Jännä ilmiö vauvojen vanhemmissa

varmaan oot käsittäny väärin..



eiköhän ne oo vaan iloisia kun normaalin kehityksen mukaan mennään. se on hienoo seurata kun lapsi kasvaa.



vaikka onhan se toki niinkin et kyllä vauvaelämä voi olla aika rankkaa ku yöt valvotaan ym. kyllä se välillä saa haikailemaan niitä aikoja, jolloin lapsi osaa tehdä jo ite jotain.

ja tottakai odotan, että näen lapseni kehittyvän. Mikäs sen hienompaa? Toista lasta en kyllä halua välttämättä koskaan. Ja toisaalta kaipaan jo nyt (vauva 4kk) sitä, kun vauva oli ihan pieni. Ne ensimmäiset viikot menivät aivan liian nopeasti enkä edes muista niistä juuri mitään. Tämä ei silti tarkoita, että haluaisin toisen lapsen.



Se on kyllä mustakin älytöntä, että kun ensimmäinen lapsi on hätinä vuoden vanha, alutaan haluta toista ja tehdäänkin se samaan syssyyn. Kannattaisi nyt odottaa että se eka on edes uhmassa. Jotenkin tuntuu, että monella on ihan hukassa se, ettei se lapsi pysy ikuisesti hellyyttävänä vauvana tai 1-vuotiaana.

Noinhan on aina ollut. Ja kun lapsi on noin kolme, niin on jo ikävä sitä pientä paaperoista.

Eiköhän tuo liikkumisen ja muun kehittymisen seuraaminen ole osittain sitä, että halutaan "varmistaa" että kaikki on hyvin.

imettää mahdollisimman pitkään, pitää vaipat pitkään, pukata rattaissa, antaa syödä sormin pitkään, kieltää sakset, pukee lapsen...

Olen huomannut usein tämän. Ollaan kovasti vauvakuumeessa, mutta kun vauva syntyy, hänestä halutaan tehdä mahdollisimman äkkiä iso. Pitäisiä äkkiä vaavin lähteä liikkeelle ja oppia kävelemään ja oppia potalle ja vaikka mitä. Ja sitten kuumeillaan jo uudelleen ja taas parin viikon päästä pitäisi vauvan olla jo iso.

Öö, omassa lähipiirissäni taasen monet vanhemmat valittavat koko ajan siitä, miten nopeasti vauva kehittyy ja että miten ihanaa olisi, jos vauva olisi avuton tuhiseva nyytti pidempään. Tätä en itse jotenkin ymmärrä, mikä johtunee siitä, että meillä oli alkuun koliikkia, ja sen ei todellakaan toivonut jatkuvan yhtään pidempään kuin oli pakko.

Toisaalta kyllähän kaikki (jopa ne jotka toivoisivat kauva-ajan jatkuvan "ikuisesti") ovat ylpeitä, jos oma lapsi "on taitava" ja kehitystasoltaan vähintään keskiverto. Itse tarkkailin ekojen kuukausien aikana huolissani vauvaa, että onko kehitys varmasti iänmukaista, mutta nykyisin olen rennompi. Joissakin asioissa kehitytään nopeammin ja toisissa hitaammin.