Mistä apua lapsen lukihäiriöön?
Olen vahvasti sitä mieltä että tokaluokkalaisellani on lukihäiriö, ja myös lapsen puheterapeutti on sitä mieltä.
Koulussa lapsi käy kerran viikossa erityisopen luona ryhmässä pelaamassa tietokonepelejä.
Olen ottanut yhteyttä koulupsykologiin, mutta hän on sitä mieltä että lukihäiriön diagnosoiminen olisi turhaa, koska se ei muuta mitään: koululla olisi edelleen tarjota vain se yksi viikkokerta erityisopella eikä opetuksellisia keinoja lukemisen auttamiseksi.
Lapsi on jo selvästi alkanut kehittää itselleen minäkuvaa jossa hän on huono ja välttelee noloja lukemistilanteita. Negatiivinen kehitys pitäisi saada katki, mutta mistä lähden hakemaan apua?
Kommentit (31)
lapseni tutki koulupsykologi pyynnöstäni. Kerran viikossa on yhdessä aineessa pienryhmässä ja lisäksi käy neuropsykologin kuntoutuksessa.
Minä luetutan hänellä koealueen kolmesti läpi ääneen ennen koetta, jotta tulee luettua oikein.
Koen kamalan rasittavaksi, kun joudun käymään nyt peruskoulun uudelleen. Olen uupunut. Lastakin rasittaa tämä järjestely. Raivoaa välillä, kun on niin suuri työ.
Äänikirjatkin on, muttei jaksa keskittyä niihin.
Teidän pitää taistella tukitoimiin. Onneksi nyt juuri vaihtui ope ja tämä on todella auttavainen.
lapselleni tarjottiin mahdollisuutta helpompiin kirjoihin. Sitten tulisi tietty helpommat kokeetkin jne. En suostunut, sillä sitten olisi hyvin vaikeaa pärjätä lukiossa. Ei se kyllä näinkään oikein toimi.
Englannissa on helpompi kirja rinnalla. Enkkua on vitosen tasolla numero.
Yrittääkö muiden lapset lukihäiriöstä huolimatta lukioon?
Sillä oppii pärjäämään häiriöstä huolimatta, hyviä vinkkejä esim. Www.lukimat.fi
Onneksi nyt juuri vaihtui ope ja tämä on todella auttavainen.
Onko tästä aiheesta hyviä linkkejä kellään, jossa ammattilaiset neuvoisivat vanhempia. Faktatietoa ja käytännön ohjeita.
Lasten Kirppu-ristisanalehti oli ainakin meidän 3-luokkalaiselle kovasti mieleen... Siinä on monenlaisia harjoituksia
että kauanko kestää kun tulee ensimmäinen vanhempia syyllistävä viesti.
Aivan kuin pelkkä vanhempien tsemppaus estäisi lasta tuntemasta itsensä tyhmäksi kun hän päivä toisensa jälkeen kamppailee lukemisensa kanssa koulussa.
Ja koululla on tarjottava todellakin enemmän apua, kaikkea sitä mitä lapsesi tarvii! Ja mikä tärkeintä : todettu lukihäiriö huomioidaan arvioinneissa!! Jopa yo-kokeessa saa enemmän aikaa, kun on todistus lukihäiiröstä. Nyt laitat asian alulle, ja VAADIT että lapsesi pääsee testeihin!!
Tsemppiä!
Olen ottanut yhteyttä koulupsykologiin, mutta hän on sitä mieltä että lukihäiriön diagnosoiminen olisi turhaa, koska se ei muuta mitään: koululla olisi edelleen tarjota vain se yksi viikkokerta erityisopella eikä opetuksellisia keinoja lukemisen auttamiseksi.
Ja sanoisin, että mitä kouluun tulee, koulupsykologi on oikeassa. Koulun kannalta diagnoosi on turha, sillä kouluilla ei ole resursseja eikä halua kyttää niitäkään resursseja, mitä olisi olemassa. Lukivaikeusdiagnoosi EI tule antaman mitään apua koulussa. Ei pidempiä koeaikoja, ei suullisia kokeita, ei edes sitä perusperiaatetta, että huonostikirjoitettu reaaliaineen vastaus pitäisi arvostella pelkän asiasisällön mukaan, huomioimatta kehittyymättömiä lausereakenteita ja kirjoitusvirheitä. Ei tule toteutumaan. Mulle on lyöty suoraan luuri korvaan, kun olen yrittänyt puhua tämmöisistä. Parhaimmillaan lapsesi voi saada välitunin verran lisäaikaa satunnaisissa kokeissa, joita hän ei saa tietää etukäteen vaan vasta kokeen alkaessa jos silloinkaan, ja jotka sitten todennäköisesti pitää kirjoittaa jossain siivouskomerossa oloissa, jotka muutn eivät suorotusta paranna.
Sen sijaan lukivaikeuteen voi saada muuta apua, joskin se voi tulla kalliiksi. Lukivaikeuteen saa muun muassa neuropsykologista kuntoutusta, jossa harjoitellaan niitä pminaisuuksia, jotka itse kunkin lukivaikeuden takana ovat (esim äänteiden kuulemista ja tunnistamista, nopeaa ja lyhytkestoista muistia tai mitä siellä nyt sitten onkaan takana). Jos ongeöma on todella paha, ts. Ei esim vielä toka-tai kolmasluokkalaisena osaa lukea, voi tämän saada myös kunnan tai kelan maksamana, muuten menee omaan piikkiin eikä ole halpaa lystiä.
Myös itse kannattaa lukea paljon lapselle ja kannustaa lasta lukemaan, vaikka ei se mitään ihmeitä tee (ja totu siihen, ett äikänopet kuvittelevat, ettei teillä ole koskaan ollut yhtään kirjaa koko perheessä, vaikka lukisit lapselle tuntikausia joka päivä). Sillä on kuitenkin väliä, koska vaikka lapsi ei sen avulla opislukemaan tai kirjoittamaan tai erottamaan äänteitä ja kirjoitusasuja juurikaan sen paremmin, hän ei ole tyhmä ja kirjallisuus on kirjallisuutta kuultuna yhtä lailla kuin luettunakin. Siitä tarttuu kaikenlaista mieleen, myös kielten ja tarinoiden rakenteita ja niin edelleen.
Lukekaa koealueita niin että sinä luet lapselle ääneen. Tutustuta hänet äänikirjoihin.
Isoimmat ongelmat ovat luvassa vieraissa kielissä. Sanasto ja oikeinkirjoitus ovat haastavia ja yläkooulunpuolella kielioppitehtävästä ei enää saa pisteitä, jos yksikin sana on väärin kirjoitettu, vaikka kieliopillisessti olisi vastannut oikein. Kielen oikealla käytöllä tähän ehkä olisi voinut vaikuttaa, eli jos on tilaisuus niin lähtekää ihmeessä muutamaksi kuukaudeksi englanninkieliseen maahan jossaain viidennen ja seitsemännen tai kahdeksannen luokan välillä. Kadun, että en itse pakottanut perhettämme lähtemään, sillä olisi voinut olla suuri merkitys.
Ja mikä tärkeintä : todettu lukihäiriö huomioidaan arvioinneissa!!
Oppilaan oikeus saada tukea oppimiseen ja koulunkäyntiin
Oppilaan oikeudesta saada oppimisen ja koulunkäynnin tukea säädetään perusopetuslaissa (628/1998).
Perusopetuslain muutos (642/2010), jolla täydennetään mm. oppimisen ja koulunkäynnin tukeen liittyviä pykäliä, tulee voimaan 1.1.2011. Muutoksella parannetaan oppilaan oikeutta saada oppimisessaan tukea mahdollisimman varhain ja suunnitelmallisesti.
Opetukseen osallistuvalla oppilaalla on lain mukaan oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta, oppilaanohjausta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä (30 §).
Oppilaalla, joka on tilapäisesti jäänyt jälkeen opinnoissaan tai muutoin tarvitsee oppimisessaan lyhytaikaista tukea, on oikeus saada tukiopetusta. Jos oppimisessa tai koulunkäynnissä on vaikeuksia, oppilaalla on oikeus saada osa-aikaista erityisopetusta muun opetuksen ohessa (16 §).
Perusopetuslain muutosten mukaisesti oppilaalle, joka tarvitsee säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tukimuotoja, on annettava tehostettua tukea hänelle tehdyn oppimissuunnitelman mukaisesti (16 a §). Jos annettu tehostettu tuki ei riitä, tulee tehdä päätös erityisen tuen antamisesta (17 §). Erityistä tukea koskevan päätöksen toimeenpanemiseksi oppilaalla on laadittava henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (17 a §).
Opetushallitus uudistaa opetussuunnitelman perusteet lain muutosten mukaisiksi siten, että opetuksen järjestäjä voi ottaa näiden mukaiset opetussuunnitelmat käyttöön 1.1.2011.
Ja mikä tärkeintä : todettu lukihäiriö huomioidaan arvioinneissa!!
Meillä koulun erkka aloitti nämä tutkimiset, kun tokalla ei vielä osannut kunnolla lukea. Mutta ei se mitään ole helpottanut, että diagnoosi on. Lapsi kokee itsensä silti tyhmäksi.
Nyt lapsi on jo vitosella, eikä selviä vielä yksin koealueestaan, eli luen alueen hänelle ääneen, on aika rankkaa.
mutta eihän tuo tarkoita, etteikö muut saisi apua. Meilläkin luetaan kutosluokkalaiselle koealueet ääneen, ja varsinkin englannissa ope katsoo kirjoitusvirheet läpi sormien, läksyjä saa välillä helpotetusti ja kokeissa tarvittaessa ylimääräistä aikaa. Keskiarvo pyörii 8 kieppeillä, ja jos ei noita helpotuksia olisi niin ei varmasti niihin yltäisi!
Toki, ei noita automaattisesti ole tullut, vaan kovan työn olen joutunut tekemään että lapsi saa koulussakin tarvitsemansa tuen!
ja tiedät varmaan itsekin ,ettei erkkaope tee tutkimuksia, vaan ne ovat psykologin hommia...
Ja mikä tärkeintä : todettu lukihäiriö huomioidaan arvioinneissa!!
Meillä koulun erkka aloitti nämä tutkimiset, kun tokalla ei vielä osannut kunnolla lukea. Mutta ei se mitään ole helpottanut, että diagnoosi on. Lapsi kokee itsensä silti tyhmäksi.
Nyt lapsi on jo vitosella, eikä selviä vielä yksin koealueestaan, eli luen alueen hänelle ääneen, on aika rankkaa.
Meidän lapsemme pääsi neuropsykologiseen kuntoutukseen koulupsykologin tehtyä testit.
Opettajasta ei ollut mitään apua, vaikka sille pari vuotta valitimme, että on lukihäiriö. Luin netistä, että avainasemassa on koulupsykologi ja veimme sinne ja alkoi tapahtua.
Nyt on uusi ope, joka antaa lisäaikaa kokeissa ja ei ota pisteitä virheistä reaaliaineissa, jos on lukihäiriön aiheuttama. Ope on nyt todella tukena.
Koulun erityisopettaja valittaa pelkästään resurssien puutetta ja hänestä ei ole apua.
Harjoitelkaa netistä "ekapeli sujuvuus" Sitä se neuropsykologikin meidän käskee harjoitella.
Lisäaikaa voi saada, jos se sattuu järjestävälle opettajalle ja jollekin sijaisvahdille sopimaan. Näin ainakin meille on ilmoitettu. Sekin usein edellyttää noita siivouskomerojöjresstelyjä, joihin vastaavasti kului usein kokeen alusta enemmän aikaa kuin mitä koeaikaa loppupäästä pidennetttiin. Luovuttiin niitä sitten vaatimastakin, kun niistä tuntui olevan vain lisää sählinkiä ja sitä kautta haittaa lapsen numeroille. Ja kuitenkin opettajat olivat sitä mieltä, että myönnytyksiä tehtiin "paljon" , vaikka ne siis oli jäjrstetty niin, että niistä tuli täysin hyödyttömiä.
Ja itse asiassa yläkoululaisen opettajista suurin osa ei näytä olevan selvillä koko diagnoosista ja erityisope väittää jonkun oman testinsä perusteella, että se on parantunut, kun lapsi osasi lukea monta vaikeaa sanaa - mutta just kielissä ja reaalikokeitten esseevastauksissa se todella näkyy, pahasti. Meidän lapsi selviäisi kyllä koealueiden lukemisesta ja oppimisesta, mutta ei selviä sen oppmansa kirjalliseesta esittämisestä. Ja juu, ei todellakaan tule olemaan mitään mahdollisuutta lukioon.
Pari puhelua kunnan sivistystoimen johtajalle toi asioihin lisää vauhtia... ;)
Koulun erityisopettaja valittaa pelkästään resurssien puutetta ja hänestä ei ole apua.
Meillä saa helpotusta, ja virheitä katsotaan läpi sormien jos ne ovat ihan selkeesti lukihäiriöstä johtuvia. En voi asialle mitään ,enkä kyllä haluakaan :D
Kokeet arvioidaan täsmälleen samalla tavalla oli lukihäiriötodistus tai ei.
Koulupsykologi on oikeassa. Lukihäiriö on varsin tavallinen oppimishäiirö, jonka voi erityisopettaja todeta. Psykologin tutkimuksia ei tarvita, sillä psykologi ei voi tehdä diagnooseja. Vain lääkäri tekee diagnooseja. Jos erityisopettaja toteaa lapsella lukihäiriön, on koulun järjestettävä tarvittavat tukitoimet. Tässä on erityisopettaja avainasemassa, sillä hän usein määrittää ne pedagogiset tukitoimet, jota lapsi tarvitsee. Jos koululla ei ole resursseja niin suuriin tukitoimiin, kuin mitä lapsi tarvitsee, saattaa viisainta olla koulun vaihto. Toki hojksata voidaan joka koulussa, mutta silti tarvitaan erityisopetuksen tukea ja tiiviisti. Hyvää tukea oppimisvaikeuksiin on myös neuropsykologinen kuntoutus, mutta se maksaa, eikä siihen saa Kelan yms tukea tavallisessa lukihäiriössä.
lapseni tutki koulupsykologi pyynnöstäni. Kerran viikossa on yhdessä aineessa pienryhmässä ja lisäksi käy neuropsykologin kuntoutuksessa.
Minä luetutan hänellä koealueen kolmesti läpi ääneen ennen koetta, jotta tulee luettua oikein.
Koen kamalan rasittavaksi, kun joudun käymään nyt peruskoulun uudelleen. Olen uupunut. Lastakin rasittaa tämä järjestely. Raivoaa välillä, kun on niin suuri työ.
Äänikirjatkin on, muttei jaksa keskittyä niihin.
Teidän pitää taistella tukitoimiin. Onneksi nyt juuri vaihtui ope ja tämä on todella auttavainen.