Millaista oli elämä v. 1991 verrattuna tähän päivään?

koulukiusattu, laiha, pieni ja ruma. Silti minulla oli rakastavat vanhemmat ja kavereita. Asuin pikkupitäjässä pohjoisessa.



Onhan tuo elämä muuttunut. Selvisin lapsuuden ja nuoruuden koukeroista voittajana, olen sellainen ruma ankanpoikanen -tyyppisen elämän elänyt tähän saakka. Ei valittamista. Kaupungissa asun, minulla on ihana aviomies ja kaksi lasta. Maisterin tutkinto, hyviä kavereita ja olen edelleen kolmekymppisenä hyvän näköinen. Kenellekään ei tulisi mieleenkään kiusata minua ulkonäköni vuoksi nykypäivänä.



No, menneet on menneitä ja nyt on nyt. Elämässä oli paljon hyvää tuolloinkin, mutta ei nykypäivässäkään ole valittamista :)

oli vuoden ikäinen, isommat juuri ja juuri koulukkaita. Yritin opiskella mutta silloinen mieheni ei tukenut millään lailla - hoidin lapset aamulla hoitoon, opiskelin, tein töitä, hoidin lapsia illat ja vasta kun kaikki olivat nukkumassa pääsin lukemaan... Mies ei kiusallaankaan pitänyt seuraa nuorimmaiselle että olisin saanut lukurauhan illalla. 24 nukkumaan, 05.30 ylös. No valmistuin kuitenkin miehen kiusaksi ja erosin hänestä 93.



Asuntolainan korko oli 13,5% (pahimmillaan 16%), meidän nettotulot yhteensä 10000mk josta yli puolet meni asumiseen (laina, korot ja vastike). Olimme ostaneet rivarimme -86 470tmk:lla ja hinta käväisi juuri ennen lamaa miljoonassa. Kämppä myytiin eron yhteydessä samalla summalla millä ostettiinkin.



VAnhemmatkin oli vielä elossa.



En vaihtaisi takaisin, nyt olen onnellinen:D

Olin töissä, esikoinen oli 4v ja muskarissa ja perhepäivähoidossa. Käytiin etelässä kaksi kertaa sinä vuonna, kirppareiden tulo oli mukavaa koska olen ekohenkinen.

Vaatteina mulla oli suunnilleen pelkkiä Marimekon raitapaitoja ja Leviksiä (501tietty). Ja purjehduskengät. Ei ollut kännykkää eikä tietokonetta.

Olin töissä, esikoinen oli 4v ja muskarissa ja perhepäivähoidossa. Käytiin etelässä kaksi kertaa sinä vuonna, kirppareiden tulo oli mukavaa koska olen ekohenkinen.

vuokralla hyvällä alueella, saimme asunnon suhteilla. Eli ei huolta mistään asuntolainastakaan.

pääsin silloin yläasteelta.. kesätöihin pääsin Carrollssiin ja siellä jatkoin ilta ja viikonloppuhommia koko opiskeluajan. Lukiossa olin, vaatteina levikset ja maihari-takki.. soiteltiin 059:iin ja puhelinvastaaja saatiin äidin kanssa kotiin. Muistin monia puhelinnumeroita ulkoa kun ei niitä mihinkään tallennettu. Vietettiin aikaa kavereiden kanssa vastapäisessä autiotalossa johon löydettiin avain maton alta, Käytiin omppuvarkaissa ja jokapaikkaan menin fillarilla :)

eli sitä ei ainakaan silloin 1991 ollut!

kun markan arvosta lähti hurjasti pois.



Sain siis saamallani opintotuella huomattavasti vähemmän frangeja kuin olisin saanut vain vuotta aiemmin. Olin siis juuri silloin jatko-opiskeluissa ulkomailla.



Euroa ei tosiaan ollut eikä Suomi ollut osa EU:a, mikä oikeasti vaikeutti vaikka pankkitilin avaamista ulkomailla. Opiskelijoille ei myösään myönnetty luottokortteja eikä mitään Visa Electroneja ollut olemassakaan eli oli pakko saada tili ulkomailla avattua ja sinne siirrettiin sitten Suomesta rahaa.

kymmenen vuotias silloin.



Jaa-a. Lapsen elämää, mutta en kyllä äidin osastani vaihtaisi päivääkään pois.

helppoa saada kaikki mulle nyt het

Ite synnyin tuon vuoden elokuussa eli eipä muistikuvia ole... :D

Luulin, että olisin naimisissa kunnes kuolema erottaa. Enpä ollut.

Olin ala-asteella vasta

Vuonna -91 elettiin vielä aika huolettomasti, mitä nyt kaatuvan Neuvostoliiton tulevaisuutta pelättiin.



Interreilattiin ja markkakin oli vielä jotenkuten arvossaan.



Kuulin kaverilta ensi kertaa internetistä. Luimme jotain city-lehteä innostuneina ja pelleiltiin lankapuhelintan puhelinvastaajien kanssa - ne olivat uusia juttuja.

Lama oli Suomessa pahimmillaan, mutta meidän elämässä se ei tuntunut juuri mitenkään. Mies tosin ei saanut lomarahoja, vaan piti lomarahavapaita, ja teki 4-päiväistä työviikkoa niin kuin kaikki muutkin saman koulun opet. Ei mun mielestä ero tähän päivään ollut mitenkään merkittävä. Ihan samalla tavalla toimi äitiysneuvola ja lastenneuvola, ja meidän kunnassa alkoi tuona vuonna omalääkärijärjestelmä. Lapsilisät oli nykyistä pienemmät, mutta lapsista sai verovähennyksen. Monessa muussa perheessä elämä oli synkkää laman takia.

Täällä oli silloin vielä postipankki, säästöpankki ja osuuspankki, 2 ala-astetta, kolme kauppaa ja huoltoasema. Tehdas työllisti yli 100 ihmistä. Maatiloja oli paljon, kaikenikäistä porukkaa täällä asui.



Nyt ainoa palvelu on yksi ala-aste, tehdas on välillä suljettuna, työntekijoitä muutama kymmenen. Vanhukset ovat joutuneet muuttamaan kaupungille palvelujen perään. Aika paljon tänne kaikesta huolimatta on muuttanut lapsiperheitä, nytkin on pari taloa rakenteilla.



1991 sukellettiin syvälle lamaan, asuntojen hinnat romahtivat, tuli paljon konkursseja, pankit pakkohuutokauppasivat ihmisten kodit. Koiviston konklaavin siunauksella suuri osa kansasta ajettiin todelliseen ahdinkoon. Pankit pelastettiin, ihmisiä ei. Tällä hetkellä on ihan sama meininki, kohta kolisee ja lujaa.

lama ei paljoa vaikuttanut elämääni, asuin vielä kotona ja vanhemmilla oli töitä. Minulla oli kesätöitä ja kävin välillä siivoamassa yms niin sain taskurahaa, että pääsi kesällä interrailille.



Talousuutisia tuli kyllä seurattua tuolloin ja ilmapiiri oli hyvin synkkä. Ehkä hyväkin että on nuorena ymmärtänyt että rankankin laskukauden jälkeen tulee taas nousu ja että on aina hyvä säästää pahan päivän varalle.

Mä kirjoitin ylioppilaaksi ja kauppojen valikoimat oli kyllä ihan eri planeetalta. Salaattia sai vain kesällä, kurkkua sai ympäri vuoden, mutta tomaatteja ei. Ei ollut Lindexiä, Henkkamaukkaa tai Kappahlia.



Oli outoa kun Helsingissä avattiin Strindbergin kahvila ja siellä saattoi ostaa viinilasillisen samaan aikaan kuin toinen tilasi kahvia. Samoin olutravintolat alkoivat tulla silloin, saattoi juoda vain oluen ei tarvinnut tilata ruokaa.



Katukuva oli kyllä aika ankea, esim Lasipalatsin yläkerrassa oli mustalla muovilla peitetty Ale Pub. Topless-tarjoilijat oli juttu. Tennispalatsissa oli kirppis.

Kirjoitin ylioppilaaksi, sain ajokortin ja auton samana keväänä, olin villi ja vapaa... se oli kyllä jotenkin niin elämäntäyteinen vuosi, että voisin elää sen vaikka uudelleen!

Päivisin opiskelin ja iltaisin ja viikonloppuisin olin Elannossa kassana. Vanhemmillani ei ollut rahaa maksaa lukio-opintoja (taskulaskimet, kirjat, kynät, vihot, luistimia/suksia koululiikuntaa varten).



Onneksi sain edes ilmaisen ruuan kotona, eikä tarvinnut maksaa asumisesta vanhemmille. Oli helvetin tiukkaa kotona. Leivät leivottiin kotona itse, ruuat tehtiin vain halvimmista raaka-aineista. Mitään ylimääräistä (esim jugurttia) ei ostettu. Syötiin puuroa ja perunaa, ja ruskeaa kastiketta.



Äitini teki pienipalkkaista työtä.



Olin myös todella väsynyt kun samalla piti käydä töissä ja opiskella lukio kunnialla läpi. Omassa lukiossani ei ollut mitään mahdollisuutta esim. pidentää opintoaikaa, kuten nykyään.



Toisaalta opin, että mitään ei saa ilmaiseksi tässä elämässä. Se kasvatti. Ei viitsinyt niitä rahoja tuhlata mihinkään tupakkaan, kun kaikki menot piti itse maksaa; vaatteet, meikit, bussiliput, autokoulut, opiskelut, kampaajat.



Muistan, kun olin ollut koko joululoman töissä, ja sitten äiti pyysi hankkimani rahat perheelle, koska vanhemmillani oli niin tiukkaa. Hetken se kirpasi, mutta sitten tuli hyvä mieli, kun sain antaa äidille sen tienaamani 150 e nykyistä rahaa viikon työstä, tuntipalkkani oli muistaakseni 23 mk; 3,87 euroa, nyt se olisi bruttona 580 e/kk 8-tunnin päivänä. Olin kiitollinen työpaikasta, koska työttömyys oli niin suurta. Esim. isäni jäi pitkäaikaistyöttömäksi, ja hän ei enää ikinä työllistynyt omalle alalleen (rakennusmestari) koska oli jo 50-vuotias jäädessään työttömäksi.