Lue keskustelun säännöt.
Lämmittääkö teidän mieltänne pakolla puserrettu kiitos tai anteeksipyyntö?
25.12.2012 |
Minun mieltäni ei. Jos ei oikeasti tunne kiitollisuutta, ei tarvitse teeskennellä.
Jos ihmistä ei kaduta, ei ole pahoillaan, ei huomaa aiheuttaneensa pahaa mieltä tai ei vain välitä siitä, voi myös olla hiljaa. En tee mitään väkinäisellä anteeksipyynnöllä.
Se on korkeintaan vittuilua ja vastuunsiirtoa pahantekijältä kohteelle, kun ei "voi" vastata: et saa anteeksi.
Kommentit (8)
anteeksikin kuuluu sanoa, melko kevyesti jos jotakin koheltaa.
Jos on joku tiukempi juttu, "anteeksi antaminen" on sitten eri asia.
Suomalaisten tulisi todellakin oppia sanomaan nuo 2 sanaa, ei vaan murahtaa, jos vaikka ajaa ostoskärryillä toisen nilkoille. Kyllä se anteeksi olisi osattava sanoa. Samoin jos joku oven sinulle avaa, kiitos on pystyttävä sanomaan.
"Ole hyvä" listaan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieltäni ei. Jos ei oikeasti tunne kiitollisuutta, ei tarvitse teeskennellä.
Jos ihmistä ei kaduta, ei ole pahoillaan, ei huomaa aiheuttaneensa pahaa mieltä tai ei vain välitä siitä, voi myös olla hiljaa. En tee mitään väkinäisellä anteeksipyynnöllä.
Se on korkeintaan vittuilua ja vastuunsiirtoa pahantekijältä kohteelle, kun ei "voi" vastata: et saa anteeksi.
Herää kysymys:
Millainen ihminen ei tunne kiitollisuutta saadessaan jotakin, jonka eteen toinen on nähnyt vaivaa?
Tai masentunut, joka ei ilahdu yhtään mistään, kun ei tunnu miltään. Tai katkera, joka saa mielestään liian vähän.
no, tuo nyt ei niin liittynyt asiaan. Kyllä mä toisaalta arvostan tapoja ja kauniita eleitäkin, eli saattaa jopa lämmittää. Tai siis kyllä lämmittää. Mutta mikään ei lämmitä niin kuin aito anteeksipyyntö tai kiitos, ja kun ne sanoo aidosti itsekin jollekin on niillä sanoilla todella suuri voima omassakin sielussa.
Erotan lähes poikkeuksetta onko aitoa vai ei...no, tuo nyt ei niin liittynyt asiaan. Kyllä mä toisaalta arvostan tapoja ja kauniita eleitäkin, eli saattaa jopa lämmittää. Tai siis kyllä lämmittää. Mutta mikään ei lämmitä niin kuin aito anteeksipyyntö tai kiitos, ja kun ne sanoo aidosti itsekin jollekin on niillä sanoilla todella suuri voima omassakin sielussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes ajattele, että joku ei tarkoittaisi jos pyytää anteeksi. Sama juttu kiitoksen kanssa. Kiitos on kiitos vaikka puristettuna.
Mulla tulee puristetusta kiitoksesta mieleen veljeni ex-vaimo, joka kiitti lahjasta, mutta silmistä pystyi lukemaan, ettei lahja kelvannut taas. Hänelle ei pystynyt ostamaan mieluisaa lahjaa. Hän myös teki sen jälkikäteen selväksi sanomalla esim. "Ei se keittokirja olekaan hyvä, kun meillä on jo parempi kotona ennestään". Aluksi loukkaannuin ja otin stressiä naisesta, mutta sitten tajusin, ettei sitä naista voi miellyttää. Opettelin kuulemaan vain sen kiitoksen ja jätin haukut omaan arvoonsa.
Sadistinen, onneton ja sisäisesti rikkinäinen ihminen.
Jos ihmistä ei kaduta, ei ole pahoillaan, ei huomaa aiheuttaneensa pahaa mieltä tai ei vain välitä siitä, voi myös olla hiljaa. En tee mitään väkinäisellä anteeksipyynnöllä.
Virittelen tätä aloitusta siksi, että täällä maristaan nyt kovasti kun "kiitos" on jäänyt sanomatta lahjasta/ ruuasta/ kaikkinaisesta uhrautumisesta.
Pitääkö siis kuulla se KIITOS, vaikka ei tunnu siltä, että pitää sanoa? Tai jos sen näkee ja tietää muutenkin, että ihmiset ovat ilahtuneet?