Harmittaa olla uudenvuodenaatto vain oman perheen kanssa :(
Meillä ei ole mitään kutsuja eikä ketään, ketä kutsua. Meillä on kaksi tuttavaperhettä, ja molemmilla on muuta tekemistä. Onko muita samassa tilanteessa?
Kommentit (49)
Me ollaan mummolassa, jätetään huomenillalla lapset isovanhemmille hoitoon ja käydään miehen kanssa kahdestaan syömässä. Ihanaa
Olen jättäytynyt eroon heistäkin, joita joskus oli, koska arvelen ettei siisteystasomme ja lastemme olemus kelpaa heille. En halua kuunnella alentuvaa ja pilkallista kommentointia rivien välissä. Tässä tuttavapiirissä on mennyt myös kummivanhemmat.
Eikö teillä ole naapureita? Vielä ehtii järjestää nyyttärit.
Eli minä ja lapseni. Ja poikaystäväni joka on meidän seurassa alkuillan ja menee sitten kaupunkiin katsomaan raketteja.
Olisin voinut laittaa lapsen hoitoon mutta en halua, kun haluan katsoa lapseni kanssa raketteja illalla ja syödä jotain hyvää..
Lapsen lempipäivä on poks poks päivä :D
justiinsa päästiin venäläisten invaasion alta pois Riikasta ja sitä ennen joulu meni sukulaisten parissa. Ihana rauha!
Olen jättäytynyt eroon heistäkin, joita joskus oli, koska arvelen ettei siisteystasomme ja lastemme olemus kelpaa heille. En halua kuunnella alentuvaa ja pilkallista kommentointia rivien välissä. Tässä tuttavapiirissä on mennyt myös kummivanhemmat.
Saahan sitä itsensä eristää yhteisöstään, mutta yhteisöä ei saa takaisin pelkästään juhlapyhiksi. Ihmiset on ikävän inhimillisiä, niillä on sekä hyvä että huonoja puolia.
Eli perheen parissa. Saunaa ja syömistä sisältää ilta. Mitä ihmeitä pitäisi olla. Voihan sitä keksiä perheen kanssa mukavaa tekemistä.
Ihan sama tilanne täällä. Meillä on myöskin kaksi tuttavaperhettä, mutta heillä on omat juttunsa.
Olen jättäytynyt eroon heistäkin, joita joskus oli, koska arvelen ettei siisteystasomme ja lastemme olemus kelpaa heille. En halua kuunnella alentuvaa ja pilkallista kommentointia rivien välissä. Tässä tuttavapiirissä on mennyt myös kummivanhemmat.
Saahan sitä itsensä eristää yhteisöstään, mutta yhteisöä ei saa takaisin pelkästään juhlapyhiksi. Ihmiset on ikävän inhimillisiä, niillä on sekä hyvä että huonoja puolia.
Olen onnellisempi oman perheen kesken kuin jatkuvan arvostelun alla ja menettämisen pelossa. Se on eräs muoto läheisriippuvuudesta.
Kotona ollaan mekin vain oman perheen kanssa ja mua harmittaa kans. :(
Tai mies kyllä tuntee naapuripariskuntien miehet lähemmin. He ovat meitä aika paljon vanhempia, mutta ei se toisaalta mitään haittaa. Emme ole koskaan kyläilleet toisillamme. Minä olen hyvin ujo tutustumaan vaikka pidänkin ihmisistä ja seurasta. Pelkään myös kovasti, että seurani/seuramme ei kelpaa. Huono itsetunto. En edes kehtaa ehdottaa kyläilyjä sen vuoksi. Juhlapyhinä harmittaa aina. Iso pelko on se, että naapurin miehillä ja heidän kanssaan minun miehelläni kanssa menisi juominen överiksi (on nähty).
ap
Eikö teillä ole naapureita? Vielä ehtii järjestää nyyttärit.
Eipä ole meilläkään tuttavaperheitä. Tai on yksi, mutta asuvat ulkomailla. Ei siis ketään kutsuttavaa eikä ketään joka kutsuisi meitä.
Sukulaisia en halua kutsua kun olivat juuri aattona meillä passattavina, eikä heistä kukaan kutsu meitä mihinkään niin en vaan halua olla aina se kaiken järjestävä ja kustantava taho.
Meillä siis vietetään uudenvuodenaattoa minun ja pienten lasten kesken. Välillä tekisi mieli kiljua kun ei ole aikuista seuraa. Olisipa joku joka edes joskus ottaisi yhteyttä ja jolle voisi soitella/mailata/tekstata ja käydä kylässä puolin ja toisin ja tehdä juttuja yhdessä. Mutta ei, meillä homma on vain minä ja lapset. Varmaaan ikuisesti. Mihinkään ei pääse yksin kun ei ole lapsille ketään hoitajaa, ja näin ollen myös tutustuminen on mahdotonta. Hiekkalaatikon reunalta ei ole ystäviä löytynyt. Tulipa valitusta. Lapsista olen äärettömän onnellinen, tilanne vain välillä pistää mielen matalaksi.
on toisilleen annettavaa, kun tuntuu uuden vuoden vietto perheenä noin hankalalta.
En ole itse ikinä ymmärtänyt tätä pakonomaista tuttavapariskuntien kesken juhlimista pakkojuhlintapäivinä.
Ihanaa, kun vielä 18 avioliittovuoden jälkeen viihdymme miehen kanssa keskenämme niin, ettei tarvitse paniikinomaisesti etsiä vieraita seuraksi.
On jotenkin kauheaa, kuinka vähän pariskunnilla
on toisilleen annettavaa, kun tuntuu uuden vuoden vietto perheenä noin hankalalta.
En ole itse ikinä ymmärtänyt tätä pakonomaista tuttavapariskuntien kesken juhlimista pakkojuhlintapäivinä.
aatto vain oman perheen kesken, niin kuin ollaan pääsääntöisesti aina oltu - ei todellakaan huvittaisi lähteä yhtään mihinkään vaan syödään hyvin, ammutaan muutama raketti, lapset nukkumaan ja sitten saadaan olla miehen kanssa ihan kahden...
jollain voi olla vain kaksi tuttavaperhettä..? Missä tynnyrissä te olette kasvaneet?
- ohis
jollain voi olla vain kaksi tuttavaperhettä..? Missä tynnyrissä te olette kasvaneet?
- ohis
mulla on kavereita ja siis siinä mielessä meillä on tuttavaperheitä mut kukaan ei tuu toimeen mieheni kanssa, joka pystyy keskustelemaan vaan töistä ja kerskailemaan omilla saavutuksillaan ja palkoillaan ym.
Entäpä jos jotkut vaan haluavat juhlistaa yhdess muiden kanssa esim nyt vaikka vuoden vaihtumista? Sekö tarkoittaa automaattisesti että pariskunnalla on toisilleen vähän annettavaa?
Meillä menee tällä hetkellä huonosti miehen kanssa, silti olisin mieluummin oman perheen kesken uuden vuoden. Tuttavaperhe kuitenkin kutsui meidät heille enkä viitsinyt ilman syytä kieltäytyäkään.
Oikeastaan yritin sanoa, että omalla kohdallani menee niin, että jos miehen kanssa menee hyvin, tahdon olla hänen kanssaan myös muiden ihmisten seurassa, jos taas huonosti niin en jaksaisi näytellä mitään onnellista pariskuntaa, eli tahdon eristäytyä kotiin.
On jotenkin kauheaa, kuinka vähän pariskunnilla on toisilleen annettavaa, kun tuntuu uuden vuoden vietto perheenä noin hankalalta. En ole itse ikinä ymmärtänyt tätä pakonomaista tuttavapariskuntien kesken juhlimista pakkojuhlintapäivinä.
Ihanan rauhallista.