Harmittaa olla uudenvuodenaatto vain oman perheen kanssa :(

tuttavapariskuntajuhlia on viettää. Yleensä joku joutuu myöntymään kun ei koe oloaan hyväksi.

'

'Minä lopetin siinä vaiheessa kun tajusin, että parhaan kaverin keskimmäinen lapsi on ihan ääliö. Oma lapseni kärsi sen lapsen seurasta. Toiseksi kaverini mieskin on aika erikoinen ja miehelläni oli tosi tylsää aina.

Olin luullut, että parsikuntajuhlat on jokin pakko ja kaikkien pitää tulla toimeen keskenään. Kutsutaan kylään ja katetaan pöytää ja laitetaan pikkusuolaista ja sitten odotetaan vieraita ja otetaan malja ja syödään ja pelataan teennäisiä lautapelejä tai yritetään keskustella, vaikka kaikilla ei ole toisilleen mitään sanomista.

Harvassa perhe, jonka molempien aikuisten seurassa meidän perheen molemmat aikuiset viihtyisivät ja lisäksi vielä meidän 3lasta saisivat seuraa. Lapset kun ovat jo kouluikäisiä, niin ihan pikkulapsiperheitä ei kaivata seuraksi.

Meilläkin yksi tuttavaperhe etelässä ja toinen lapissa. Kolmannen kanssa ei olla enää juhlittu pitkään aikaan, muilla sitten pienempiä lapsia. Jäljelle jäi yksi perhe joka on tulossa meille ja lapset viihtyvät keskenään. Vain meidän keskimmäinen ei ole kovin innoissaan ja mies suostuu pitämään seuraa (tuttavaperheen mies persoonallinen, mutta seurallinen).

Osalla meillä siis varmasti hauska ilta tiedossa, osa sitten joutuu vähän sopeutumaan. Tästä syystä illan 3-4h riittää yhteiseksi tekemiseksi. Ja alkolia ei kyllä pahemmin käytetä.

ja juhlat menisi suunnilleen niin, että muut tunkisi taaperonsa meidän lasten hoidettaviksi unohtaen kokonaan, että he ne vanhemmat ovat. Tästä on muutama tylsä kokemus, joten olemme viisastuneet emmekä pyydä tuttuja meille.

justiinsa päästiin venäläisten invaasion alta pois Riikasta ja sitä ennen joulu meni sukulaisten parissa. Ihana rauha!

Täsmälleen sama kuvio, paitsi vaihda Riika Vilnaksi. Tällaisen action-joulun ja välipäivien jälkeen on saanut juhlia ja liikkua kodin ulkopuolella ihan tarpeeksi. Mies haluaisi lähteä autolla katsomaan ilotulituksia, mutta tuskin niitä on täälläpäin Helsinkiä aikaisin illalla. Jos on, niin vinkatkaa. Taapero menee kuitenkin petiin viimeistään ysiltä.

Oikeastaan yritin sanoa, että omalla kohdallani menee niin, että jos miehen kanssa menee hyvin, tahdon olla hänen kanssaan myös muiden ihmisten seurassa, jos taas huonosti niin en jaksaisi näytellä mitään onnellista pariskuntaa, eli tahdon eristäytyä kotiin.

Sama täällä. Johan tässä joulu näyteltiin ja välipäivinäkin esitettiin iloista perhettä reissussa. Suhde mieheen niin pystyynkuollut, ettei paljon fiiliksiä juhlia kotona eikä muualla. Viimeksi on oltu kahden jossain viime kesäkuussa. Että hyvää uutta vuotta! Jotenkin en itse odota ensi vuodelta mitään. Tässä sitä ollaan hieman olosuhteiden pakosta miehen kanssa, kun pientä lasta on kuitenkin helpompaa kaikkien kannalta kasvattaa yhdessä. Kun ei ole mitään "vakavaa", ei väkivaltaa tai rajuja riitoja. Tunteet ja välittäminen vain kuollut.

Miettikää, jos joutuisitte ihan itseksenne aina ja joka vuosi viettämään kaikki juhlapyhät.

Miettikää, jos joutuisitte ihan itseksenne aina ja joka vuosi viettämään kaikki juhlapyhät.

Olin ennen mieheni tapaamista ja perheen perustamista pidempiä aikoja sinkkuna. Totuin silloin siihen, että uudet vuodet, vaput ja juhannukset vietin yksin. Pariutuneet kaverit eivät koskaan kutsuneet mukaansa. Haikeaahan se vähän oli, mutta en sen enempää sitä jaksanut surra. Uusi vuosi oli yksi lyhyt ilta muiden joukossa. Ja jo silloin ajattelin, ettei se aina niin auvoista niillä parin löytäneillä ja perheellisilläkään ole. Siinä olin ihan oikeassa. Nykyinen parisuhteen tila on elävä todiste siitä.

Olen kiitollinen lapsestani ja siitä, ettei häntä ole pakko kasvattaa yksin. Mutta miten voisin iloita täysin kuolleesta suhteestani? En usko, että olen tässä suhteessa ainakaan onnellisempi kuin yksinkään. Ja tämä kommentti oli lohdutukseksi niille kaikille yksinäisille.

Olen hirveän väsynyt, en ole kunnolla ehtinyt miettiä ja ostaa tarjoiluja, en ole ehtinyt siivota...

Eilen että on surullista ettei meillä ole ystäviä joiden kanssa viettäisimme uuden vuoden aattoa. Poikamme 3,5v tokaisi heti että "onhan teille kaksi kultamussukkaa!" -oli minusta niin ihanasti sanottu että rupesi naurattamaan, lapset on yllätävän fiksuja!

Mutta joo, meillä on molemmilla ystäviä, muttei oikein tuttavapariskuntia, ainakaan lapsiperheitä....

Minusta on mukavaa olla perheen kesken, mutta kaipaan kyllä muutakin seuraa ja muulloinkin kuin juhlintaan. Mäkään en jaksa juhlia usein järjestää, ja näin uutena vuotena kaipaa lepoa kun on jouluksi tullut touhuttua ja hössötettyä itsensä väsyksiin.