olen perhetyöntekijä ja vähän ihmeissäni kun ei yksikään asiakasperheistäni antanut mitään

enkä saanut mitään myöskään.

esim.joku lasten askartelema kortti olisi ollut iloinen yllätys.



ap

Palkanhan sinäkin saat, etkä kai ole kaveri asiakkaiden kanssa, ei ainakaan pitäisi olla.

Sanoit sen itse, he ovat asiakkaitasi. Käytännössä he maksavat palkkasi?

Yleensä liike-elämässä, vaikka perhetyö ei ehkä ihan siihen voi verrata, mutta työelämässä ne asiakkaat ovat niitä joita jouluna muistetaan.

Annoitko sinä heille mitään?

odottanut,mutta kiitos tai se kortti olisi lämmittänyt mieltä.Annoin perheellee aikaa,myös ihan omaa aikaani kun aina siinä ovensuussa tuppaa tulemaan niitä viime hetken isoja asioita



ap

perhetyöntekijää, ettei moinenkaan ajatus tullut mieleen -> toisen huomioiminen. Ei suju muutenkaan sitten arjen pyöritys, perheitä mitenkään tuntematta. Olen itse päiväkodissa sain kyllä muistamisia, no ihan kiva, mutta eniten ihmetytti vanhemmat jotka eivät edes toivottaneet hyvää julua tai lomaa vaikka pariin viikkoon ei nähdä :o

odottanut,mutta kiitos tai se kortti olisi lämmittänyt mieltä.Annoin perheellee aikaa,myös ihan omaa aikaani kun aina siinä ovensuussa tuppaa tulemaan niitä viime hetken isoja asioita

ap

Ei tullut mieleen että ne kyseiset perheet ovat väsyneitä, eivätkä ihan oikeasti ole jaksaneet muistaa vielä sinuakin, heille vierasta ihmistä? Koska sinähän olet heille vieras, vaikka sinä tiedätkin heistä niitä vaikeitakin asioita, eivät he tiedä sinusta mitään.

Ne perheet joilla tiedän perhetyöntekijän käyvän, ovat olleet joulun aikaan aika hajalla kaikkine ongelmineen, lahjojen hommaamisten jne. kanssa, että eivät ole muistaneet sitä heidän perhetyöntekijäänsä mitenkään. Sitten kun asiakkuus on loppunut, ovat he sitä työntekijää jotenkin muistaneet.

Sori, mutta kuulostat aika itsekkäältä ap. Niillä perheillä on isoja asioita käsiteltävänä, ja sinä mutiset siitä ettet saanut jotain pahviläpyskää? Jotain suhteellisuuden tajua peliin nyt nainen.

voimaantuneet ja työ on pian päättymässä.Eikä tarkoitukseni ollut olla itsekäs,tietenkään! entisessä työssäni ehdin tottua asiakkaiden/potilaiden kiitoksiin ja toivotuksiin.



ap

ei mulla todellakaan ollut energiaa miettiä ja ostella mitään lahjoja eri työntekijöille. Vaikka voimmekin jo paremmin ja perhetyö päättyikin. Vasta ehkä vuoden kuluttua siitä oli homma jo sen verran hanskassa, että ostettiin edes opettajalle joku joulumuistaminen. Siitä seuraavana vuonna sitten alkoi jo olla normaalimeininki ja sain kaikki joulukiireet kunnialla hoidettua.

en edes kiitosta pomolta- 3 vuotta sentään sama työ

Asioit ehkä uupuneiden perheiden parissa. Kaikki eivät ymmärrä, kuinka korttikin voi ilahduttaa.

Jos tässä nyt alkaisi kaikkia työtään tekeviä muistamaan postinkantajista, lääkäreihin ja sosiaalityöntekijöihin asti ni vot.



Ikävintä ap:n tekstissä on se, että hän ihan ilmeisesti tekee sen mitä tekee kiitoksen kipeänä, vaikka onkin palkkatyössään. Vasemman käden ei pitäisi miettiä, mitä oikea tekee, älä ylennä itseäsi. Huomaa kyllä, ettet ole hommassa kauaakaan ollut. Asenteesi on alentuva, ylhäältä alaspäin suuntautuvaa "aspaa".

Ihmistä. Meillä 5 lasta, jotka myös harrastavat.

voimaantuneet ja työ on pian päättymässä.Eikä tarkoitukseni ollut olla itsekäs,tietenkään! entisessä työssäni ehdin tottua asiakkaiden/potilaiden kiitoksiin ja toivotuksiin.

ap

Vaikka perhe olisi "voimaantunut" ei se tarkoita sitä että heillä olisi asiat vielä niin hyvin että he jaksaisivat vierasta ihmistä muistaa. Vaikka se sinun työosuutesi heidän kanssa on päättymässä, on heidän matkansa eheäksi vielä alussa.

niin sinä hoidat vain virkatehtäviäsi ja se siitä.

Yleensähän asia menee niin, että asiakkaita muistetaan. Eli sinun tulisi muistaa niitä, joiden kanssa teet yhteistyötä ja jotka tavallaan maksavat palkkasi.



En minäkään lähettänyt joulumuistamisia niille toisille yrityksille, joilta me ostamme jatkuvasti tavaraa/palvelua. Mutta muistin kyllä niitä, jotka ovat meidän suurimpia asiakkaitamme.

joka tekee yhteistyötä perheen kanssa vaatii ja odottaa lahjoja!!



Meilläkin viisi lasta ja niiden kautta perheemme tekee paljon yhteistyötä opettajien, toimintaterapeutin, harrastustenohjaajien, päiväkodin, lääkärien/hoitajien ja vaikka kenen kanssa....



Jos ihan kaikille aökas öahjoja ostelemaan jäisi lasten lahjat hankkimatta ja ne nyt kuitenkin on omassa tärkeysjärjestyksessä ensisijaisia.



Ei ne jotka palkan edestä ovat tekemisissä kanssamme, ilman palkkaa eivät vilkaisikaan...

ap krääsän kipee.

minä annoin kummallekin sosiaalityöntekijälle pienen paketin, siis todella todella pienen, mutta näytin että arvostan heidän työtään.

Pieni vaiva mutta näki että kummatkin olivat tosi iloisia lahjasta.

Lapsemme oli noin 8 kk ja sai vihdoin juuri ennen joulua diagnoosin, joka selitti paljon, mm. 10-15 kertaa yössä heräilyn. Me vanhemmat olimme lopen uupuneita, todella väsyneitä. Etsimme apua neuvolasta useaan otteeseen, mutta emme saaneet. Vasta yksi (ehkä viides) yksityinen lastenlääkäri osasi arvata, mistä oli kyse, ja asiat lähtivät rullaamaan.



Meillä oli jouluviikolla normaali neuvolakäynti, jonne päätin jaksaa mennä läpi hankien ja kinosten kovassa pakkasessa. Oli muutama päivä jouluun enkä ollut tehnyt mitään jouluvalmisteluja. Olimme lähdössä isovanhempien luokse joulunviettoon pitkän ajomatkan päähän, ja ajattelin tehdä ruokaostokset vasta juuri ennen matkaa. Lapselle oli hankittu lahjoja sentään.



No mitä oli neuvolatäti mieltä! Haukkui meidät, kun kehtasin ääneen voivotella pärjäämistämme matkalla, vaikka vaativat hoito-ohjeet oli saatukin (viimeinen kerta, kun voivottelin mitään neuvolassa tai kerroin huolistani). Kun olimme lähdössä, terkkari selvästi odotti jotain, ja tajusin, että hän odotti meiltä joululahjaa. Voi apua, minulla ei ollut sellaisia edes lähimmmilleni. Terkkarin ilmeet olivat näkemisen arvoisia, kun hänelle selvisi, että ei saa mitään. Lopen väsyneenä ei todellakaan käynyt mielessä lahjojen ostaminen kenellekään.