Lue keskustelun säännöt.
Elän valheessa
30.12.2012 |
On tapahtunut jotain, mitä vain minä ja mieheni tiedämme.
Kun olin sinkku varoin visusti miehiä, joiden tiesin pettäneen joskus kumppaniaan. Ehdottomuus lähtee siitä, että vanhemmillani oli kauhea pitkittynyt pettämisepisodi aikanaan. Sen vuoksi en aloittanut suhdetta syvästi rakastamani ystäväni kanssa, joka myös rakasti minua. Tiesin että hän oli pettänyt joskus tyttöystäväänsä, enkä halunnut joutua suhteeseen sellaisen miehen kanssa, joka pystyy pettämiseen.
Valitsin tulevan mieheni, koska saatoin luottaa häneen täysin. Mieheni tiesi taustani ja tiesi miten tärkeää luottamus on minulle ja luotin häneen täysin. Menimme naimisiin ja aloimme odottaa ensimmäistä lastamme. Odotuksen aikana mieheni paljasti, että hän onkin pettänyt jotakuta tyttöä, jota hän on rakastanut. Olin todella hämilläni ja pettynyt, ettei hän ollut kertonut asiasta, koska pidin luottamusta liiton jalustana.
Kun laskettu aika lähestyi, mieheni oli vaivaantunut ja selvästi häntä kalvoi jokin asia. Sanoin, että nyt jos koska on rehellisyyden hetki, sillä vauva syntyy pian. Tällöin mieheni paljasti, että tyttö jota hän oli pettänyt, olinkin minä.
Muistan kuinka istuin ison mahani kanssa suihkussa kylmän veden alla vaatteet päällä. Olin jotenkin ajautunut sinne hakattuani ensin kasvoni mustelmille.
Mieheni katui, hän ei kestänyt tilannetta, vaan teki aivan kaiken, siten kuin halusin. Hän ei puolustellut itseään. Häipyi, kun pyysin ja tuli takaisin kun pyysin. Vannotin että synnytykseen hän ei tulisi ja hän ymmärsi sen.
Kuitenkin asiat lähtivät kääntymään hyvään suuntaan. Ymmärsin, että rakastan häntä ja että pieni yhden illan juttu suhteemme alkumetreillä ei voisi olla liittomme tuho. Mieheni tuli synnytykseen, kaikki meni hyvin ja hänestä paljastui maailman paras isä, mitä hän on edelleen.
Välillä tuntuu, että mieheni saa maksaa liikaa tekemästään virheestä. Olen kertonut hänelle, että olisin valinnut toisin, jos hän olisi kertonut totuuden aiemmin. Että olisin odottanut oikeaa miestä vielä.
Välillä tuntuu pahalta että ajattelen, ettei meidän lapsiakaan olisi ilman tuota valhetta. Kaikki tämä kietoutunut vyyhti ahdistaa. En voisi kuvitellakaan, ettei meidän perhettä olisi. Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta rakastan myös miestäni todella paljon, enkä voisi kuvitellakaan eläväni ilman heitä.
Miten pääsisin tästä yli. Miten pystyn pitämään salaisuuden, jota en ikinä voi paljastaa lapsilleni.
Täältä en vastauksia saa, mutta halusin kirjoittaa kaiken ja samalla pohtia asiaa, anteeksiantoa, inhimillisyyttä ja suunnata tulevaan.
Kiitos jos joku luki tämän!
Kommentit (8)
sinun pitää opetella ymmärtämään se, ettei kukaan ole täydellinen, ihmiset tekee virheitä ja kenekään elämä ei ole täydellistä, ja silti - tai ehkä juuri sen vuoksi - elämä voi olla hienoa. Lapsillenne on vain hyvä, että te vanhemmat ette ole täydellisiä, koska täydellisillä vanhemmilla voi olla vain täydellisiä lapsia, ja täydellisyyden vaatimus on lapsille ihan liikaa.
Eli olkaa ihimisiä, inhimillisiä virheinenne ja ajatuksienne kanssa, myönnä se reilusti ja anna itsellesikin anteeksi se, että olisit varmaan jättänyt miehesi jos olisit tiennyt pettämämisestä, ja tällöin lapsiasi ei olisi ikinä syntynyt - mitä väliä sillä on, mitä olisi voinut käydä, kun niin ei käynyt, nauti siitä että sinulla on lapset, mies ja ihana perheesi. Ja jatkossakin opi olemaan vaatimatta keneltäkään liikaa, salli virheet sekä miehelle, itsellsi ja lapsillesi. (Ja tämä ei tarkoita, että salli pettäminen tms, en sitä tarkoita, tarkoitan sitä ettei aina kannata olla liian ehdoton)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun pitää opetella ymmärtämään se, ettei kukaan ole täydellinen, ihmiset tekee virheitä ja kenekään elämä ei ole täydellistä, ja silti - tai ehkä juuri sen vuoksi - elämä voi olla hienoa. Lapsillenne on vain hyvä, että te vanhemmat ette ole täydellisiä, koska täydellisillä vanhemmilla voi olla vain täydellisiä lapsia, ja täydellisyyden vaatimus on lapsille ihan liikaa.
Eli olkaa ihimisiä, inhimillisiä virheinenne ja ajatuksienne kanssa, myönnä se reilusti ja anna itsellesikin anteeksi se, että olisit varmaan jättänyt miehesi jos olisit tiennyt pettämämisestä, ja tällöin lapsiasi ei olisi ikinä syntynyt - mitä väliä sillä on, mitä olisi voinut käydä, kun niin ei käynyt, nauti siitä että sinulla on lapset, mies ja ihana perheesi. Ja jatkossakin opi olemaan vaatimatta keneltäkään liikaa, salli virheet sekä miehelle, itsellsi ja lapsillesi. (Ja tämä ei tarkoita, että salli pettäminen tms, en sitä tarkoita, tarkoitan sitä ettei aina kannata olla liian ehdoton)
Ja olen käynyt terapiassa neljä vuotta vaikean lapsuuden vuoksi.
t. AP
Ja olen käynyt terapiassa neljä vuotta vaikean lapsuuden vuoksi.
t. AP
sinun pitää opetella ymmärtämään se, ettei kukaan ole täydellinen, ihmiset tekee virheitä ja kenekään elämä ei ole täydellistä, ja silti - tai ehkä juuri sen vuoksi - elämä voi olla hienoa. Lapsillenne on vain hyvä, että te vanhemmat ette ole täydellisiä, koska täydellisillä vanhemmilla voi olla vain täydellisiä lapsia, ja täydellisyyden vaatimus on lapsille ihan liikaa.
Eli olkaa ihimisiä, inhimillisiä virheinenne ja ajatuksienne kanssa, myönnä se reilusti ja anna itsellesikin anteeksi se, että olisit varmaan jättänyt miehesi jos olisit tiennyt pettämämisestä, ja tällöin lapsiasi ei olisi ikinä syntynyt - mitä väliä sillä on, mitä olisi voinut käydä, kun niin ei käynyt, nauti siitä että sinulla on lapset, mies ja ihana perheesi. Ja jatkossakin opi olemaan vaatimatta keneltäkään liikaa, salli virheet sekä miehelle, itsellsi ja lapsillesi. (Ja tämä ei tarkoita, että salli pettäminen tms, en sitä tarkoita, tarkoitan sitä ettei aina kannata olla liian ehdoton)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...pääsin luottamusongelmissa vähän pidemmälle, kun tajusin että "luottamus" puolisoon onkin oikeastaan sitä, että luottaa selviävänsä tapahtui suhteessamme mitä tahansa. Että asioista pääsee yli vaikka nyt ei vielä tietäisi miten se tapahtuisi.
Koska toiseen ihmiseen ei koskaan, koskaan voi luottaa täydellisesti siinä mielessä että hän tekisi aina vain asioita jotka sinä hyväksyt ja jotka ovat sinulle hyväksi. Sellainen on mahdoton odotus, ja sinäkin olet sen saanut kohdata ja oppia.
Lohduttaisiko sinua ajatus, että et koskaan olisi löytänyt ketään muutakaan joka olisi ollut täysin luotettava siinä mielessä kuin ajattelit. Vaikka taustalla ei olisi ollut pettämistä, se ei silti olisi voinut taata täydellistä luotettavuutta.
Sinulla on nyt tämä puoliso ja tämä elämä ja nämä historiat.
...pääsin luottamusongelmissa vähän pidemmälle, kun tajusin että "luottamus" puolisoon onkin oikeastaan sitä, että luottaa selviävänsä tapahtui suhteessamme mitä tahansa. Että asioista pääsee yli vaikka nyt ei vielä tietäisi miten se tapahtuisi.
Koska toiseen ihmiseen ei koskaan, koskaan voi luottaa täydellisesti siinä mielessä että hän tekisi aina vain asioita jotka sinä hyväksyt ja jotka ovat sinulle hyväksi. Sellainen on mahdoton odotus, ja sinäkin olet sen saanut kohdata ja oppia.
Lohduttaisiko sinua ajatus, että et koskaan olisi löytänyt ketään muutakaan joka olisi ollut täysin luotettava siinä mielessä kuin ajattelit. Vaikka taustalla ei olisi ollut pettämistä, se ei silti olisi voinut taata täydellistä luotettavuutta.
Sinulla on nyt tämä puoliso ja tämä elämä ja nämä historiat.
lapsiparkasi takia.