Lue keskustelun säännöt.
kysymys hevariäideille, jotka lopulta luovuitte lookistanne
27.12.2012 |
Alkoiko jossain vaiheessa vain yksinkertaisesti hävettää se oma teiniaikainen itstehostus? Vai päätittekö lapsen takia, ettei sen tarvitse hävetä mustatukkaista pääkallosormusmutsia, kun puiston tms. muut äidit ovat normaalin ja turvallisen näköisiä ja yksi sellainen pelottava narkkarin näköinen tapaus. Vai oliko muita syitä?
Kommentit (16)
vastataan nyt sitten. Luovuin heviolemuksesta raskaana. Iso syy oli että tukka lähti ja näytti hirveältä. Pakko leikata enkä raskaana viitsinyt enää värjätä. KUn vaatteet jäivät pieniksi, ne jäivät pois ja vauvan syntymän jälkeen tuntui typerältä vetää niitä enää ylle. ps. en näyttänyt narkkarilta eikä ollut pääkallosormuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole muuttanut, enkä aio muuttaa muiden mammojen takia. Mä olen mitä mä olen, enkä aio miellyttää ketään muuta. Tyhmää muuttaa omaa ulkonäköä muiden takia, herranjestas sentään -_- Ja juu, tosiaan lapsi ei ole hävennyt omaa äitiään. Eipä ole lapsen kaveritkaan hävennyt, kun ovat todenneet: "Sun äitis on paljon siistimpi ku mun". Vaikka olen äiti, en verhoudu marimekkoon.
suhtautuvat? Väitätkö, etteivät naureskele selän takana ja heittele vaivihkaisia katseita toisilleen?
ole muuttanut, enkä aio muuttaa muiden mammojen takia. Mä olen mitä mä olen, enkä aio miellyttää ketään muuta. Tyhmää muuttaa omaa ulkonäköä muiden takia, herranjestas sentään -_- Ja juu, tosiaan lapsi ei ole hävennyt omaa äitiään. Eipä ole lapsen kaveritkaan hävennyt, kun ovat todenneet: "Sun äitis on paljon siistimpi ku mun". Vaikka olen äiti, en verhoudu marimekkoon.
minun ei ole mikään pakko pukeutua homogeenisesti, mainosmiesten luoman mielikuvan mukaan. Pystyn olemaan oma itseni, oma persoona kuulumatta ulkoisesti mihinkään porukkaan. Tosin kaikki tuntemani hevimutsit ovat peräisin työväenluokkaisesta suvusta, kumma juttu.
että musiikkityylipukeutuminen on alaluokkaista. Väkisinkin se heijastuu siihen, miten lapseen suhtaudutaan esim. koulussa. Musta olisi hirveää olla 10-vuotiaan mustakyntinen, bändipaitainen mutsi. Mua pelottaisi että lasta kiusattaisiin.
ole muuttanut, enkä aio muuttaa muiden mammojen takia. Mä olen mitä mä olen, enkä aio miellyttää ketään muuta. Tyhmää muuttaa omaa ulkonäköä muiden takia, herranjestas sentään -_- Ja juu, tosiaan lapsi ei ole hävennyt omaa äitiään. Eipä ole lapsen kaveritkaan hävennyt, kun ovat todenneet: "Sun äitis on paljon siistimpi ku mun". Vaikka olen äiti, en verhoudu marimekkoon.
suhtautuvat? Väitätkö, etteivät naureskele selän takana ja heittele vaivihkaisia katseita toisilleen?
Eivät naureskele selän takana, vaan rehdisti tulevat lasten leikkien aikana juttelemaankin. Olen saanut uusia kavereitakin näistä äideistä, ja jopa heidän lapset tulevat kylään meille ja meidän heille. Useimmin kyllä lapset ovat meillä kylässä :D Meidän leikkikentällä kun ei ole näitä pinnallisia äitejä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noloa sanoa, mutta hevarityyli ei houkuttanut sellaisia miehiä, joista olisin kelpuuttanut itselleni uusperheen isää.
Mullapa ei koskaan ollut mustaa pitkää tukkaa, kun silmä sanoo, että se niin harvalle sopii. Pitkä tukka on yhä ja hunajan vaalea. ;)
Meikkiä käytä vähän kuten ennenkin. Ei mulla nuorenakaan ollut mitään norjalaista kuolinnaamiota. Enkä näyttänyt miltään Mötley Crue bändäriltä.
Nahkatakkia käytän joskus, tennareita lähes aina.. Nyt talvella on valkoiset ja mustat maiharit. Takkina on jälleen armytakki.
Nykyään on pienet pääkallonapit korvissa muistuttamassa, mikä nainen mä olen. Muuten käytän hopeisia renkaita ja sormukset ovat hopeista kalevalaa.
Minua ei ole ennenkään kiinnostanut muiden ulkonäkö suhteessa itseeni tai päinvastoin. Ei kiinnosta nytkään. Jos lapset häpeevät ulkonäköäni, niin siittä vaan. Omapa on häpeensä. Ollaanhan niille vauvasta tolkutettu, että jokaisella on oikeus olla sellainen kuin haluaa, lakien rajoissa. Eipä ole vielä hävenneet... teini-iän kynnyksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että musiikkityylipukeutuminen on alaluokkaista. Väkisinkin se heijastuu siihen, miten lapseen suhtaudutaan esim. koulussa. Musta olisi hirveää olla 10-vuotiaan mustakyntinen, bändipaitainen mutsi. Mua pelottaisi että lasta kiusattaisiin.
Miehillä se toki helposti on tuo bändipaita jne. mutta naisilla se vaihtelee. Goottityyli yhdistetään todella usein hevareihin (naisiin) mutta siinäkin on alalajinsa (esim. cyber gothic, jota näkee noilla teinitytöillä).
Omaa tyyliäni edustaa ehkä eniten nämä
http://cdn.acfrg.com/i/0_0_fit_ffffff/ACfrG/productpics_fullsize/1/1243…
http://cdn.acfrg.com/i/0_0_fit_ffffff__png/ACfrG/productpics_fullsize/1…
Pitsiä, mermaid-hameita, korsettipaitaa, lepakkohihoja. Noin lyhyesti.
En kyllä jaksa uskoa, että lapset pelkäisivät minua :D Nyt 6v. poikani ilmeisesti seuraa aina toistaiseksi perässä. Omistaa nahkatakin (kuten minäkin), tykkää kaikesta vähän rajummasta ja synkemmästä (siis pukeutumisessa). Musiikkimakuunkin on alkanut tulla vaikutteita siitä musiikista, mitä minä kuuntelen.
Raskaampaa musiikkia olen kuunnellut teini-iästä lähtien ja kokeillut myös erilaisia tyylejä, hippivaatteista ns. businessvaatteisiin ja kaikkea siltä väliltä. Jostakin syystä tämä rokahtavampi ja synkempi vaatetyyli on tuntunut eniten omalta enkä ajatellut siitä luopua.
-27v. kahden lapsen äiti-
Mutta exä oli kivan näköinen kun oli minun kanssani, vaikka kuunteli heviä. Olin töissä festareilla ja toin metallibändipaitoja hänelle lahjaksi, ei muuten pukeutunut mitenkään tyypillisen hevarin tyyliin eikä mustaan ollenkaan. Kun erosimme, muutos alkoi. Otti ison tatuoinnin kaulaan, kasvatti ohuen poninhännän (hiukset pakenevat otsalta aika pahasti), laittoi taas korvikset, lihoi, käyttää verkkareita ja fleecetakkia joka paikassa. Uh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ois aika jees jos suurin juttu mitä lapset mussa sit joskus aikanaan häpeää ois pukeutumistyyli. :)
Tästä palstasta huolimatta mulla on vahva usko siihen että suurin osa äideistä(kin) on ihan fiksuja ihmisiä eikä irvaile muille seläntakana jos vaatteet ei ole just samasta muotista kuin kaikilla muilla. On äideissä ankeitakin tyyppejä ihan niinkuin muissakin ihmisissä mutta thänk gaad fiksujakin joukkoon mahtuu!
Mulla itselläni ei ole mitään alakulttuurityyliä pukeutumisessa mutta musta on ihan mahtavaa että ihmiset säilyttää tyylinsä perheellistymisestä huolimatta. :)
Mikä se oikeanlainen mutsityyli muuten on? Miten pukeutuu Oikea Äiti? Mulla ei ole aavistustakaan. :)
tv-ohjelmista tai muotiblogeista, saati sitten mainoksista kopioitu ns. trendilook olisi yhtään sen parempi? Joillekin tuntuu olevan kova pala, että muut uskaltavat olla sellaisia kuin haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olisi ikinä tullut mieleenkään naureskella selän takana hevari- tms. äideille. Onkohan ap:lla itsetunto jotenkin hukassa.
Ei, en ole ollut hevariäiti, vaikka heviä kuuntelen silloin tällöin edelleen - 49-vuotiaana :)
Ja sitä paitsi pitäiskö jotain hevimammaa kiinnostaa jos joku katseita heittelee, se on niitten tyhmyyttä. On se niin kumma kun ei saa olla oma itsensä, ja ei en ole mikään hevityyppi mutta mielestäni kaikki saavat pukeutua miten parhaaksi näkevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On huomannut, että pääkallot ovat nyt muotia:) esimerkiksi Zara liikkeestä yritin löytää paitaa ilman pääkalloa. Mustat kynnet on myös muotia, jos katsoo julkkisten kuvia lehdissä. Itselleni rock on aate, paljon enemmän kuin vaatteet. Sitä on varmaan vaikea käsittää sellaisten joita se ei koske....
On huomannut, että pääkallot ovat nyt muotia:) esimerkiksi Zara liikkeestä yritin löytää paitaa ilman pääkalloa. Mustat kynnet on myös muotia, jos katsoo julkkisten kuvia lehdissä. Itselleni rock on aate, paljon enemmän kuin vaatteet. Sitä on varmaan vaikea käsittää sellaisten joita se ei koske....
Mutta miten se heviin liittyy? Itseasiassa hevihemmot ovat kaikkein kyvyttömimpiä omaksumaan mitään uutta. Paitsi ehkä "vain elämää"-ihkuilua.
ole muuttanut, enkä aio muuttaa muiden mammojen takia. Mä olen mitä mä olen, enkä aio miellyttää ketään muuta. Tyhmää muuttaa omaa ulkonäköä muiden takia, herranjestas sentään -_- Ja juu, tosiaan lapsi ei ole hävennyt omaa äitiään. Eipä ole lapsen kaveritkaan hävennyt, kun ovat todenneet: "Sun äitis on paljon siistimpi ku mun". Vaikka olen äiti, en verhoudu marimekkoon.