Olen uupunut
pakko myöntää se, että tarvitsen jotain apua elämääni mutta en kykene/kehtaa sitä hakea. Elämäni on viimeisen vuoden aikana mennyt tosi surkeaksi. En jaksa harrastaa, suhde miesystävään ja etääntynyt, kun olen aina uupunut ja haluton kaikin tavoin. En jaksa ihmisiä, olen ärtynyt ja turhautunut. Töissäolo on merkityksetöntä mutta pakollista. Tuntuu että joka asiassa seinä vastassa. Ikää on 40v. Alkoholia alkanut vain iltaisin kulua kun röhjötän kotona. Miten saan itseni tästä ahdingosta ylös? Syön masennuslääkkeitäkin nyt mutta omalle työterveyslääkärille en tohtisi mennä "valittamaan" ja mitä joku saikku edes auttaisi. olen kuin sumussa.
Kommentit (4)
Mä aion vaan sinnitellä läpi, vaikka sen keskikaljankin avulla. On mulla joskus ennenkin olltu tällainen kausi ja meni ohi itsestään, uskon että nytkin menee. Jotenkin mieli vaan siellä taustalla prosessoi kaikenlaista ja sopeuttaa itseä uuteen vaiheeseen, vaikkei aktiivisesti teekään mitään.
masennusta. Ja aloittaisin d-vitamiinien käytön, jos en sitä vielä tekisi. Mieli voi paremmin prosessoida asioita, kun ei olisi alkonholia sotkemassa välittäjäaineiden toimintaa.
masennusta. Ja aloittaisin d-vitamiinien käytön, jos en sitä vielä tekisi. Mieli voi paremmin prosessoida asioita, kun ei olisi alkonholia sotkemassa välittäjäaineiden toimintaa.
mikrogrammaa päivässä ja lipittelen siideriä ja viiniä. Tiedän että pitäisi liikkua ja lopettaa alkoholi mutta kun en pysty. Kaikki tuntuu niin merkityksettömältä. En saa millään itseäni pakotettua ulos ihmisten ilmoille. Kun olen kotona, itseinho ja väsymys vain lisääntyy. Noidankehä on valmis.
ap
Mä aion vaan sinnitellä läpi, vaikka sen keskikaljankin avulla. On mulla joskus ennenkin olltu tällainen kausi ja meni ohi itsestään, uskon että nytkin menee. Jotenkin mieli vaan siellä taustalla prosessoi kaikenlaista ja sopeuttaa itseä uuteen vaiheeseen, vaikkei aktiivisesti teekään mitään.