Sairaalloista pihiyttä..?

säästeliäisyys, nimittäin. Se on faktaa. Sitten tulee joku onnenonkia lopulta ja vie koko potin. Niin siinä monesti on käynyt.

Sainpas ryöpyn ja mies myös.



Kerroinko tässä viestissä kuinka monin eri tavoin autamme? En. Se ei tähän sinänsä edes kuulu, mutta mieheni tekee paljon työtä isänsä tilalla, useita tunteja viikossa. Minä siivoan, vien ruokaa ja hoidan lääkehuollon. Käytän kymmeniä kertoja vuodessa labrassa ja lääkärissä, hoidan apteekkiasiat. Jotta apella olisi helpompaa. Hänen siskonsa pesee pyykit.



Kerroin vain, kuinka sairaalloisen pihi ihminen toimii. Kyse ei ole alkavasta muistisairaudesta, kyse ei ole mistään muuta kuin siitä ettei mies halua käyttää rahaa. Osaan kyllä tunnistaa muistisairauden merkit, siitä ei ole kyse.



Hänelle tuottaa tyydytystä pankkitilin suuruus ja se, että pystyy käyttämään vähemmän rahaa kuin edellisessä kuussa. Myös se kuinka paljon on saanut muilta on jatkuva ilonaihe. Säästyy rahaa, kun ei tarvitse itse ostaa.



Voin kertoa, että perheessä, jossa on neljä lasta ja asuntovelkaa ei liiemmin rahaa jää yli. Vaikka siis pärjäämmekin ihan hyvin, laskut maksetaan ajallaan ja ruokaa on pöydässä. Jos mietimme sitä, että ostammeko apelle vaatekerran vai teemmekö samalla rahalla perheen kanssa yhdessä jotain, homma kääntyy ilman muuta oman perheen suuntaan. Minun lapseni saavat vaatteet, urheiluvälineet ja polkupyörät. Samoin he saavat harrastaa, saavat leikkivälineet ja paljon muuta.



Turha siis syyllistää minua tai miestäni siitä ettemme vaateta appea. Emmehän osta vaatteita ja kodin tarvikkeita omille vanhemmillenikaan. Oikeasti, oletko sitä mieltä, että meidän velvollisuutemme on kuluttaa rahamme häneen.



Perintöä emme ole kärkkymässä. Toiveemme nimenomaan on, että appi ostaisi itselleen vaatteita ja niitä tarvikkeita jotka elämiseen tarvitsee. Vaikka kaiken omansa niihin laittaisi, niin sitten laittaisi.Hänen rahojaan ne on. Olen ehdottanut, että vien kauppaan ostamaan vaatteita. Jos lupaan maksaa koko lystin niin lähtisi mukaani, mutta ei jos itse täytyy maksaa.



Vastuuntuntoisia olemme, emme höynäytettäviä tai hyväksikäyttöön halukkaita.



-ap

vanhuksille on vaan tärkeätä, että on rahaa säästössä "pahan päivän varalle". Sekin pariskunta, joilla kerrottiin olevan molemmilla kymppitonni säästössä, varmaan halusivat varmistaa, että on "arkkurahat" tilillä.

EI sinun tehtäväsi ole vaatettaa rikasta äijää, eiköhän se kukka ja kortti riitä tästä lähtien muistamiseksi. Oletan ettei hän anna teille lahjoja? Sairastahan tuo on ja vanhemmiten pahenee.

kuulostaa yhden ikäluokan miehen prototyypiltä. Ne tarvitsevat jonkun pesemään pyykin, siivoamaan kodin, hakemaan lääkkeet apteekista, pakkaamaan matkalaukun ja ostamaan ainakin alusvaatteet. :)



Asia sitten erikseen, missä määrin tähän huoltamiseen haluaa ja kannattaa lähteä mukaan. Mutta jos ap haluat auttaa, niin voithan kysyä, haluaisiko appesi, että ostat hänelle sukkia, talvikengät tms. siinä missä lääkkeetkin. Jos appesi on tervepäinen, niin saattaa asiasta ilahtuakin. Kyllä osa tuosta nuukuudesta voi olla vähän osaamattomuutta ja kehtaamattomuutta "naisten hommissa", jos appi raaskii kuitenkin normisti ruuat, lääkkeet ja lääkärikäynnitkin maksaa.

Harmi, ettei appesi halua käyttää rahaa voidakseen paremmin.



Hyvä, että te - tai oikeammin sinä - huolehditte hänen hyvinvoinnistaan. :)

niin voithan kysyä, haluaisiko appesi, että ostat hänelle sukkia, talvikengät tms. siinä missä lääkkeetkin.

Kysytty on.. Kaatuu rahaan, ei halua maksaa. Ei tarvitse, siihen on tyytyminen. Ottaa vastaan, jos ilman saa.

Appiukko on muutoin mukava, mutta tää pihiys vaan on ihan kammottavaa. No, kukin kai tavallaan, mun on vaan hirmu hankala tyytyä tähän, kun haluaisin että hälä olis paremmin.

miehesi voisi ostaa sen takin, kalsareita, sukkia ja parit housut. Kuule se raha tulee takaisin ja isona pottina. Itse ostaisin mielelläni, jos äitini säästäisi rahansa minulle. En todellakaan mitään hyväksikäyttöä. Tyhmä ukko säästää teille rahaa. Sillä ei ole väliä mitä kotona on, mutta lääkärikäyntejä varten siistit vaatteet.

Se on yhden pula-aikasukupolven ominaisuus.

Meillä on mun vanhemmat ulospäin aika köyhimyksiä, mutta heilläkin on useampi sijoitusasunto ja sijoituksia osakkeissa toista miljoonaa euroa. En jaksa enää nalkuttaa, eläköön niin pihisti kuin lystäävät.

Mitä enemmän en pihistelee, sitä isompi perintö teille on tulossa!

Aivan samanlaista touhua. Vanhemmiten olen kuitenkin oppinut ymmärtämään, ei ole koskaan tottunut "tuhlaamaan". Ja sanoipa tuo kerran itsekin, ettei koe tarvitsevansa mitään, eikä ollenkaan saa nautintoa tuhlaamisesta ja uuden ostamisesta. Jälkipolvi ostaa tietysti sukkaa ja muuta vaatetta lahjaksi kun ei muutakaan keksi, niin mikäs siinä. Ei tarvitse niihinkään rahaa itse laittaa. Käyttää rahojansa ainoastaan ruokaan ja muuhun perus elintärkeään sekä ostaa lisää kiinteistöjä, josta taas saa lisää ja lisää tuloja. :)

Lapset ovat pieniä nyt, me tarvitsemme rahamme nyt. Tulevan, mahdollisen perinnön varaan ei lasketa. Se kun ei tällä hetkellä lämmitä.



Eli, meidän rahat menee oman perheen elämiseen.

Tämä, mitä nyt tehdään riittää. Jos ukko tulevaisuudessa tarvitsee apua enemmän niin sitä annetaan. Sitäpaitsi on olemassa myös toinen poika, joka ei osallistu edes tämän vertaa, vaan kaataa ylimääräiset kurkusta alas.



Jos itse kylpisimme euron seteleissä, tilanne olisi toinen.

Menet ensi vkolla kirppikselle ja ostat sieltä uuden takin 5 eurolla. Ei tarvi tehdä liian vaikeaksi kaikkea.