Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia sairaalassa?
06.02.2013 |
Onko normaalia sairaalassa(sisätautien/kirurgian osasto) se, kun lääkäri vaan määrää lääkkeitä kysymättä potilaalta mitään, esim voimakkaan kipulääkkeen vaikka potilaaseen ei koske eikä kysy edes potilaalta että koskeeko toimenpiteet vaan määrää sen ja puhuu potilaan pään yli hoitajille että se on hyvä lääke eikä kysy haluaako potilas sitä? muutenkaan ei tietylle potilaalle puhu juuri mitäänm muille kyllä mutta ei sille potilaalle. Lisäksi ei huomioi lainkaan potilaan toiveita vaikka muiden kyllä huomioi. tämä potilas saa tyytyä mitä annetaan ja muut saa esittää pyyntöjä ja toivomuksia joita mahdollisuuksien mukaan noudatetaan. ja puhutaan tosiaan potilaan pään yli. ja jos jotakin on vialla, hän ei kysy sitä potilaalta että mikä on eikä edes koskaan kysy potilaan vointia potilaalta itseltään vaan hän kysyy sen hoitajilta tai tarvittaessa ulkopuolisilta tahoilta. ei edes sitä tavanomaista miten olet tänään voinut? eikä mitään muitakaan käytöstapoja, ei sanota huomenta aamulla eikä esim toivoteta hyvää päivänjatkoa jne. minua loukkaa tuollainen kohtelu jota sain vuonna 2009 sairaalassa ja eräs lääkäri oli joskus todella moukka.
onko tuo normaalia kohtelua vai onko tuo tapa yleinen tapa käsitellä n.s inkopetentteja potilaita? millä perusteella potilasta pidetään inkompetenttina eli kykenemättömänä ottamaan kantaa hoitoonsa ja miten inkompetentin potilaan kohtelu ja käytäntö potilaan kanssa eroaa päätöksentekokykyisen potilaan kanssa toimimisesta?
Kommentit (3)
en ole koskaan tuollaiseen törmännyt. Kaikkein dementeimpään ja sekavimpaankin potilaaseen kiertävä lääkäri yrittää saada kontaktin eikä tosiaankaan tyydy vain kysymään hoitajalta vointia. Oletko ollut tilapäisesti kyvytön kommunikoimaan? Voimakkaat kipulääkkeet yleensä "kuuluvat asiaan" heti leikkauksen jälkeen, mutta kyllä potilaalla on oikeus tietää mitä lääkkeitä hänelle annetaan, vaikuttaa hoitoonsa ja myös oikeus kieltäytyä lääkkeistä tai hoidosta.
sh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että epänormaalia on. minun ei annettu vaikuttaa kirurgian poulella hoitooni eikä minun toiveita ole huomioita senkään vertaa kuin mitä lapsipotilaiden tai dementoituneiden potilaiden toiveet huomioidaan. terveyskeskuksessa itsemääräämisoikeuttani kunnioitetaan mutta ei keskussairaalassa. minua pelottaa mennä keskussairaalaan kun on uhkaava olo kun minulta ikään kuin takavarikoidaan itsemääräämisoikeus täysin siksi aikaa kun olen siellä hoidossa. Se on aivan kamalaa ja koen itseni uhatuksi kun niin toimitaan.
perusterveydenhuollossa on kunnioitettu itsemääräämisoikeuttani erittäin hyvin mutta keskussairaalassa on jotkut yksiköt ihan kauheita paikkoja.
kohteluuni tosin saattaa vaikuttaa se, että olin todella vakavasti masentunut ja lamaantunut, omissa maailmoissani ja lääketokkurassa joten minuun en saanut muutenkaan kontaktia eikä ilmeisesti ollut aikaa yrittää sitä kontaktia minuun muodostaa, olen melko hitaasti lämpenevä joillekin ihmisille.
En tarkoita vähätellä mennyttä kokemustasi, mutta tapahtumasta on kulunut jo useampi vuosi. Voisitko ajatella, että mennyt on mennyttä ja keskittyä nykypäivään ja tulevaisuuteen?
Osa lääkäreistä käyttäytyy huonosti. Ikävä kyllä.