Lue keskustelun säännöt.
Yksi lapsistani on ihan hirveä, en kestä enää :( :( :( :(!!!! Kohtalotovereita?
28.12.2012 |
Siis kertakaikkiaan yksi kolmesta lapsestani on niin kamala, että en jaksa enää tätä paskaa!!!!
Saa minut käyttäytymään niin, etten tunne itseäni, vihaan itseäni kun huudan ja kiroilen lapselle, sanon asioita joita ei pitäisi, käyn jopa käsiksi, itken.
Tuo kakara vaan ajaa hulluksi!!! Riskaa, riskaa, ärsyttää tahallaan niin kauan kunnes kilahdan, ja jatkaa riskaamista vielä sen jälkeenkin.
On sellainen ihme perusnegatiivinen ihminen, aina naama nurinpäin, valittaa saamistaan lahjoista ja kaikesta muustakin, aina oma napa on tärkein. Heiluu, riehuu, kiusaa sisaruksiaan, pelleilee, aina on sellainen ihme "show" päällä. Ei tottele mitään. Tekee uhallaan ärsyttäviä asioita, jopa rikkoo tavaroita, satuttaa toisia.
Muut lapset "normaaleja", en ole niitten kanssa ikinä edes joutunut tilanteeseen jossa joutuisin sellaisen raivon valtaan mitä koen tämän yhden lapsen kanssa päivittäin.
Pakko kai laittaa tuo lapsi pois kotoa, ei tästä elämästä tule mitään näinkään :(
Ei mulla muuta.
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika on 15v (kohta16) ja ihan kamala käytökseltään nykyään: käy 9. luokkaa ja nyt on päättänyt "löysäillä" kevät lukukauden ja menee sitten 10-luokalle nostamaan numeroita (jaksaakoha..?). Ei puhu enää isälleen normaalisti ja mitään kunnon vastausta mihinkään ei saa. Kun yrittää vakavasti keskustella, niin pyörittelee vaan silmiään. Hänellä on huonosti käyttäytyviä kavereita, esim yksi niistä huoritteli opettajaansa koulussa. Kaverit vaikuttaa käytökseen?
Poika tekee kiusaa eikä usko mitään. Valvoo pitkään ja nousee aamulla kouluun, niin että ehtii juuri ja juuri, ja nyt on alkanut tahallaan myöhästelemään. Lähes joka päivä mies saa räyhätä pojan kanssa ja voimat alkaa olla lopussa.
Ei myöskään ole käynyt hammaslääkärissä, vaikka kaksi kertaa annettiin uusi aika ja lasku tuli jokaisesta kotiin, ei viitsinyt peruttaa aikoja. On ylimielinen ja "lässyttää" joka asiasta. Argh!
Ei ole esim. auttanut kun kuukausiraha otettiin pois. :/ Ja kännykkää ei voi ottaa pois, kun poika on sen itse ostanut.
Ja kun isä läksyttää poikaa, niin tämä poika menee siskonsa huoneeseen hakemaan lohdutusta ja sisko on tämän puolella ja on sitä mieltä ettei voi pakottaa käymään yläastetta loppuun (sisko 17v.). Puuh...!!!
Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä?? Olen miehelle ehdottanut, että menisivät puhumaan perheneuvolaan tms.
Tuo poika on fiksu ja kun jaksaisi yrittää, niin saisi numeroita nostettua (ka nyt 6,3). Viime keväänä jo vähän tsemppasi, mutta nyt koulun käynti on mennyt ihan löysäilyksi ja käytös on ihan hirveää.
Se tuli mieleen, että yrittääkö poika saada huomiota, että joku auttaisi? Jos siis onkin joku isompi ongelma hänellä ja sen takia käyttäytyy noin? Ollaan siis uusioperhe, mutta minä en enää jaksa tuota poikaa ja sen käytöstä. :/
Jossain vaiheessa soitti rumpuja jossain bändissä, mutta nyt sekin on jäänyt.
Ihanaa kuulla, että jollain muullakin on ollut tälläisiä kokemuksia... Tämä on jotain niin hirveää, että ei olisi kyllä ikinä uskonut, kun lapsia alkoi tehdä.
Tuollaisia kun nuo muut lapset ovat, menisi vaikka 10kpl, mutta tämä yksi on vaan jotenkin niin kaikinpuolin ärsyttävä :(
Tykkään oikeasti olla lasten kanssa, leikkiä ja yritän antaa kaikille huomiota ja omaa aikaa vuorotellen. Tämä yksi ei vaan ole mihinkään, ikinä, koskaan, tyytyväinen, aina pitäisi saada vielä enemmän ja toisten vähemmän.
Jotenkin sellainen hirveän ilkeä, pahansisuinen lapsi, kostonhimoinen, aina tekemässä jollekin jotain pahaa :( Ja samalla tavalla on kasvatettu kuin muutkin lapset.
Tänäänkin aamu alkoi rattoisasti sillä, kun siskonsa oli leikkimässä kaikessa rauhassa, tämä meni ja sotki leikin ja kalautti kaupan päälle kovalla pallolla päähän -> otin pois tilanteesta, laitoin jäähypenkille. 6 minuutin jäähytykseen meni n. tunti vastaan tapellessa, sitten lopulta istui jäähynsä ja kun päästin pois sen sijaan että olisi katunut tekoaan, sihahti hampaiden välistä "vitun idiootti!", sen jälkeen meni pomppimaan sänkyyn minkä tietää kielletyksi, heitteli tyynyt ja peitot lattialle, karjui kuin syötävä, juoksi karkuun taloa ympäri, no toinen tunti meni siinä taas tilannetta ratkoessa. Sitten ryhtyi aamupalalle, pelleili viilinsä kanssa, murusteli tahallaan näkkärin ympäriinsä, hölötti hölmöjä juttujaan. Jne. Päivät on taistelusta toiseen selviämistä, välillä tuntuu että mä en enää edes HALUA tehdä tuon kakaran kanssa yhtään mitään.
Ehkä tänään on vain huono päivä, mutta oikeasti välillä tuntuu, että keinot ja jaksaminen on itseltä lopussa. Apua olen jo yrittänyt saada päiväkodilta ja perheneuvolasta, mutta ei ole konkreettista apua tullut, lässytystä vain.
Valitettavasti tuo, ettei perheneuvolasta tule kuin lässytystä, ei pahemmin yllätä...
Nyt tulee maallikon diagnoosia, mutta onko uhmakkuushäiriön mahdollisuus suljettu pois? Siihenhän kuuluu juuri tahallaan uhmaamista ja kyvyttömyyttä nähdä oma osuutensa asioihin, eli lapsi ei ymmärrän, miksi hänelle ollaan vihaisia, vaikka olisi juuri toiminut esim. ap:n kuvaamalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..Suomessa on oppivelvollisuus joka tarkoittaa sitä, että peruskoulu (joka sisältää myös yläasteen) on käytävä loppuun tavalla tai toisella. Jos se ei onnistu kotona, sitten on koulukoteja ym. paikkoja eikä vanhemmilta kysytä, jos tilanne menee siihen että sossu sekaantuu asiaan heikon koulumenestyksen vuoksi.
Pojallesi voit sanoa, että puhuu kunnolla eikä lässytä tai sitten puhut takaisin samaan tapaan etkä välitä. Sano sille myös, että kympillä ei nouse yksikään numero jossei osaa edes kys. oppiaineen alkeita- jotka opitaan viimeistään ysillä, aineesta riippuen.
yhtään paremmalta kuin lapsesi... Ei taida olla omena kauas pudonnut puusta!
Saako lapsesi minkäänlaista muuta huomiota sinulta?!
Meillä oli tuollaista alle kouluiässä. Sitten ajattelin, että eihän tää näin voi mennä, että minä vihaan ja inhoan lastani koko ajan enemmän. Pakotin itseni rakastamaan lasta, sanoin sen joka ilta, pakotin lasta halauksiin, vaikka hän ei niistä tykkääkään, aloin käyttää palkitsemisia (tarrataulukoita).
Nyt lapsi ei ole ärsyttävä kuin aika ajoin. Kolmisen vuotta meni kyllä siinä positiivisuuskoulutuksessa. Ei se tehnyt lapsesta positiivista, mutta rauhoitti häntä kyllä. Rauhoittumiseen vaikutti sekin, että kun lapsi alkoi tehdä muutakin kuin raivoamista ja riehumista, niin hänestä näki selvemmin mielialoja, tunteita, taitoja, kaikkea sitä millainen lapsi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua olen jo yrittänyt saada päiväkodilta ja perheneuvolasta, mutta ei ole konkreettista apua tullut, lässytystä vain.
Sun tehtäväsi äitinä on kuunnella mitä siinä lässytyksessä sanotaan. Ja sit sä teet sen mukaan ja uskot, että se auttaa.
Jos et halua mitään muutosta edes yrittää, niin minäkin kallistun sille kannalle, että olet yhtä lapsellinen kuin lapsesi etkä siksi kykene vanhemmuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kovasti asiallisille vastaajille. Joitakin ideanpoikasiakin on tullut näitä lukiessa, mitä voisi kokeilla. Valitettavasti nuo ns. normaalit kasvatuskonstit kuten jäähy, lelujen takavarikointi, tarrataulukot eivät tunnu tähän lapseen tepsivän :( Lelujaan ei edes osaa arvostaa, nytkin sai joululahjaksi juuri niitä juttuja mitä toivoi (5kpl lahjoja, eli ei mitenkään edes "överimäärää", mutta kaikissa niissä on jo löytynyt jotain "vikaa".
Näitä lukiessa on myös vahvistunut se tunne, mikä minulla on ollut jo pitkään, että onkohan tämä lapsi oikeasti normaali vai voisiko olla jokin häiriö taustalla. Päivähoidostakin on tullut negatiivista palautetta, hölmöilee sielläkin, ja ovat myöskin huomanneet esim. siirtymätilanteissa ns. jumittamista. Silti ei olla eteenpäin päästy eikä apua saatu. Ihan rehellisesti sanottuna tuntuu, että tuolla päivähoidossa on resurssit niin tiukilla tänä päivänä, että ei siellä ehditä panostaa kuin välttämättömään. Monesti eivät edes huomaa mitä kaikkea poika siellä tekee, poika saattaa itse illalla kertoa itseensä tyytyväisenä mitä kaikkïa ilkeyksiä on taas tehnyt.
Kysyjille vastaus: Riskaaminen tarkoittaa sellaista tahallaan ärsyttämistä, ns. "veren kaivua nenästä", siis tekee kaikkea sellaista ihan vaan uhallaan minkä tietää erityisen kovasti ärsyttävän minua (tai isäänsä).
Onhan tuo silti rakas ja osaa olla tosi ihanakin, ja älyllisesti on tosi fiksu mm. hoksaa erilaisten koneiden toimintaperiaatteita ihan vaan katsomalla niiden toimintaa.
Valitettavasti tuo, ettei perheneuvolasta tule kuin lässytystä, ei pahemmin yllätä...
.
Mitä apua odotatte perheneuvolalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen huutaa huonoa oloaan, ei kykene istumaan paikallaan vaan koko ajan liikkuu kuin muurahaisia housuissa. Kurkku on kipeä ja olo huono. Kaikki kurja on muiden syytä ja kaikki epäreilua. Rikkoo nuorempien sisarusten leikit. Ikää esikoisella on 8v.
Toisaalta jos lapsi on kunnossa ja hän syöö vain hänelle sopivia ruokia on meidän esikoinen rauhallinen lapsi joka leikittää nuorempia sisaruksiaan. Koulu sujuu hyvin ja lapsi tottelee ihan tavallisesti.
Meillä tosiaan avainsana on siinä että lapsi syöö riittävän usein, nukkuu riittävästi ja syö vain sellaista ruokaa jolle ei ole allerginen. Tällä lapsellamme ei ruoka-aine allergioista tule muita oireita kuin käytöshäiriöitä ja nyt isompana osaa sanoa että kurkku on kipeä. Kuitenkin nuo allergiat näkyvät myös veritesteissä eli eivät ole pelkästään äidin tai lapsen korvien välissä. Kannattaa seurata lapsen ruokavalioa ja onko sillä yhteyttä lapsen huonoon käytökseen.
Veikkaisin että jos lapsi on kovin raivostuttava ja käytöshäiriöinen kannattaisi ensinnäkin miettiä olisiko osasyynä jokin fyysinen vaiva kuten allergia, refluksi, korvavaivat jne. Kaikilla ei varmaankaan ole fyysisiä vaivoja taustalla mutta osalla ne voivat olla pääsyy käytöshäiriöihin tai ainakin pahentavat huonoa käyttäytymistä.
saa aikaiseksi. Mene itse perheneuvolaan tai vaadi neuvolasta apua. Mene lääkäriin, yksityiselle terapeutille tai mitä keksitkään. Lue itse noista yllä mainituista uhmakkuushäiriöstä, adhd:stä, aistihäiriöstä, autismista, jne.
Ei tarvi olla toimettomana, vaan saa myös itse nähdä vaivaa lapsensa auttamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika myös. Lisäksi potkii ja lyö helposti, jos menee esim. hänen huoneeseen :(Apua ei saa
Poika on 15v (kohta16) ja ihan kamala käytökseltään nykyään: käy 9. luokkaa ja nyt on päättänyt "löysäillä" kevät lukukauden ja menee sitten 10-luokalle nostamaan numeroita (jaksaakoha..?). Ei puhu enää isälleen normaalisti ja mitään kunnon vastausta mihinkään ei saa. Kun yrittää vakavasti keskustella, niin pyörittelee vaan silmiään. Hänellä on huonosti käyttäytyviä kavereita, esim yksi niistä huoritteli opettajaansa koulussa. Kaverit vaikuttaa käytökseen?
Poika tekee kiusaa eikä usko mitään. Valvoo pitkään ja nousee aamulla kouluun, niin että ehtii juuri ja juuri, ja nyt on alkanut tahallaan myöhästelemään. Lähes joka päivä mies saa räyhätä pojan kanssa ja voimat alkaa olla lopussa.
Ei myöskään ole käynyt hammaslääkärissä, vaikka kaksi kertaa annettiin uusi aika ja lasku tuli jokaisesta kotiin, ei viitsinyt peruttaa aikoja. On ylimielinen ja "lässyttää" joka asiasta. Argh!
Ei ole esim. auttanut kun kuukausiraha otettiin pois. :/ Ja kännykkää ei voi ottaa pois, kun poika on sen itse ostanut.
Ja kun isä läksyttää poikaa, niin tämä poika menee siskonsa huoneeseen hakemaan lohdutusta ja sisko on tämän puolella ja on sitä mieltä ettei voi pakottaa käymään yläastetta loppuun (sisko 17v.). Puuh...!!!Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä?? Olen miehelle ehdottanut, että menisivät puhumaan perheneuvolaan tms.
mutta luulin sen olevan ihan normaalia. Joka perheessä on joku paksupäisempi, joissain perheissä koko perhe on täysluupäitä. Minkä sitä ihminen geeneilleen voi?
Tietenkin kasvattaminen on ihan eri haaste tuollaisen lapsen kohdalla, mutta pakko se vaan on kestää. Ja antaa itselleen anteeksi ylilyönnit ja joka aamu yrittää lähteä puhtaalta pöydältä.
On neurologista ongelmaa sen verran, että käy hoidossa erityisryhmässä jne. Lapsi ajaa mut usein hulluksi, osaa olla ihanakin välillä mutta uuvun pelkästään kun lapsi on lähelläni. Hänellä mm. mielialan sekä vireystilan vaihteluita (vuoristorataa mennään; yhtäkkiä voi muuttua vihaiseksi tyhjästä tai ruveta riehumaan kesken rauhallisen hetken ym.), pakkoajatuksia, motorista levottomuutta (eli koko ajan liikkeessä tai vääntelee itseään, kun katsoo telkkaria niin asento vaihtuu 10 sekunnin välein), kastelua...hoidossa on vaikea, kotona vähän helpompi mutta haastava silti. Hoidossa lyö muita joskus, hoitajia satuttaa jos nämä yrittävät estää tai rajoittaa. Jos kukaan ei vahdi esim. vessareissua, yrittää laittaa jalkansa pönttöön tai käydä pissalla muualla kuin pöntöllä...huokaus. Vitun väsynyt olen, lomat on yhtä helvettiä tän lapsen kanssa.
"Kaikkia ei ole luotu keskinkertaisuuteen". Just. Voi vittu mitä paskaa. Jossei lapsi osaa edes ihmisiksi olla ilman jatkuvaa vieressä seisomista tai valvontaa, paljonpa tuollaisen "lahjakkuudella" jossain muussa jutussa on väliä.