Millainen elämäntilanne Sinulla oli, kun saitte ekan lapsen?

Ei autoa, ei mitään.



Nyt 3 lasta(nuorin 7v) AMK käyty, vakityöpaikka, oma asunto, lainaa vähän, asiat ok. Olen 36v.



Joten ap, rohkeasti vaan perhettä perustamaan.

Meillä oli auto ja omistusasunto, josta velkaa. Lisäksi mökki, josta oli velkaa. Varsinaista omaa omaisuutta ei tuossa vaiheessa ollut, mutta velkaakaan ei ollut ihan hirveitä summia.



Pieni säästötili oli, mutta se ei riittänyt kovin pitkälle. Elämäntilanteiden muuttumisen takia isommat säästöt olivat huvenneet.



Oltiin molemmat töissä, opiskelut suoritettuna, joten siihen nähden ihan hyvä tilanne. Vauvaa olimme odottaneet yli viisi vuotta, joten sekään ei tullut yllätyksenä.

Vakituiset työpaikat ja paljon velkaa asunnosta... Autokaan ei ollut oma vaan rahotusyhtiön :) Hyvin pärjättiin.

Vuokra-asunto, ei autoa, ei säästöjä. Kävin toki opiskelujen ohella töissä hulluna että äitiyspäiväraha nousee suht kohtuullisiin summiin, se auttoi. Nyt oon 22v, vakituinen työ, auto, vielä kyllä vuokra-asunto nyt ei pidetä kiirettä. Toisesta lapsesta haaveilen.:)

18v, koulut kesken, vuokra-asunto ei autoa. Ei paljolti säästöjä. Ajokortin ajoin, kun olin 20v. Jäin vielä yksinhuoltajaksi kun lapsi oli 6 kk. Lapsen isää ei kiinnosta. Opiskelin loppuun, olin yksin lapsen kanssa. Rahat tiukilla, vanhemmat auttoivat silloin, kun kehtasin pyytää heiltä rahaa (eli aika harvoin, olisivat auttaneet enemmänkin, mutta minä en halunnut ns. "almuja") Löysin kunnollisen miehen, muutimme yhteen (edelleen vuokra-asunto). On auto (kummallakin), ajokortit. Ei ole pienet tulot koskaan kesken loppuneet, rahaa on aina kun ei eletä ylivarojen, kummatkin ollaan säästäväisiä eikä vaadita tämän enempää. Nyt ikää 21v, kaksoset tulossa, eikä pelota rahatilanne tai työtilanne mitenkään :) Nautin tästä elämästä, enkä vaihtaisi hetkeäkään pois!

Opintolainat, ei töitä, ei varallisuutta. Vähällä elettiin ja aivan hyvin pärjättiin.

käytiin töissä, oltiin boheemeja hippejä. Ero tuli tuotapikaa koska mies oli mustasukkainen ja väkivaltainen. Siinä ei mikään varallisuus olisi painanut tippaakaan.

Me olimme reilusti alle kolmikymppisiä ensimmäisen lapsen syntyessä. Asuttiin vuokralla kaksiossa, autoa ei ollut, olin valmistunut yliopistosta alle vuotta aikaisemmin ja olin ollut määräaikaisessa työsuhteessa, joka oli loppunut pari kuukautta ennen lapsen syntymää. Mies oli juuri aloittanut uudessa, määräaikaisessa työpaikassa. Säästöjä ei ollut.



Ei se elämä siihen lapsen saamiseen lopu. Mekin olemme sittemmin hankkineet omistusasunnon ja työkuviot ovat myös vakiintuneet.

naimisissa ja ihan hyvissä töissä.



Asuimme kerrostalokaksiossa josta oli paljon velkaa.



Molemmilla oli autot kyllä, muttei mitään sen kummempaa omaisuutta. (Miehen auto oli hyvin halpa, ja minun taas työsuhdeauto eikä siis minun omaisuuttani.)



Se oli oikein hyvä tilanne saada lapsi.

Menossa naimisiin, omakotitalo, josta paljon velkaa. Molemmilla vakituiset työt. Kaksi alle 1000e maksavaa pikkuautoa. Säästöjä n. 20 000e, joita joutuu käyttämään nyt osittain rahoittamaan hoitovapaata. Ilman säästöjä olis pitänyt heti mennä töihin vanhempainvapaan jälkeen.

mies 26, hänelläkään ei vakituinen työpaikka. Kumpikin kuitenkin alalla, jolla varma työnsaanti, vaikka työpaikka ei olisikaan vakituinen. Kummallakin oli opintolainaa, asuimme vuokra-asunnossa ja meillä oli auto. Tästä on aikaa jo 19v ja sen jälkeen tullut 4 lasta lisää, okt, 2 autoa (toki välissä ollut jo useita autoja).

Mulla oli vakityö, mies opiskelija (on edelleenkin, nyt tekee lopputyötä), vuokra-asunto, ei autoja (ei tartte, asutaan pk-seudulla, hyvä julkinen liikenne), ei säästöjä. Jälkiviisas on helppo olla, mutta nyt odottaisin, että mies on valmistunut ja vasta sitten vauva. Elämää ei tosin voi käsikirjoittaa, hyvin ollaan pärjättä näinkin. Itse olen vaan niin hermoheikko raha-asioissa, että olisin tyytyväisempi kun toisellakin olisi vakituiset tulot. Onneksi enää muutama kk tällä meiningillä.

vakituiset työpaikat. Ikää 29 ja 31 lapsen syntyessä. Nyt 8 vuotta myöhemmin rivari on vaihtunut omakotitaloon (velkaa) ja yksi auto kahteen autoon (ei velkaa). Omaisuutta ei ole sen enempää edelleenkään, ei sijoitusasuntoja tms.

Olin 24v, mies 27v. Minä opiskelin, vuosi jäljellä valmistumiseen. Vuokralla asuttiin kaksiossa ja muutettiin kolmioon ennen vauvan syntymää. Asuntosäästötilillä 8000e omalla työllä hankittuna. Miehellä saman verran. Vanha auto käytettävissä. Ei velkaa. Mies matalapalkka-alalla. Lapsi oli suunniteltu.

sitten meillä maatila ostettu appivanhemmilta omiin nimiin, velkaa oli kohtuullisesti. Pojalla on nyt oma perhe, vaimo ja 2 lasta. Velat maksettu ajat sitten, elämä sujuu eläke-aikoja odotellessa.

Esikoinen pantiin alulle, kun sain gradun jätettyä. Olin tehnyt 21-vuotiaasta täyspäivätöitä, ja minulla oli vakituinen työsuhde. Suurin pelko oli, ettei lapsen kanssa aika olisi riittänyt opintojen loppuun saattamiseen. Vuokrakaksiossa asuimme. Velkaa ei ollut, säästöjä yhteensä noin 50 teur.

Olin ollut kaksi vuotta sairaslomalla masennuksen takia, pääsin juuri kuntoutustuelle kun esikoinen syntyi. Ei ollut varallisuutta minulla, tosin ei velkojakaan. Omistusasunnossa asuin tulevan aviomieheni kanssa.



Nyt olen kahden lapsen äiti, asumme edelleen omaa mutta paljon isompaa kuin alussa. Olen menossa kouluun ensi syksynä.

Olin 30, mies 32, freelancereitä molemmat. Oltiin oltu työelämässä molemmat jo joitakin vuosia ja viihdyttiin siinä. Asuttiin miehen kaksiossa. Mitään varallisuutta ei ollut, elettiin kädestä suuhun, mutta tultiin kyllä toimeen. Saatiin käytännön ja vähän rahallistakin apua lähipiiristä.

Autoa ei ollut, ei edes ajokorttia (Helsingissä ei tarvitse).

Nyt, 13 v. myöhemmin:

Ollaan edelleen samoissa hommissa, lapsia on kolme ja ollaan menty oikein naimisiinkin. Eletään edelleen kädestä suuhun, mutta säästöjä on vähän, sellainen pieni puskuriraha rahattomia kausia varten. Sijoittaminen, sijoitusasunto jne ei oikein nappaa meitä.

Asutaan velattomassa, sopivan kokoisessa asunnossa. Sen mahdollisti äitini kuolema ja se, että sisarusteni kanssa perimme jonkun verran.

Autoa ja ajokorttia ei ole edelleenkään.

Kuinka paljon sinulla pitäisi olla ihan riihikuivaa rahaa että uskaltaisit synnyttää lapsen?

18v kun raskaaksi tulin, ei omaa kotia, vakituinen parisuhde kylläkin :)

Päästiin omaan kotiin juuri ennen lapsen syntymää.

Nyt jo tilanne on paljon parempi, edelleen saman miehen kanssa. Olemme laittaneet elämämme hyvin järjestykseen lapsista huolimatta :)

mulla tämä tilanne

-odotin yksin, lapsen isä päihdeongelmainen narsisti

-kaupungin vuokra-asunto huonohkolla alueella

-ulosottovelkaa, ei varallisuutta

-osa-aikainen työ, ei opiskelupaikkaa

-minimituet, hain toimeentulotukea

-itsellä sekä mt- että päihdeongelmaa



sitten skarppasin. nykyään olen päihteetön amk-opiskelija. vuokra-asunto hiukan paremmalla alueella, velkaneuvonnassa käyty. totaali-yh ja siihen onnellinen. kuntoutunut myös mt-ongelmista.



varallisuus tosiaan pienin ongelma, lapselle tärkeintä on tasapainoiset vanhemmat tai vanhempi ja raitis ympäristö.