Lue keskustelun säännöt.
Yksi lapsistani on ihan hirveä, en kestä enää :( :( :( :(!!!! Kohtalotovereita?
28.12.2012 |
Siis kertakaikkiaan yksi kolmesta lapsestani on niin kamala, että en jaksa enää tätä paskaa!!!!
Saa minut käyttäytymään niin, etten tunne itseäni, vihaan itseäni kun huudan ja kiroilen lapselle, sanon asioita joita ei pitäisi, käyn jopa käsiksi, itken.
Tuo kakara vaan ajaa hulluksi!!! Riskaa, riskaa, ärsyttää tahallaan niin kauan kunnes kilahdan, ja jatkaa riskaamista vielä sen jälkeenkin.
On sellainen ihme perusnegatiivinen ihminen, aina naama nurinpäin, valittaa saamistaan lahjoista ja kaikesta muustakin, aina oma napa on tärkein. Heiluu, riehuu, kiusaa sisaruksiaan, pelleilee, aina on sellainen ihme "show" päällä. Ei tottele mitään. Tekee uhallaan ärsyttäviä asioita, jopa rikkoo tavaroita, satuttaa toisia.
Muut lapset "normaaleja", en ole niitten kanssa ikinä edes joutunut tilanteeseen jossa joutuisin sellaisen raivon valtaan mitä koen tämän yhden lapsen kanssa päivittäin.
Pakko kai laittaa tuo lapsi pois kotoa, ei tästä elämästä tule mitään näinkään :(
Ei mulla muuta.
Kommentit (37)
Meillä kaksi lasta, äärimmäisen helppo ja aurinkoinen poika ja sitten ihan toista maata oleva tytär. Kyllä joskus hänen ollessa joku hieman alle kouluikäinen oikeasti oli hermo kovilla hänen kanssaan. Tosiaan äärimmäisen aktiivinen, pessimistinen ja mariseva, pikkuveljeään suorastaan pyrki satuttamaan heti jos silmä vältti (esim. heitti pihalla hiekkaa silmiin, kalautti jollain esineellä tms), aina vaatimassa jatkuvasti huomiota...
Mutta sisulla sitä vaan kesti läpi ne ajat, ja onneksi vanhemmiten on helpottanut, nyt tytär on jo 12 ja ihan fiksu ihminen vaikka edelleen voimakastahtoinen onkin. Nykyisin huomaan, että minun on joskus vaikea tulla hänen kanssa toimeen koska hän on oikeastaan liian samanlainen kuin minä, menee helposti tahtojen taisteluksi sen takia... Mutta kyllä aikuisen täytyy olla lapsen ja vanhemman suhteessa se viisaampi, joka hillitsee käytöksensä ja sanomisensa vaikka välillä raivostuttaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joista itsessäsi et pidä.
Ei mulla muuta.
yhtään paremmalta kuin lapsesi... Ei taida olla omena kauas pudonnut puusta!
Saako lapsesi minkäänlaista muuta huomiota sinulta?!
mutta viestisi perusteella näyttäisi siltä, että lapsi kerjää huomiota. Toiset lapset tarvitsevat huomiota enemmän kuin toiset, ja tämä raivostuttaja kerjää huomiotasi vaikka sitten negatiivisella tavalla, kun ei muuten saa.
Et kerro tarkemmin esimerkkejä lapsen teoista, joten oletan nyt, että hän on ns. normaali eli ei diagnooseja. Silloin suosittelen, että viettäisit lapsen kanssa kahdestaan aikaa positiivisessa hengessä. Alat palkita hyvästä käytöksestä etkä rangaista huonosta. Huutaminen ei selvästi auta, joten peräänny tilanteesta. Jos lapsi tahallaan ärsyttää eikä suostu lopettamaan, hän menettää varoituksen jälkeen jotain mukavaa esim. isommalta kännykkä pois jne.
Jokaisesta edes hiukan paremmasta käytöksestä, ilmeestä ja eleestä, kehu. Kehu niin paljon kuin pystyt. Palkitse. Jokainen lapsi tekee jotain positiivistakin, et vain näe sitä eikä hän itsekään ehkä osaa irrottautua negatiivisen kierteestä.
yhtään paremmalta kuin lapsesi... Ei taida olla omena kauas pudonnut puusta!
Saako lapsesi minkäänlaista muuta huomiota sinulta?!
T. Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. perheneuvolasta. Ei toi teidän tie vie mihinkään. Tarvitsette uuden tavan.
Siis kertakaikkiaan yksi kolmesta lapsestani on niin kamala, että en jaksa enää tätä paskaa!!!!
Saa minut käyttäytymään niin, etten tunne itseäni, vihaan itseäni kun huudan ja kiroilen lapselle, sanon asioita joita ei pitäisi, käyn jopa käsiksi, itken.
Tuo kakara vaan ajaa hulluksi!!! Riskaa, riskaa, ärsyttää tahallaan niin kauan kunnes kilahdan, ja jatkaa riskaamista vielä sen jälkeenkin.
On sellainen ihme perusnegatiivinen ihminen, aina naama nurinpäin, valittaa saamistaan lahjoista ja kaikesta muustakin, aina oma napa on tärkein. Heiluu, riehuu, kiusaa sisaruksiaan, pelleilee, aina on sellainen ihme "show" päällä. Ei tottele mitään. Tekee uhallaan ärsyttäviä asioita, jopa rikkoo tavaroita, satuttaa toisia.
Muut lapset "normaaleja", en ole niitten kanssa ikinä edes joutunut tilanteeseen jossa joutuisin sellaisen raivon valtaan mitä koen tämän yhden lapsen kanssa päivittäin.
Pakko kai laittaa tuo lapsi pois kotoa, ei tästä elämästä tule mitään näinkään :(
Ei mulla muuta.
vissiin kannata perheneuvolaan esim. ottaa yhteyttä?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa kuulla, että jollain muullakin on ollut tälläisiä kokemuksia... Tämä on jotain niin hirveää, että ei olisi kyllä ikinä uskonut, kun lapsia alkoi tehdä.
Tuollaisia kun nuo muut lapset ovat, menisi vaikka 10kpl, mutta tämä yksi on vaan jotenkin niin kaikinpuolin ärsyttävä :(
Tykkään oikeasti olla lasten kanssa, leikkiä ja yritän antaa kaikille huomiota ja omaa aikaa vuorotellen. Tämä yksi ei vaan ole mihinkään, ikinä, koskaan, tyytyväinen, aina pitäisi saada vielä enemmän ja toisten vähemmän.
Jotenkin sellainen hirveän ilkeä, pahansisuinen lapsi, kostonhimoinen, aina tekemässä jollekin jotain pahaa :( Ja samalla tavalla on kasvatettu kuin muutkin lapset.
Tänäänkin aamu alkoi rattoisasti sillä, kun siskonsa oli leikkimässä kaikessa rauhassa, tämä meni ja sotki leikin ja kalautti kaupan päälle kovalla pallolla päähän -> otin pois tilanteesta, laitoin jäähypenkille. 6 minuutin jäähytykseen meni n. tunti vastaan tapellessa, sitten lopulta istui jäähynsä ja kun päästin pois sen sijaan että olisi katunut tekoaan, sihahti hampaiden välistä "vitun idiootti!", sen jälkeen meni pomppimaan sänkyyn minkä tietää kielletyksi, heitteli tyynyt ja peitot lattialle, karjui kuin syötävä, juoksi karkuun taloa ympäri, no toinen tunti meni siinä taas tilannetta ratkoessa. Sitten ryhtyi aamupalalle, pelleili viilinsä kanssa, murusteli tahallaan näkkärin ympäriinsä, hölötti hölmöjä juttujaan. Jne. Päivät on taistelusta toiseen selviämistä, välillä tuntuu että mä en enää edes HALUA tehdä tuon kakaran kanssa yhtään mitään.
Ehkä tänään on vain huono päivä, mutta oikeasti välillä tuntuu, että keinot ja jaksaminen on itseltä lopussa. Apua olen jo yrittänyt saada päiväkodilta ja perheneuvolasta, mutta ei ole konkreettista apua tullut, lässytystä vain.
Kaverillani on poika, joka on tosi tosi tosi rasittava. Kuulostaa samanlaiselta. Lopulta paljastu kosketusyliherkkyyttä ja adhd-tyyppisiä impulsiivisuuden piirteitä. Ei täyttänyt kaikkia dg vaatimuksia, mutta sai dg:n, jotta pääsi terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hei!
minulla on 3 lasta ja vanhin on 9 vuotias poika. tunteet ovat samat kuin sinulla ja ulkopuolisen on aina helppo tulla sanomaan kuinka et anna huomiota ja sinussa on se vika. koskaan, ikinä lapsessa ei ole mitään vikaa, äiti on se ihminen jolle se paska laitetaan niskaan kaiken huutamisen ja muun paiskomisen ja lyömisen jälkeen. (siis se mitä lapsi tekee muille) apuahan tähän ei saa mistään. olen käynyt perheneuvolassa ja päänsilityksillä pitäis saada kelpo kansalainen kovapäisestä lapsesta! joo joo! päänsilityksiä, juu ja se syliterapia vai mikä onkaan. ota lapsi syllin raivarin ajaksi ja pidä siinä. on kuule pää mustelmilla sen jälkeen ja tulos? raivoa ja huutoa siitä kuinka olet tyhmä äiti! huoh! ikävä kyllä tässä ei auta kuin karsiminen, yksi piirteen korjaus, vähä vähältä on saatu pojan päähän asioita jotta hän on oppinut kunnioittamaan muita. kovapäinen on edelleen ja sellaisena pysyy. tyksin tutkimuksissa kaikki ok, mutta lieviä käytöshäiriöitä. niin kamalalta kuin se lkuulostaakin. kurkkaas tänne. http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Lasten_k%C3%A4yt%C3%B6sh…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako sieltä positiivista vai negatiivista palautetta?
Jos on siellä ok, niin ongelma on sitten siinä huomionkaipuussa, eli kerjää sinulta huomiota. Alkakaa tosiaan palkita positiivisesta käytöksestä ja rangaistukset helpoiksi, eli niiden kanssa ei painita montaa tuntia. Vie turhaan vain sinulta energiaa. Uuvuttavien jäähyjen ja lapsen perässä juoksemisten sijaan esim. jokin lelu pois. Jos lapsella on runsaasti leluja, keräätte nyt yhdessä siivouksen yhteydessä suurimman osan pois ja jätätte kasan mieleisimpiä. Näitä sitten takavarikoimaan. Plussaa keräämällä lapsi saa leluja takavarikosta, miinuksia keräämällä lähtee lelu takavarikkoon.
Jos sotkee sisaruksen leikit, lyö tai vahingoittaa sisaruksiaan/haukkuu heitä tai sinua, niin rangaistuksena lisäksi samasta tilasta pois eli tavallaan tuo jäähy, mutta en suosittele mitään tiettyjä aikamääriä tai paikkoja, joita rikkomalla lapsi saa sinun huomiosi ja sinun aikasi menee rangaistuksesta kiinnipitämiseen ja uuvuttaa sinut. Varoituksen jälkeen miinus miinuslistaan, pois samasta tilasta muiden kanssa ja anteeksipyyntö sisarukselta. Leikkiköön yksin hetken, kunnes osaa taas käyttäytyä.
Aamupalalla pelleilyistä jaat taas miinuksen varoituksen jälkeen ja pois pöydästä. Ruoalla ei leikitä, otat siis ruoan pois ja käsket pois pöydästä. Älä koske fyysisesti, eli jos ei tottele, varoita, että saa seuraavan miinuksen ja kerrot, että jälleen yksi lelu lähdössä, jos miinuksia esim. on jo viisi. Tarpeeksi monesta plussasta saa jotain kivaa tekemistä esim. viette kylpylään, hampurilaiselle, hoplopiin tms. Eli palkitsette plussista (leluja saa plussista myös takaisin mutta on tärkeää palkita plussista myös).
Aloitatte siis homman raivaamalla leluja varastoon ja kertomalla uudet säännöt koko perheelle. Myös muille voidaan ottaa samat säännöt käyttöön. Sovitte etukäteen, mitä mistäkin seikasta seuraa, jolloin lapsen on helpompi tajuta tekonsa seuraukset.
Mutta onlapsia,jouhin nämäei tehoa. Se lapsi voi vaikka istua tyhjässä huoneessa kaiiki lelut pois, ei ikinä saa tarran tarraa, on jäähyllä sata kertaa päivässä....eikä silti mikään muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä ehkä parempi sivusto, eka hieman kova pienemmälle lapselle, ja huomioi että lieviäkin käytöshäiriöitä voi olla.
Miksi sitä on vaikea hyväksyä? Toki asialle voidaan jotain tehdä, mutta se vaatii yhteistyötä ja työtä. Ap:n pitää hakea apua ja pian!!
Ongelmat tosin alkoivat vasta isompana, poika huomasi että mitään en voi tehdä vaikka pinnaa koulusta tai hän varastaa rahaa kotoa. On ollut nyt huostaanotettuna laitoksessa 3v eikä lompakkoa enää tarvitse piilottaa kun tulee lomille. Joskus puhutaankin kuin ihmiset.
taisin olla tommonen pikku tyttönä... Olin ainoa kotona asuva lapsi, oli hylkäämiskokemuksia taustalla ja aikuisten päihteiden käyttöä.
Kerran tulin koulusta kotiin ja olin tosi ylpeä kun en ollut sinä päivänä saanut opettajaa itkeen. En siellä kyllä paljon muutenkaan viihtynyt... 9-11 vuodet oli pahimmat, sen jälkeen jotenkin järkiinnyin ja aloin käytttäytyyn. Vanhemmilla siihen ei ollut kyllä mitään ansiota.
Musiikki auttoi mulla kun löysin sen. Sain purkaa patoutumat soittamiseen. Joku kiva harrastus voisi siis auttaa?
on niin yksinkertaisia ja tavallisia ja et ole löytänyt lapsesi vahvuuksia, etkä edes auttanut siinä...
Kaikkia ei ole luotu keskinkertaisuuteen.
meillä keskimmäinen, 8 v. poika, just tuollainen. Saa mut päivittäin raivon partaalle ja sen yli!