Voiko yli 40v oppia vielä soittamaan pianoa?

Tunnen monia, jotka aloittaneet soittamisen 30-40 vuotiaina, ihan omaksi iloksi.

Missä päin asut? Tuttavani käy Helsingissä Töölön musiikkiopistossa (tai musiikkikoulussa, nimestä en varma), siellä on kuulema tunteja kaikenikäisille ja -tasoisille.

vaatii useampia toisoja kuin aiemmin ja sormien koordinaatio ei voi kehittyä samanveroiseksi kuin jos harjoittelu on aloitettu varhaislapsuudessa. Mutta ihan hyvåäksi soittajaksi voit kehittyä,mutta virtuoosiksi voi olla hankalampaa enää päästä - mutta tuskin sille on tarvettakaan.

Motorinen herkkyyskausi helpoimpaan tekniseen omaksumiseen, no se aika on meillä monella muutenkin takana. MUTTA - motivaatio ja oma ajattelu ovat kyllä kovaa valuuttaa uuden oppimisessa. Ihan kuin minkä tahansa muunkin kanssa. Aina voi oppia ja omaksua uutta. Onnellisia amatöörejä on Suomi pullollaan, ja termi amatöörihän tulee sanasta "amateur", harrastetun aiheen rakastaja.

Hyviä pedagogeja löytyy ympäri maata, kiitos monipuolisen ja laajapohjaisen musiikkioppilaitosverkoston. Voit myös hakeutua yksityisoppilaaksi esim. pianopedagogiikan opiskelijalle tai musiikkiopiston avoimelle osastolle. Itseopiskelumateriaaliakin löydät reilusti, kirjastoista tai sitten Ostinato-musiikkikaupasta Helsingistä.

t. Pianomaikka =)

vaatii useampia toisoja kuin aiemmin ja sormien koordinaatio ei voi kehittyä samanveroiseksi kuin jos harjoittelu on aloitettu varhaislapsuudessa. Mutta ihan hyvåäksi soittajaksi voit kehittyä,mutta virtuoosiksi voi olla hankalampaa enää päästä - mutta tuskin sille on tarvettakaan.

Isäni meni pianotunneille yli 40-vuotiaana. Hän innostui asiasta, kun oli seurannut pari vuotta minun ja veljeni soittoharrastusta. Ei mennyt pitkään, että isäni soitteli omaksi ilokseen monenlaista musiikkia, vaikka hänellä ei ollut minkäänlaista aiempaa kokemusta soittamisesta.

6, just noin. Joskus tulee vastaan lapsia jotka "harrastavat vanhemmilleen", motorisia valmiuksia olisi muttei motivaatiota, ts. omaa paloa soittamiseen. Toisilla se syttyy kun taidot karttuvat, mutta siihen tarvitaan työtä ja aikaa.



Vanhemmat oppijat näkevät asiat laajemmalla perspektiivillä, silloinkin motivaatio ja ajantaju ovat tärkeässä asemassa.



Soiton harrastamisessa ei myöskään (yleensä) ole kyse aivokirurgiasta. Hakea saa, kokeilla ja onnistua ja epäonnistua. Taivas ei putoa niskaan.



Itse pidän tatsia oppimiseen aloittamalla säännöllisesti jotain itselleni uutta - jonglöörauksesta tai uudesta kielestä lähtien. Opettajan on hyvä tietää, miltä vasta-alkajasta tuntuu...

Jos vaan tilaa löytyy, niin kansalaisopistossa pääset alkuun. Tiedän useampiakin noin 80-vuotiaita pianonsoitto-oppilaita eri kansalaisopistoissa.