millaisista seikoista tunnistat jonkun epänormaaliksi

Harvoin ajatttelen, että joku olisi epänormaali. Ihmisyys on monenlaista.

ja sitä tekee ihan tosi monenlaiset tyypit. Ei tarvitse olla friikki ulkonäöltään. Tiedän esim. yhden erikoislasten opettajan jolla vammainen veli ja se on heti avautumassa tästä ja siitä huokuu sellainen ihmeellinen katkeruuden sekainen häpeä ja se jotenkin häpeää sitä häpeäänsä. Mua ahdistaa sen seurassa kun siinä on jotain sellaista tartun suhun tällä angstieni peittelemättömällä liimalla -juttua. Ihmiset joilla on joku helvetin tragedia taustalla, luulee aina, että maailmalle on joku lahja kun ne jakaa sen kaikkien kanssa. Normaali ihminen avautuu vain hyville ystäville ja silloinkin aidosti eikä sellaisella ihme liima-tavalla

että tätä tyyppiä on varottava, sellainen epävakaus oikein huokuu

-avautuu heti liikaa elämästään uusille tuttavuuksille

-tunnereaktiot "liian" voimakkaita

vaikka se olis puettu mustaksi huumoriksi ja se huvittaisi, niin kroonisena se on merkki jostain syvemmästä ongelmasta. Näin ainakin mulle on aina käynyt että tollasen tyyypin kanssa paljastuu jotain muuta taustalta

Pitää olla tervettä itsesuojeluvaistoa ja suhteellisuudentajua, tai jokin mättää. Epävakaa käytös ylipäätään, liian suuri reaktiivisuus ja epätavallinen tapa kommunikoida toisten kanssa.

Olen nimittäin avoin ja näytän tunteenikin usein voimakkaasti. Ja varmaan ainakin puolet italialaisista on sitten epänormaaleja. ;)

Olen nimittäin avoin ja näytän tunteenikin usein voimakkaasti. Ja varmaan ainakin puolet italialaisista on sitten epänormaaleja. ;)

"Kyömy nenä, pälyilevä katse, takkuinen tukka ja laiha"



T. Tsykiatri

Olen nimittäin avoin ja näytän tunteenikin usein voimakkaasti. Ja varmaan ainakin puolet italialaisista on sitten epänormaaleja. ;)

se että vetää kaikki keskustelut itseensä ja marttyroi, on karta-listan yksi mittareista.

Tietysti jos selvästi tahallaan vetää jotain roolia niin okei, mutta muuten.

Pitää olla tervettä itsesuojeluvaistoa ja suhteellisuudentajua, tai jokin mättää. Epävakaa käytös ylipäätään, liian suuri reaktiivisuus ja epätavallinen tapa kommunikoida toisten kanssa.

kuin moni noista tähän ketjuun vastanneista. :)



Epänormaalia on mielestäni se ettei kykene hyväksymään yhtään erilaisia ihmisiä kuin mitä itse on, sekä se että koko elämä menee oman äärinormaalin kulissin kiillotteluun ja jäljelle jäävä aika käytetään muiden kyttäämiseen sillä mielellä että saataisiin joku toinen epänormaaliin valoon.

epävakaudesta. Minulla on monia tosi avoimia ihmisiä ystävänä, jotka vaan eivät osaa suojella itseään peittämällä asioita elämästään. Ovat iloisia, anteliaita, reiluja ja mukavia ihmisiä kaikki.



Mutta oma kokemukseni on, sellaisista takakireistä, jurottavista ja ilkeämielisistä ihmisistä, että heidät kierrän hyvin kaukaa...

Varsinkin se ilkeämielisyys, esim. huvittuvat, jos joku mokaa työpaikalla, puhuvat pahaa seläntakana, dissaavat ja juoruavat. Hassua, että tällaiset ihmiset eivät yleensä osaa kiittää avusta, ja ovat herkästi kadehtivia... Tuo herkästi kateellisuus yhdistettynä pahansuopuuteen on vaarallinen ja epämiellyttävä yhdistelmä!

Mulla tulee sellainen outo fiilis ihmisistä, jotka ei puhu mitään. Jos mitä keskustelualoituksia teet, niin vastaus on sellainen hmmphjuuei, siis kun et saa mistään ajatuksista kiinni. Tai ihminen, joka äkkiä kääntää puheet johonkin kolmanteen osapuoleen ikäänkuin väistääkseen kaikea mikä liittyy itseensä ja nopeasti.

ihmisestä. Yleensä tasapainoinen ihminen osaa tarkastella asioita eri näkökulmista, ja perustelut asioille ovat järkevän oloisia ja ymmärrettäviä. Kun taas sekopäät tulkitsevat asioita ja tapahtumia ihan omituisesti ja on vaikea ymmärtää heidän logiikkaansa.

esimerkkinä: "Äitini viilteli eilen ranteitaan ja jouduin olemaan 3h pois töistä että sain sairaalan asiat juoksemaan... samaan hengenvetoon kertoo omista viiltelyistään ja hymyssä suin kertoo äitinsä huonosta ihmissuhteesta yksityiskohdin....



Oikeasti avautuu liikaa liian paljosta.



Tämä nainen on ollut hoidossa useasti, ja hän on hyvin avoin terveydestään, kertoo heti kun on taas "niitä juttuja " että osaamme kaikki odottaa niitä tavanomaisia merkkejä.

Olen nimittäin avoin ja näytän tunteenikin usein voimakkaasti. Ja varmaan ainakin puolet italialaisista on sitten epänormaaleja. ;)

se että vetää kaikki keskustelut itseensä ja marttyroi, on karta-listan yksi mittareista.

Itse asiassa työkseni saan ihmisiä puhumaan. Ja kotona änessä ovat enimmäkseen lapset. Enkä myöskään ole huomannut, että minua kartettaisiin. :)

Epänormaalia on mielestäni se ettei kykene hyväksymään yhtään erilaisia ihmisiä kuin mitä itse on, sekä se että koko elämä menee oman äärinormaalin kulissin kiillotteluun ja jäljelle jäävä aika käytetään muiden kyttäämiseen sillä mielellä että saataisiin joku toinen epänormaaliin valoon.

Sinulla ei taida olla paljonkaan epämiellyttäviä kokemuksia esim. stalkkereista? Voisi ääni muuttua kellossa pikaisesti.

Kyse ei ole mistään kyttäämisestä tai ihmisten lokeroimisesta. Jotkut ihmiset ovat sosiaalisempia ja avoimempia - ok. Väittäisin, ettei kukaan tässä ketjussa ole puhunut esim. avoimuudesta luonteenpiirteenä. Eihän siinä mitään epänormaalia olekaan. Mutta...

Minun epämiellyttävät kokemukseni ovat (muun muassa) jälkeenpäin ajatellen *sairaalloisella* tavalla avoimista ihmisistä. Sitä on vaikea selittää, jos et ole koskaan tavannut sellaista ihmistä. Eikä se ole varsinaisesti avoimuutta, vaan sitä, että ihminen hyvin vähäisen tuntemisen jälkeen päättää että sinä olet ihan järjettömän hyvä ystävä, paras bestis 4eva, ja alkaa nopeasti takertua. Ensimmäisellä kerralla en tajunnut että tuo liian nopeasti avautuminen - ei siis sosiaalinen avoimuus, vaan hyvin henkilökohtaisten ongelmien vuodattaminen ventovieraalle - olisi mikään hälytyskello. Mutta niin siinä kävi, että tällä "avoimuudellaan" ja sympatian herättämisen keinoin kyseinen henkilö alkoi (tai ainakin yritti) sitoa minua itseensä. Ja siitä vasta helvetti alkoikin. Tästä "ystävästä" pääsin eroon vasta parin vuoden stalkkeridraaman jälkeen.

Sen jälkeen tunnistan samankaltaisen persoonan hyvin herkästi. Ja toistan: se ei ole mitään normaalia sosiaalisuutta tai avoimuutta, joten sinä ja italialaiset voitte olla ihan rauhassa.

Epänormaalia on mielestäni se ettei kykene hyväksymään yhtään erilaisia ihmisiä kuin mitä itse on, sekä se että koko elämä menee oman äärinormaalin kulissin kiillotteluun ja jäljelle jäävä aika käytetään muiden kyttäämiseen sillä mielellä että saataisiin joku toinen epänormaaliin valoon.

Sinulla ei taida olla paljonkaan epämiellyttäviä kokemuksia esim. stalkkereista? Voisi ääni muuttua kellossa pikaisesti.

Kyse ei ole mistään kyttäämisestä tai ihmisten lokeroimisesta. Jotkut ihmiset ovat sosiaalisempia ja avoimempia - ok. Väittäisin, ettei kukaan tässä ketjussa ole puhunut esim. avoimuudesta luonteenpiirteenä. Eihän siinä mitään epänormaalia olekaan. Mutta...

Minun epämiellyttävät kokemukseni ovat (muun muassa) jälkeenpäin ajatellen *sairaalloisella* tavalla avoimista ihmisistä. Sitä on vaikea selittää, jos et ole koskaan tavannut sellaista ihmistä. Eikä se ole varsinaisesti avoimuutta, vaan sitä, että ihminen hyvin vähäisen tuntemisen jälkeen päättää että sinä olet ihan järjettömän hyvä ystävä, paras bestis 4eva, ja alkaa nopeasti takertua. Ensimmäisellä kerralla en tajunnut että tuo liian nopeasti avautuminen - ei siis sosiaalinen avoimuus, vaan hyvin henkilökohtaisten ongelmien vuodattaminen ventovieraalle - olisi mikään hälytyskello. Mutta niin siinä kävi, että tällä "avoimuudellaan" ja sympatian herättämisen keinoin kyseinen henkilö alkoi (tai ainakin yritti) sitoa minua itseensä. Ja siitä vasta helvetti alkoikin. Tästä "ystävästä" pääsin eroon vasta parin vuoden stalkkeridraaman jälkeen.

Sen jälkeen tunnistan samankaltaisen persoonan hyvin herkästi. Ja toistan: se ei ole mitään normaalia sosiaalisuutta tai avoimuutta, joten sinä ja italialaiset voitte olla ihan rauhassa.

Lisäisin tähän vielä, että tuo kuvailemani ihminen ei todellakaan ollut mitään sosiaalinen tapaus, joka olisi ollut aina äänessä muutenkin. Ei, vaan hänellä oli tapana aina takertua johonkin tiettyyn ihmiseen tai muutamaan tiettyyn ihmiseen, joiden kanssa ei sitten ymmärtänyt normaalin sosiaalisen kanssakäymisen rajoja ollenkaan.

Kyllä minä ainakin itsestä ja muisa tulkitsen oman kokemukseni kautta piirteitä, jotka ovat normaaleita tai epänormaaleita - tai millä akselilla ne tulkinnat nyt liikkuvatkaan. Yrittää siis tulkita ja määritellä toisen tapaa olla ja suhtautua itseen, toisiin ja maailmaan ja sitä, tuntuuko se omasta itsestä relevantilta.



Normaaaliuden raja on usein häilyvä ja onko meistä kukaan kaikilta ominaisuukiltaan normaaleja - tai tarvitseekokaan olla? Mutta se että pystyy erottamaan ne kaikkein sekopäisimmät on hyvä oman turvallisuuden ja hyvinvoinnin kannalta. Ett äon tärkeimmissä asioissa suht normaalin rajoissa, esim. aggression hallinnan kanssa.Ja ylipäätään on hyvä pystyä hahmottamaan, millaisia kanssaihmiset ovat, jotta pystyy tulemaan heidän kanssaan sen verran toimeen kun täytyy ja että voi sitten kaveerata enemmän niiden kanssa, joiden omituisuudet ja epänormaaliudet asettuu sellaisiin "paikkoihin", joiden kanssa kanssakäyminen ja sopivan läheisyyden saavuttaminen käy helpommin.

se että kaikki täytyy vääntää rautalangasta. Täydellinen tosikko, ei hymyile tai naura koskaan. Yleissivistyksen puute. Jutut kiertää ympyrää "minä minä minä". Ja minä kierrän kaukaa.