Oletko alkanut soittaa jotain soitinta vanhempasi ehdotuksesta/halusta/vaatimuksesta/painostuksesta?

Rakastan soittamista edelleen. Tosin nykyisin soitan selloa, koska myöhemmässä vaiheessa minulla oli mahdollisuus saada opetusta sen soittoon paremmin kuin pianon ja viulun soittoon. Olen todella kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he ohjasivat minut soittoharrastuksen pariin. Myös kaikki lapseni soittavat.

olin 8 v, kun muutimme. Isäni on erittäin musikaalinen, mutta hänellä ei ollut koskaan mahdollisuutta opetella mitään instrumenttiä.



Eräänä päivänä isä yllätti- hän oli hommannut kotiin kosketinsoittimen. Sanoi, että ilmoittaa minut kansalaisopiston pianotunneiille. Olin kauhusta kankeana ja mökötin/itkin keittiö pöydän alla, että en mene.



Lähinnä minua kai pelotti,olin hyvin arka lapsi, maaseudulta kirkonkylään juuri muuttanut.En tuntenut ketään soittavaa.



Soittotunnit kuitenkin aloitin. Naapurin tyttökin lähti mukaan. En varmaankaan harjoitellut paljoa,mutta olin melko musikaalinen:osasin jopa säestää heti itsestään soittimen saatuani, ihan ilman nuotteja...



Seuraavana vuonna paikkakunnale tuli musiikkiopisto. Hain sinne ja pääsin. Notkuin pianotunneilla kavereiden seurana aina lukioiäiseksi asti. Suoritin myös teoriat ja säveltapailut. Ei kuitenkaan isompaa motivaatiota harjoitella -osasin itsestään sen vapaan säestyksen, mutta inhosin soittaa pelkkää klassista nuoteista. Lukioikäisenä kuitenkin innostuin sitten laulutunneista ja tein siitäkin tutkintoja.



Ja nyt...rakastan musiikkia. Työssäni luokanopena minulla on päävastuu kahden koulun musatunneista...Ei olis onnistunut ilman isän usutusta aikoinaan. Koen, että musiikki on hyvin olenainen osa elämääni. Myös lapseni soittavat. Musiikkiopintojen kautta minusta kasvoi itsevarma, esiintymiskykyinen ihminen:)))



Nykyään ajattelen, että tietyt lapset tarvitsevat sen usutuksen -olisin aivan eri ihminen ilman soitto-opintojani!

soittimeen eikä soittotunteihin