Sinä, joka et vastaa tervehtimiseen

etten kiinnitä huomiota, keitä tulee vastaan.

Minä taas ihmettelen sitä, että miksi ihmiset aina ajattelevat pahaa toisista. Jos joku ei tervehdi, minä ajattelen, ettei huomannut. En ole heti miettimässä, että se on tollo tai jotain.

en helposti tunnista kasvoja. Lisäksi en kiinnitä ylipäänsä huomiota ympäristööni esim. kaupassa. Ja työn puolesta tapaan koko ajan satoja ihmisiä, mikä ei auta tässä hommassa yhtään. En asu pienellä paikkakunnalla joten en ole ap:n tarkoittama henkilö, mutta voin kuvitella että osa tutuistani kokee että yritän jotenkin väistellä heitä. En tee sitä tahallani.

Minä en aina ole varma siitä, kenelle se tervehdys oli tarkoitettu, ja olen siksi joskus vastaamatta. Ja joskus joku tilanne menee ohi niin nopeasti, ettei siihen vain ehdi reagoida. Mutta on tosiaan outoa, jos joku ihan toistuvasti jättää vastaamatta, varsinkin jossain kerrostalon rapussa tai pihalla?

etten kiinnitä huomiota, keitä tulee vastaan.

Minä taas ihmettelen sitä, että miksi ihmiset aina ajattelevat pahaa toisista. Jos joku ei tervehdi, minä ajattelen, ettei huomannut. En ole heti miettimässä, että se on tollo tai jotain.

en helposti tunnista kasvoja. Lisäksi en kiinnitä ylipäänsä huomiota ympäristööni esim. kaupassa. Ja työn puolesta tapaan koko ajan satoja ihmisiä, mikä ei auta tässä hommassa yhtään. En asu pienellä paikkakunnalla joten en ole ap:n tarkoittama henkilö, mutta voin kuvitella että osa tutuistani kokee että yritän jotenkin väistellä heitä. En tee sitä tahallani.

jos kahdeksan kuukautta on kaiken aikaa huomaamatta, niin alan kyllä vähän ihmetellä:) Mutta siksi kysyinkin, kun tahdoin tietää mitä syitä voisi olla. Ja niitähän on löytynyt kovasti.

Minulla ainakin on lähes aina kuulokkeet korvilla, enkä kuule mitään. Siis jos joku sanoo "moi" niin tuskin reagoin mitenkään koska en kuule ja olen keskittynyt musiikkiin. Kuulokkeita ei välttämättä näy ulkovaatteiden alta joten joku voi luulla että jätänvain epäkohteliaisuuttani vastaamatta.

JOs sitä haluaa vain olla omassa rauhassa. Ei siinä tarvitse muiden ihmisten tulla tunkeilemaan.

ihan julmetusti riko jos vastaa toisen tervehdykeen "hei". Tai sitten kannattaa hakeutua jonnekin, missä ei muita ihmisiä kohtaa, jos se siis on niin ylivoimaista.

Minulla puolestni on käytöshäiriö, minkä vuoksi yksikin väärä lausunto saa minut raiteiltani.

typerä? Ja sen lisäksi vielä vammainen hullu? Kaikkea sitä maa päällään kantaakin...

Jos on sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai muuta outoa diagnoosia, niin miten kummassa se hein sanominen on vaikeampaa kuin lapsen haku päiväkodista tai tuominen kaverisynttäreille ja parin sanan vaihto. Molemmat vanhemmat puhuvat normaalisti päiväkodin henkilökunnalle ja toinen on jopa käyttänyt puheenvuoron vanhempainillassakin, joten kovin sosiaalisesti rajoittuneita eivät ole. Sokeakin osaa varmaan tervehtiä päiväkodin pihalla tai eteisessä, kun kuulee sanan hei.

Esim. minä olen kansainvälisessä suuryrityksessä tehtävissä, joissa matkustelen paljon, esiinnyn isoille yleisöille, edustan. Minusta ei millään saa vaikka töissä kuvaa sosiaalisesti rajoittuneesta ihmisestä, vaan päinvastoin, hyvin itsevarmasta määrätietoisesta ihmisestä. Samoin pystyn hoitamaan hyvin pakolliset kouluun, päiväkotiin tms liittyvät asiat ilman pienintäkään epävarmuutta ja ujostelua, koska näihin tilanteisiin liittyy selkeä kommunikoitava sisältö ja rooli.

Mutta kun tapaan naapruin pihalla, tilanne on ihan eri. Ei ole rooleja, eikä selkeää mitä pitäisi puhua. Minulle tämä tilanne on sellainen joka saa minut lukkoon ja paniikkiin. Yhdistettynä varsin itsevarmaan ja laitettuun ulkomuotooni tämä luultavasti luo kuvan, että olen ylpeä kusipää jota ei huvita tervehtiä naapureita. Mutta tosiasiassa olen oikeasti tilanteessa niin suuressa sisäisessä kaaoksessa, etten PYSTY sanomaan sitä sanaa hei, vaan luikin pakoon toivoen ettei toinen seuraa...

t. 34