja joskus sanon miehellekin että ei tuo asia nyt sinulle kuulu :)
sellaista tiettyä yksityisyyttä vain.
tää nyt on taas ihan mäntti esimerkki, mutta joo. eli voisin ajatella lähettäväni tyttökaverille esim viestin että " mikä se oli se lääke joka lopulta sulla tehosi siihen krooniseen hiivatulehdukseen?" noin niinkuin esimerkiksi. eikä mun mielestä ole kiva ajatella että ystäväni ja hänen miehensä (joka toki saattaa hänkin olla minun hyvä kaverini) keskinäisen luottamuksen nimissä mies saa näin tietoonsa että minulla on ongelmia alapääni kanssa.
kyllä mun mielestä yksityiasia tarkoittaa kovasti paljon muutakin kuin vain jotain hämäriä pettämisjuttuja tms.
ja tulee nyt tässä mieleen vaikkapa joku dr. phil, joka sanoi ohjelmassaan että se, jollaa ei ole mitään salattavaa, ei salaa mitään. mutta kyllä mä ainakin salaan. esim. just hiivatulehduksen appiukolta, miehen erektiovaikeudet pikkuveljeltäni, ystävättären vaikaen mielisairauden työkavereiltani jne. noin niinkuin esimerkkinä.
ap
epäluottamusta, kun pitää noin kaikki jakaa.