Lue keskustelun säännöt.
Ollaanko me jotenkin kummajaisperhe lastenjuhlien suhteen?
28.12.2012 |
Meillä 3-, 6- ja 8-vuotiaat lapset, ja noille vanhemmille on 4-vuotiaista lähtien järjestetty lauantai- tai sunnuntai- aamu- tai iltapäivällä sellaiset "koko perheen juhlat", toisin sanoen olemme kutsuneet sekä lasten kaverit että vanhempansa ja sisaruksensa. Enimmillään vieraita on ollut n. 25 henkeä, ja lapsia vauvoista esiteini-ikäisiin. Mitään erityisiä leikkejä tai ohjelmaa meillä ei ole ollut, kunhan olemme aikuiset vaihtaneet kuulumisia ja tutustutettu ihmisiä toisiinsa ja lapset leikkineet mitä leikkineet. Tarjoiluna ollut jotain simppeliä, sekä aikuisille että lapsille maistuvaa, esim. liha-/cocktailpyöryköitä, salaattitikkuja, keitettyjä maissintähkiä ja muffinsseja/keksejä ja lopulta kakkua (siihen liittyvä onnittelulaulu ja kynttilöiden puhaltaminen on ollut ainoa ns. yhteinen ohjelmanumero). Lasten muilla kavereilla on ollut ihan kaverisynttäreitä, ja lasten kertoman mukaan siellä on ollut vaikka mitä leikkejä, ja usein esim. synttärilapsen isää ei ole näkynyt mailla halmeilla. Miten mä jotenkin pidän tällaistä vähän outona. Miksi sisarukset ei usein ole tervetulleita, vaikka lapset toistensa sisarukset hyvin tietää ja tuntee, ja miksi aikuiset eivät halua tutustua toisiinsa, jos eivät toisiaan ennestään tunne?
Kommentit (4)
Meillä ainakin kymmenen 8-vuotiaan kaverisynttäreillä oli niin kova meno, että olisi suku varmasti ollut kauhuissaan jos olisi samoissa pippaloissa yrittänyt juoda kahvia.
Eikä olisi ollut kivaa synttärisankarillekaan jos hän olisi joutunut vaihtamaan tuntitolkulla kuulumisia 90-vuotiaiden mummojen kanssa kun samaan aikaan kaverit leikkisivät pihalla. Vai pitäisikö jättää ne mummot ja muu suku ilman päivänsankarin seuraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin kymmenen 8-vuotiaan kaverisynttäreillä oli niin kova meno, että olisi suku varmasti ollut kauhuissaan jos olisi samoissa pippaloissa yrittänyt juoda kahvia.
Eikä olisi ollut kivaa synttärisankarillekaan jos hän olisi joutunut vaihtamaan tuntitolkulla kuulumisia 90-vuotiaiden mummojen kanssa kun samaan aikaan kaverit leikkisivät pihalla. Vai pitäisikö jättää ne mummot ja muu suku ilman päivänsankarin seuraa?
vaan lapsen kavereista ja heidän perheistään. Tai siis kyllä meillä mummokin mahtuisi menoon mukaan, eikä todellakaan tuntitolkulla lasta puhuttelisi, vaan juhlisi mukana menossa ja tutustuisi uusiin ihmisiin. Eikä meillä vaan ikinä ole meno sellaiseksi yltynyt, ettei sinne vauvat ja vaarit samaan tilaan mahtuisi - tosin vaareja ei siis ole samoissa juhlissa ollut. No, mutta tuota toista ketjua eteenpäin luettuani tulin kuitenkin tulokseen, ettemme ehkä olekaan kummajaisia, vähemmistössä kylläkin.
kaverisynttärit ja sukulaissynttärit erikseen. Vanhempia on kutsuttu sisään, jos ovat tulleet liian aikaisin hakemaan kaverisynttäriltä. Oma energia mennyt lapsilauman paimentamiseen, ei siinä kamalasti jaksa ylimääräisiä paapoa ja kahvia keitellä.
ihan ok, noin meillä menee synttärit ns suvun kanssa, eli eri-ikäisiä ja -kokoisia, ei järkättyjä leikkejä tms. Kaverisynttärit ovat sitten vain kav ereille.