Minulla ei ole koskaan ollut sitä ns. parasta kaveria.
Nuoruusvuosina olin aina se 3. pyörä, sitten aikuisiällä sinkkuaikoina kun luulin löytäneeni hyvin kaverin, tämä tutustui yhteen tuttuuni ja he alkoivat hengailla ja bilettää keskenään. Sama kuvio tuntuu toistuvan nyt kun haluaisin löytää toisista äideistä ystäviä. Jotenkin jään aina ulkopuolelle :-( Mikä voisi olla vialla?
Kommentit (4)
En vaan ole muiden mielestä ilmeisesti kovin kiinnostava ihminen, ja tajuan sen itsekin etten varmaan olekaan, kun olen aika introvertti, sisäänpiän kääntynyt.
Mua ei onneksi ole asia enää pariin vuosikymmeneen haitannut, en edes kaipaisi enää muista ihmisistä sen kummempaa kuin hyvänpäivän tuttuja. Minusta ne kaveritouhut on enemmän lasten juttuja, aikuinen pärjää ilmankin.
ilman ystäviäni.He onneksi sen tietävät ja edelleen tukevat ja kuuntelevat silloin kuin on sellaisen tarve.Tämä toimii myös toisinpäin ja tiedän että olen myös heitä pitänyt pinnalla silloin kuin siihen on ollut tarvetta
ilman ystäviäni.He onneksi sen tietävät ja edelleen tukevat ja kuuntelevat silloin kuin on sellaisen tarve.Tämä toimii myös toisinpäin ja tiedän että olen myös heitä pitänyt pinnalla silloin kuin siihen on ollut tarvetta
sama vika rahikaisella.