Olen 179cm ja painan 130kg ja pääsisin lihavuusleikkaukseen mutta en mene sinne.

Sen yksityiskohtaisemmin en halua hienotunteisuussyistä kertoa.

ne pari tyyppiä jotka söi leikkauksen jälkeen itsensä hengiltä. Leikkaukseen ei suomessa ole viime vuosina kuollut yksikään. Leikatuista muistaakseni kaksi on kuollut siihen että ovat ryhtyneet mussuttamaan pihviaterioita heti leikkauksen jälkeen ja yhdellä taisi olla jokin tukos joka sekin oli epäsopivan ruuan syömisestä johtuva.

Leikkaukseen ei suomessa ole viime vuosina kuollut yksikään. Leikatuista muistaakseni kaksi on kuollut siihen että ovat ryhtyneet mussuttamaan pihviaterioita heti leikkauksen jälkeen

leikkaus ei korvien väliin auta.

samoin se on viimeinen keino pysyvään painonpudotukseen. Riskejä on muitakin kuin välittömät leikkauskomplikatiot. Riskeistä pitää puhua, jotta ne ei tule yllätyksenä. Riskitöntä leikkausta ei ole olemassakaan.

Olen hyvin yksinäinen ja elämääni kyllästynyt, enkä halua elää pitkään. Enkä välitä paskaakaan ulkonäöstäni. Joten aion ryypätä ja mässätä itseni hautaan, tavoite olisi saada hidas itsemurha valmiiksi ennen 50 vuoden ikää, nyt olen 38...

Olen siihen operaatioon piakkoin menossa ja tutkinut "haittoja ja hyötyjä" melko paljon. Esimerkiksi kuolleisuus on puolet pienempi kuin polvien proteesi leikkauksessa tai selän prolapsien leikkauksessa. Itse tarkalla leikkausta edeltävällä ene dieetillä voit vieläkin riskiä pienentää.

Ja puheet leikkauksen jälkeisestä syömisen ja juomisen rajoittamisesta? HALOO! Eikö se olekin tarkoitus? Jos ei itsellä itsekuri siihen riitä niin tämähän se viimeinen keino pitäisi olla siihen ettei syö tai juo liikaa.

t: 145 kg/ 170 cm

160cm ja 116kg.



Lähete tuli bumerangina takaisin kun ei ole kuulemma mitään perusteita leikata tai siis ottaa edes arvioon.



Kuitenkin mulla on jatkuva närästys, sappikohtauksia, lonkka ja polvikipua, selkäkipuja yms. Olen ollut painonvartijoissa ja ohjatussa laihdutusryhmässä, ei pysyviä tuloksia. Olen niin väsynyt tähän ylipainoon että menisin leikkaukseen riemusta kiljuen jos pääsisin. Omakustanteisesti ei ole varaa.



Ehdottiko joku sinulle leikkausta? Onko sinulla mitä vaivoja ylipainosta johtuen?

Onpas kurjaa. Kuulostaa siltä, että perusteet leikkaukseen olisi :( onko mahdollisuus tavata toinen lääkäri?

160cm ja 116kg.

Lähete tuli bumerangina takaisin kun ei ole kuulemma mitään perusteita leikata tai siis ottaa edes arvioon.

Kuitenkin mulla on jatkuva närästys, sappikohtauksia, lonkka ja polvikipua, selkäkipuja yms. Olen ollut painonvartijoissa ja ohjatussa laihdutusryhmässä, ei pysyviä tuloksia. Olen niin väsynyt tähän ylipainoon että menisin leikkaukseen riemusta kiljuen jos pääsisin. Omakustanteisesti ei ole varaa.

Ehdottiko joku sinulle leikkausta? Onko sinulla mitä vaivoja ylipainosta johtuen?

160cm ja 116kg.

Lähete tuli bumerangina takaisin kun ei ole kuulemma mitään perusteita leikata tai siis ottaa edes arvioon.

Kuitenkin mulla on jatkuva närästys, sappikohtauksia, lonkka ja polvikipua, selkäkipuja yms. Olen ollut painonvartijoissa ja ohjatussa laihdutusryhmässä, ei pysyviä tuloksia. Olen niin väsynyt tähän ylipainoon että menisin leikkaukseen riemusta kiljuen jos pääsisin. Omakustanteisesti ei ole varaa.

Ehdottiko joku sinulle leikkausta? Onko sinulla mitä vaivoja ylipainosta johtuen?

ei ole lihavuudesta johtuen vaivoja muuten on rytmihäiriöitä,reumaa,menierin tautia yms.

ainakin painon puolesta. Jos psykitarista arvioita tehdään niin vanha masennus ehkä estää.



Mutta en vaan halua isoon leikkaukseen. Kun ei tehdä edes 300km säteellä..

Työterveyshuollon plastiikkakirurgi oli lähettämässä minua lihavuusleikkaukseen. Sain lähetteen julkiselle puolelle, mutta julkisen puolen lääkäri ei suositellut (vain 17% leikatuist aon täysin oireettomia) enkä itsekään ollut innostunut asiasta.

Mulla on diabetes, mutta ei muita oireita. Ei siis nivelvaivoja, särkyjä tms. Omasta mielestäni vietän normaalia elämää, siis käyn töissä jne. Tosin eräässä keskustelussa täällä normaaliin elämään katsottiin kuuluvaksi kärrynpyörien heittely ja pillun näkeminen ilman peiliä. Noilla kriteereillä en vietä normaalia elämää :-D

Tämä ensimmäinen lääkäri oli kovin kiireinen, kerroin kaikista vaivoista ja lähetteeseen hän oli laittanut että ylipainoinen, ajoittaista sappikivityyppistä vatsakipua.



Ei mitään närästyksestä, ei polvi tai lonkkakivuista (jo pelkkä istuminen käy etenkin toiseen lonkkaan kipeää), närästys on sitä luokkaa että koko ajan nousee väkevää happoa suuhun ja yöllä siihen meinaa tukehtua.



Lääkäri määräsi laihdutusryhmään jonka alkamisajankohtaa ei tiedetä eikä ole tietoa onko tulijoitakaan tarpeeksi.

mutta peruin kun työkaveri kuoli kyseisen leikkauksen jälkeen komplikaatioihin.

Itse mietin ihan samaa, että kun ei voi sitten syödä...

Leikkauksen jälkeen olen saanut uuden elämän, olen laihtunut 40kg ja vielä 20kg on laihdutettavaa. vanha ja nykyinen elämä on kuin yö ja päivä. Lapsillani on nyt pirteä ja jaksava äiti ja miehelläni simpsakka vaimo =)

Minulla ei ole enää näläntunnetta ja ruokameilitekoja. Mitä ei tee mieli niin sitä ei kaipaa. Entisiä herkkuja ei tee mieli. Jäätelöt säilyvät pakasteessa ja vierasvarat kaapissa. Syön vain pysyäkseni käynnissä terveellisiä pikkuaterioita. En enää elä syödäkseni.



Suosittelen leikkausta kaikille.



Menin yksityisesti ja on joka euron arvoista!!! Leikkauksen hinnalla saisi huonon käyteytn auton, se on pieni hinta elämästä. Yksityisellä pääsee kuka vaan.

se että se siis muuttuisi mutta haluan pitää hauskaa joskus ja ottaa viiniä yms ja se loppuisi sitten.ap

se että se siis muuttuisi mutta haluan pitää hauskaa joskus ja ottaa viiniä yms ja se loppuisi sitten.ap

Kyllähän me laihatkin juodaan viiniä ja sysödään hyvin. Kyse on siitä,miten elät 6 päivää viikossa ja miten1 päivän viikossa.

vuosi sitten leikattiin, julkista reittiä, ja olen tyytyväinen! Painoa on nyt pudonnut -49kg, tavoitteiseen, joka ravitsemusterapeutin kanssa on asetettu on jäljellä 9kg. Saan syödä jopa 8 kertaa päivässä =0). Mun ongelma on pikemminkin se, että en syö tarpeeksi usein, proteiinin määrää tulisi lisätä.

Tottakai ruokaremonttiin tulee suhtautua vakavasti - mä tein jo kevytpaaston ennen leikkausta supernapakasti ja se auttoi. Mutta tätä oloa en vaihtaisi!

itse taas toivon etten kauaa enää eläisi siihen ei auta vaikka olisin laihempi.ap

Pääsisin leikkaukseen, mutta olen kahden kouluikäisen lapsen yksinhuoltaja,

Eräs tuttuni ainakin sanoi, että joutuisin antamaan lapset johonkin hoitoon pitkäksi aikaa. Se tarkoittaisi lastenkotia. Ei kukaan sukulainen kuukausia pitäisi lapsia luonaan.



Itse luulin, että siitä selviäisi 1-2 viikossa.

Työterveyshuollon plastiikkakirurgi oli lähettämässä minua lihavuusleikkaukseen. Sain lähetteen julkiselle puolelle, mutta julkisen puolen lääkäri ei suositellut (vain 17% leikatuist aon täysin oireettomia) enkä itsekään ollut innostunut asiasta.

Mulla on diabetes, mutta ei muita oireita. Ei siis nivelvaivoja, särkyjä tms. Omasta mielestäni vietän normaalia elämää, siis käyn töissä jne. Tosin eräässä keskustelussa täällä normaaliin elämään katsottiin kuuluvaksi kärrynpyörien heittely ja pillun näkeminen ilman peiliä. Noilla kriteereillä en vietä normaalia elämää :-D

näen nyt viimeisillänikin pilluni, rv 38 ja 100 kg.