Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millainen ihminen hylkää lapsensa, kun tämä muuttaa pois kotoa?
28.12.2012 |
Tätä olen monesti elämäni varrella pohtinut. Omat vanhempani hylkäsivät minut siinä kohtaa kokonaan. Mitään apua ei enää tullut. Rahaa oli turha pyytää, mutta edes neuvoja ei annettu. Vastaus oli aina, että "kai nyt osaat iso ihminen, kun asutkin jo omillas". En osannut, kun mitään ei ollut opetettu.
Miksi minut hylättiin? Olin kuin kala kuivalla maalla, eikä apua saanut mistään. Samanlaista oli joillain muillakin, vanhemmat pätivät sillä, että lapset on niin kovia kun ne heti osaa ja tulee toimeen - vaikka olis huudettu niiden korvaan, että auttakaa!
Miten joku voi jättää lapsensa tolleen pulaan?
Kommentit (20)
Läheisriippuvaiset roikkuvat aikuisissa lapsissaan ja elävät elämäänsä heidän kauttaan. On normaalia ja tervettä osata päästää irti aikuisista lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolle on yritetty kotona opettaa pärjäämistä, mutta kun se ei ole halunnut oppia. Joskus on vaan pakko olla tiukkana kuten ap:n kanssa, tai lapsi ei ikinä lopeta vanhempien siivellä elämistä.
Ap:n kaltaisista käytetään nimitystä henkinen peräkamarinpoika eli henkilö, joka muutti pois kotoa, mutta haluaa yhä lapsuudenkodin palvelutason ja taloudellisen turvan.
Joka on otse hylätty.
Vanhempani ei olleet väleissä omiinsa ja jaksoivat aina ruikuttaa, miten mummot ja vaarit välitti vain heidän sisaruksistaan eikä heistä ikinä.
ap
Vapaus on vastuuta. Kotoa ei muuteta pois vain siitä ilosta, että on päästävä omilleen ja ei ole lainkaan realistista toimintakuvaa sille miten se tehdään käytännössä.
Vanhemmat eivät ole enää maksuamutomatteja sen jälkeen. Eivät myöskään lapsenhoitoautomaatteja.
Henkistä tukea, vanhemmutta, ystävyyttä sen sijaan ei tarvitse hylätä ikinä.
-Ehkä sellaiset vanhemmat, jotka on itsekin jätetty omille siivilleen lapsina. Eivät osaa muuta toimintamallia.
potkaistaan pennut pellolle ja katsotaan, kuka selviää. Kunnon oikeistopolitiikkaa, vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolle on yritetty kotona opettaa pärjäämistä, mutta kun se ei ole halunnut oppia. Joskus on vaan pakko olla tiukkana kuten ap:n kanssa, tai lapsi ei ikinä lopeta vanhempien siivellä elämistä.
Ap:n kaltaisista käytetään nimitystä henkinen peräkamarinpoika eli henkilö, joka muutti pois kotoa, mutta haluaa yhä lapsuudenkodin palvelutason ja taloudellisen turvan.
En osannut laittaa ruokaa tai mitään ja olisin mieluusti niitä oppeja tai neuvoja kuunnellut. Normaaleissa perheissä välittäminen ei lopu aikuistumiseen. En ollut 16-vuotiaana vielä aikuinen, vaikka koulun takia jouduinkin jo muuttamaan kotoa, vaan olisin kaivannut vanhempien tukea.
jolle on yritetty kotona opettaa pärjäämistä, mutta kun se ei ole halunnut oppia. Joskus on vaan pakko olla tiukkana kuten ap:n kanssa, tai lapsi ei ikinä lopeta vanhempien siivellä elämistä.
Ap:n kaltaisista käytetään nimitystä henkinen peräkamarinpoika eli henkilö, joka muutti pois kotoa, mutta haluaa yhä lapsuudenkodin palvelutason ja taloudellisen turvan.
En osannut laittaa ruokaa tai mitään ja olisin mieluusti niitä oppeja tai neuvoja kuunnellut. Normaaleissa perheissä välittäminen ei lopu aikuistumiseen. En ollut 16-vuotiaana vielä aikuinen, vaikka koulun takia jouduinkin jo muuttamaan kotoa, vaan olisin kaivannut vanhempien tukea. [/i
taitoja tehdä ruokaa, siivota, hallita elämää, nukkua yksin? Tuliko ihan yllätyksenä kaikki se, että vessakin pitää pestä ja ruokaa valmistaa, käydä kaupassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kännissä se aina valittaa, että ei oo koskaan osannu puhua lapsilleen. Lapset on aika omillaan jo ihan yläasteikäsestä lähtien. Perustarpeet huolehtii, mutta ei muuta.
Sisko on tosi kiireinen työssäkäyvä suurperheen äiti.
ja ihan juridisestikin vanhemmat ovat vastuussa 16-vuotiaan elatuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolle on yritetty kotona opettaa pärjäämistä, mutta kun se ei ole halunnut oppia. Joskus on vaan pakko olla tiukkana kuten ap:n kanssa, tai lapsi ei ikinä lopeta vanhempien siivellä elämistä.
Ap:n kaltaisista käytetään nimitystä henkinen peräkamarinpoika eli henkilö, joka muutti pois kotoa, mutta haluaa yhä lapsuudenkodin palvelutason ja taloudellisen turvan.
taitoja tehdä ruokaa, siivota, hallita elämää, nukkua yksin? Tuliko ihan yllätyksenä kaikki se, että vessakin pitää pestä ja ruokaa valmistaa, käydä kaupassa?Johan sanoin, että oli pakko muuttaa peruskoulun jälkeen maalta, jossa ei kouluja ollut. Kotona ei taitoja opetettu. En odottanut mitään palvelutasoa, vaan tukea.
ja ihan juridisestikin vanhemmat ovat vastuussa 16-vuotiaan elatuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omissa oppilaissani on ollut tällaisia lähes hyljättyjä. Ei hankita edes koulukirjoja 18 vuotta täyttäneelle, vaikka tämä olisi jopa lahjakas. Kovuus ja yksin pärjääminen on varmaankin todella ollut ihanteena. Omatkin vanhempani hoitivat esimerkiksi sukupuolivalistuksen sanomalla, että "maha pystyssä ei ole kotia tulemista".
Omissa oppilaissani on ollut tällaisia lähes hyljättyjä. Ei hankita edes koulukirjoja 18 vuotta täyttäneelle, vaikka tämä olisi jopa lahjakas. Kovuus ja yksin pärjääminen on varmaankin todella ollut ihanteena. Omatkin vanhempani hoitivat esimerkiksi sukupuolivalistuksen sanomalla, että "maha pystyssä ei ole kotia tulemista".
Etenkin juuri tuo, että jos mokaat, niin kotiin ei ole enää tulemista. Oli kyse huumeista, seksistä tai mistä tahansa.
En voisi koskaan kuvitella tekeväni noin omille lapsilleni. Siksi onkin niin vaikeeta ymmärtää, miten kukaan voi olla tollanen lapsilleen ja vielä perustella muka lasten parhaalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai siinä alussa kotoa pois muuttava nuori tarvitsee tukea siihen hommaan! "henkistä tukea" ainakin, mutta myös taloudellista. JOs pitäisi odottaa pois muuttamista niin kauan, että saisi esim. kaikki huonekalut ostettua, niin aika kauan saisi moni vanhempiensa nurkissa asua, ehkä jo ensimmäiseen työpaikkaansa asti!
Kyllä mä voisin kuvitella, että kun lapseni muuttaa pois kotoa, niin hän saa mukaansa kotoa joitakin huonekaluja, mitä esim. hänen huoneessaan on ollut, ja voisin ajatella että menisimme yhdessä esim. Ikeaan ostamaan edullisen sohvan tms. hänen uuteen ekaan omaan kotiinsa.
Ja jaksaisin ystävällisesti vastailla hänen soittoihinsa "miten valkokastike tehdään" tms. :)
Kamalan kylmänoloisia vastaajia, jos ajatus on se, että kun muuttaa omilleen, niin on pärjättävä täysin yksin!
Läheisriippuvaiset roikkuvat aikuisissa lapsissaan ja elävät elämäänsä heidän kauttaan. On normaalia ja tervettä osata päästää irti aikuisista lapsista.
Mun äitini on ainakin aina ollut sellainen, että kun olen ollut pulassa tai tarvinnut häntä, apua ei ole tullut, haukkuja ja hylkäämistä vain. Näin mm. silloin kun hän ja isäni muuttivat pois kotoa kun olin 14-v ( erosivat siis ja muuttivat uusien puolisoidensa nurkkiin). Eipä kukaan kysellyt perään miltä se minusta tuntui...
Mutta sitten kun olin päässyt aikanaan jaloilleni ja pärjäsin oikein hyvin, niin johan äitini sitten itse eronneena taas alkoi itkien painostaa mua muuttamaan taas asumaan hänen kanssaan. Olin tuolloin jo aikuinen.
Eli äitini on tarvitseva ja ripustautuva ja varsinainen riippa aina kun minä olen vahva ja minusta voi hyötyä, ja sitten sylkee silmille, jos olen heikoilla.
mahtava mutsi.
no sanoisin, että tunnekylmä vanhempi tekee noin. Sellainen, joka ei kykene rakentamaan riittävää kiintymyssuhdetta omiin jälkeläisiinsä. Todellakin eihän kyse ole siitä, että aikuinen lapsi tarvitsisi enää elättämistä, vaan sitä henkistä suhteen jatkumista. sellainen vanhempi jolla on terve tunnemaailma, kyllä edelleen haluaa lastensa aikuistuttuakin olla heihin yhteydessä ja antaa kysyttäessä tukea ja neuvoa.
Rahaa en ole aikuistuttuani koskaan vanhemmiltani pyytänyt tai saanut (mielestäni se on selviö että taloudellisesti tulee olla riippumaton vanhemmistaan aikuisena, vaikka hätätilanteessa toki sitten voisi ajatella toisin...), mutta sitäkin enemmän neuvoa ja elämänviisautta ovat jakaneet minun sitä tarvitessa. tiedän kuitenkin, että jos pyytäisin vaikkapa sitä rahaa vanhemmat varmaan antaisivat...mutta en edes koskaan halua pyytää.
Minulla on jo pari lasta muuttanut omilleen ja toden totta olen tukena olematta läheisriippuvainen. Esikoinen 25 ei enää soittele kysyäkseen vero-tai opintotukijuttuja tai ruokaohjeita mutta 18 kyllä soittelee ja käy myös kotona usein. Puhumme paljon myös ihmissuhteista ja psykologiasta ja muutenkin siitä mitä kaikkea muuttaminen omilleen tuo mukanaan. Kuuntelen huolet, annan neuvoja kun pyydetään ja tuen. Maksan molempien puhelinlaskut ja jotkut yllättävät menot, toki lukiolaisen koulumenot myös ja kirjat ja annan kuukausirahaa kuten tein esikoisenkin kanssa. Meillä on lämpimät ja välittömät välit ja viihdymme hyvin yhdessä. En pystyisi mitenkään olla etäinen, kuulostaa tosi kummalliselta.
autan tarvittaessa ja olen tukena, mutta miksikään palvelijaksi en enää aio. Kyllä aikuisen ihmisen joka asuu pois kotoa, pitäisi myös osata hoitaa asioita itsenäisesti ja ottaa vastuuta eikä olettaa, että vanhemmat hoitavat kaiken. Olen aina painottanut lapsilleni, ettei raha kasva puissa eikä tule automaattisesti käteen pyydettäessä, vaan sen eteen on tehtävä töitä.
Ruokaa ei ole muuten pakko osata tehdä. Voi aivan hyvin ostaa valmiita/puolivalmiita ruokia.
Alue: Aihe vapaa
Joka on otse hylätty.