Lue keskustelun säännöt.
Nykyisin kun olen lihava ja elähtänyt, on vaikea uskoa, että olin joskus tosi kaunis
23.12.2012 |
ikävuosina 15-19 olin todella kaunis. Sain hirveästi ihailua ja kommentteja, poikaystäväehdokkaita oli jonoksi asti, muutamia kertoja pojat jopa tappelivat vuokseni ja vaikka seurustelin, tekivät selväksi, että ovat kiinnostuneita.
Aina kun menin johonkin, bileisiin tai baariin tai mihin vaan, oli seuraa ympärillä. Usein jotkut ventovieraatkin tulivat sanomaan, että olen todella kaunis ja ihailivat. Kommentteja tuli myös naisilta, ja ihan jopa keskellä katua. Kerran minut on pysäytetty kadulla ja kehuttu ulkonäköäni, mies olisi halunnut minut treffeillekin. Yhden kerran kahvilassa ystävieni kanssa istuskellessani eräs vieras (nuorehko, siisti, ihan selvinpäin) mies viereisestä pöydästä huudahti mulle että "anteeksi, en malta olla sanomatta, mutta oletpa todella kaunis!"
Kuulostaa ihan uskomattomalta. Ja varsinkin nyt kun katson peiliin :D voisinko näyttää enää yhtään enempää tavalliselta "lähiömammalta"?
Tuntuu että nuo kaikki nuorena tapahtuneet asiat ovat kuin unta vain, tapahtuneet jollekin ihan muulle kuin mulle.
Eikä sillä kauneudella nyt niin väliä ole, katoavaistahan se on. Mutta onhan se aina joskus kiva muistella sitä saamansa huomiota :)
Kommentit (11)
Jos sinua edelleen ulkonäkösi kiinnostaa niin varmasti oot vielä ihan tarpeeksi hehkeä jos vain alat esim. liikkua ja laihdut hieman jne, vaikka toki kaikista tulee jossain vaiheessa ryttykasoja kun tarpeeksi kertyy ikää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei se niin ole. Ihminen, joka pitää itsestään huolta on kaunis iästä riippumatta. Oma isoäitini oli erittäin kaunis vielä 75 vuoden iässä, sitten kuolema korjasi.
Sinulla on ollut muut prioriteetit elämässä, kuin kauneus. Mutta jos se on sinulle tärkeää, koskaan ei ole liian myöhäistä.
JOs vähän tsemppaat, käyt parturissa, liikut ja syöt terveellisesti ja kokonaisuudessa pukeudut kauniisti, löytdät uudestaan oman ihanan itsesi!!Olen ihan samaa mieltä, ettei kauneus katoa vaan ihan tosi vanhoissakin on kauniita, itsestään huolehtivia leidejä.
Olen ihan samaa mieltä, ettei kauneus katoa vaan ihan tosi vanhoissakin on kauniita, itsestään huolehtivia leidejä.
mutta onhan se nyt ihan eri asia olla hyvännäköinen kahdeksankymppiseksi kuin vaikka nelikymppiseksi. Tää nyt ei aloitukseen liity mutta olen samaa mieltä siitä että kauneus kyllä katoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin olet kaunis koko ikäsi.
ja koen, että olen kasvanut huomattavasti sitten teinivuosien, en enää haluaisi olla sama ihminen kuin silloin, vaikka saisin kauneutenikin takaisin ;)
Kyllä mä itsestäni saan nykyäänkin ihan siedettävän näköisen, kunhan laitan tukan nätisti ja meikkaan ja pukeudun kivasti, mutta tosiaan, ei enää puhettakaan että edes kääntäisin päitä tms. :D
Mutta eipä ole kummemmin tarvettakaan. Olihan se kiva saada silloin ihailua, mutta ei se toisaalta mitään varsinaista lisäarvoa elämälleni tuonut. Nykyään olen paljon onnellisempi (oikeastaan olen nykyään hyvinkin onnellinen) kuin silloin nuorena ja kauniina, vaikka peilistä katsookin lihava lähiömamma :)
ap
Oon ollu vanhainkodissa töissä ja siellä oli asukkaana 90v mummo. Mun mielestä hän oli tosi kaunis. Kauniit kasvonpiirteet ja kroppakin vielä suht hyvässä kunnossa. Tosi harvinaista kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin olet kaunis koko ikäsi.
ja koen, että olen kasvanut huomattavasti sitten teinivuosien, en enää haluaisi olla sama ihminen kuin silloin, vaikka saisin kauneutenikin takaisin ;)
Kyllä mä itsestäni saan nykyäänkin ihan siedettävän näköisen, kunhan laitan tukan nätisti ja meikkaan ja pukeudun kivasti, mutta tosiaan, ei enää puhettakaan että edes kääntäisin päitä tms. :D
Mutta eipä ole kummemmin tarvettakaan. Olihan se kiva saada silloin ihailua, mutta ei se toisaalta mitään varsinaista lisäarvoa elämälleni tuonut. Nykyään olen paljon onnellisempi (oikeastaan olen nykyään hyvinkin onnellinen) kuin silloin nuorena ja kauniina, vaikka peilistä katsookin lihava lähiömamma :)ap
Käytän rahani mielummin johonkin muuhun kuin kampaajalla käymiseen, meikkeihin, trendikkäisiin vaatteisiin, ja käytän myös aikaani mielummin muiden asioiden tekemiseen kuin ahkerammin lenkkeilemiseen, salilla käymiseen, meikkaamiseen ja hiusten kähertämiseen jne.
Ja siis käyn mä nytkin lenkillä (mutta en niin usein että paino tippuisi), meikkaan (mutta vain juhliin, arkiaamut tarpeeksi kiireisiä ilman peilin edessä sutimistakin, en myöskään erityisemmin tykkää meikkaamisesta) ja vaatteissa mulle nykyään tärkeää lähinnä se että ovat ehjät ja puhtaat.
Mutta siis, en sano että nämä em. asiat ovat pahasta, nämä vaan siis ovat mun valintoja. Tajuan, että jos käyttäisin enemmän aikaa ja rahaa liikuntaan ja itseni laittamiseen, näyttäisin paremmalta, mutta elämässäni on nyt paljon muuta johon tunnen tärkeämmäksi panostaa aikaani ja rahaani, kuin ulkoinen kauneuteni.
Terveyden vuoksi liikuntaa ajattelin kyllä lisätä muutaman vuoden päästä, mutta tässä elämäntilanteessa se ei oikein ole mahdollista, ja näillä siis mennään!
ap :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sisäinen kauneus merkkaa mulle nykyään enemmän
juttua. Kun ei viitsitä tehdä asialle mitään (laiskottaa), niin puhutaan sisäisestä kauneudesta.
Miesystäväni sisko oli myös nuorena kasvoistaan kuvankaunis, ja kroppansa aivan täydellinen. Nykyisin hän on lihava ja turvonnut. Kun katsoo häntä, niin miettii, että mitä hänessä ennen oli niin upeaa. Kauneus on todellakin katoavaista. Se ei ole pelkkä klisee.