Lue keskustelun säännöt.
Mitä teet jos ystäväsi vie ihastuksesi?
23.12.2012 |
Olin kerran ihastunut yhteen mieheen, ja hänkin oli kiinnostunut minusta, mutta olimme kumpikin ujoja ja juttu eteni hyvin hitaasti. Hyvä ystäväni tiesi tästä ihastuksestani, mutta vähemmän ujona ihmisena veti mutkat suoriksi ja oma-aloitteisesti esitteli itsensä tälle miehelle, pyysi treffeille, ja toisin sanoen nappasi ihastukseni nokkani edestä. Hämmentyneenä vetäydyin takavasemmalle, en ruvennut taistelemaan ihastuksestani vaan annoin heidän tutustua ja rakastua. Ovat yhdessä edelleen...
Jälkeenpäin tämä on ok - en haikaile tämän entisen ihastuksen perään enkä ole tälle ystävälleni edes vihainen. Mutta mutta. Jokin tässä kaivertaa yhä, enkä tiedä voinko enää luottaa tällaiseen ystävään. Eihän hän mitään moraalitonta tehnyt, mutta... epäkaverillista ehkä?
Onko kenellekään muulle käynyt näin? Ja mikä tärkeintä, oletteko antaneet ystävällenne anteeksi?
Kommentit (6)
sellainen ystävä. Pitää sua p--kan arvoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on käynyt juuri noin. Tosin mies oli pelkkää hetken hupia tälle kaverilleni, eli ei aivan samoin kuin sinun tapauksessasi. Minä en ainakaan päässyt siitä koskaan ylitse, vaikka alun jälkeen tunsinkin etten enää olekaan vihainen ystävälleni.
Se, etten ollut päässyt kunnolla yli asiasta, ilmeni myöhemmin mm. siten että en halunnut esitellä tälle tietylle ystävälleni enää mitään miehiäni - olivatpa ne sitten vain ihastuksia tai kihlattuja. Aina oli mielessä, että hän tulee tekemään saman kuin aiemminkin. En oikeastaan halunnut edes puhua miesystävistäni mitään hänelle.
Muuten olimme oikein hyvissä väleissä, mutta lopulta katkaisin välit. Kyse ei suoranaisesti ollut tuosta tapahtuneesta, mutta yksi suuri tekijä se silti oli.
Se, etten ollut päässyt kunnolla yli asiasta, ilmeni myöhemmin mm. siten että en halunnut esitellä tälle tietylle ystävälleni enää mitään miehiäni - olivatpa ne sitten vain ihastuksia tai kihlattuja. Aina oli mielessä, että hän tulee tekemään saman kuin aiemminkin. En oikeastaan halunnut edes puhua miesystävistäni mitään hänelle.
Sama juttu täällä. En varsinaisesti pelkää tämän ystävän vievän miestäni, koska kumpikaan ei edes ole toisensa tyyppiä. Mutta tuntuisi jotenkin naurettavalta keskustella miesasioista tämän kaverin kanssa, kun historia on mitä on.
Huvittavinta on, että näin kävi (melkein) kerran aiemminkin - tosin sillä kerralla kiinnostus oli yksipuolista, mies siis oli kiinnostunut minusta mutta minä en miehestä. Kaverini rupesi heti piirittämään tätä miestä...
"Mukava" kuulla kuitenkin, että on kohtalotovereita!
niin päin, että ystäväpariskunnan mies rakastui minuun. Minäkin olin häneen ollut ihastunut, mutta pidin asian visusti omana tietonani. Lopulta rakastuin minäkin.
Ystävätär tietysti katkaisi välit minuun kokonaan, ja ymmärrän sen. Myöhemmin myös mieheen. Mies siis jätti hänet ja me menimme aika pian naimisiin.
Ystävätär (ex-) tuskin on antanut meille kummallekaan anteeksi.
niin päin, että ystäväpariskunnan mies rakastui minuun. Minäkin olin häneen ollut ihastunut, mutta pidin asian visusti omana tietonani. Lopulta rakastuin minäkin.
Ystävätär tietysti katkaisi välit minuun kokonaan, ja ymmärrän sen. Myöhemmin myös mieheen. Mies siis jätti hänet ja me menimme aika pian naimisiin.
Ystävätär (ex-) tuskin on antanut meille kummallekaan anteeksi.
Todella ikävä juttu :-/ Mutta monta astetta vakavampi juttu tietysti, ja ystävälläsi onkin oikeus olla vihainen. Minä puhuin vain ihastuksesta. En ollut käynyt miehen kanssa edes treffeillä, joten kaverini ei ole oikeastaan rikkonut mitään konkreettista, enkä tiedä onko minulla edes oikeus olla loukkaantunut.
Mitä, eikö kenellekään ole käynyt näin...?