G: Mitä kaipaat eniten ajalta ennen lapsia?

Sitä, ettei tarvitse tehdä yhtään mitään.

Että sais nukkua aamuisin pitkään. Olen aina tarvinnut suht paljon unta (n. 9 tuntia vrk talvella, kesällä vähemmän), ja harvemmin tuo onnistuu ton 2-vuotiaan kanssa.

Lapset ovat jo koululaisia ja saan heistä iloa ihan joka päivä. Jotenkin nyt älyän miten lyhyt lapsuus on ja he keikkuvat kohta jo murkkuiän kynnyksellä.



Vauva-aikoina toki mennyt elämä oli lähempänä ja sieltä kaipaili juurikin omaa aikaa jne. Mutta nyt muutaman vuoden vierähdettyä ne vanhat jutut ovat jo kuin jonkun muun ihmisen elämästä. Ja tosiaankin saan syödä ja nukkua nykyään ihan rauhassa.

ev

Pitkiä aamu-unia!!!! Viikonloppuisin nukuttiin puolille päivin! Saahan sitä edelleen nukkua toisen päivän viikonlopusta, mutta ei se ole sama kun kämpässä on kuitenkin ääniä eri tavalla.



Nelivuotiaan kanssa saa jo syödä rauhassa ja pukeekin itse ja ripesäti tarvittaessa. Saa lukea rauhassa Hesarin aamulla jne. Mutta ne aamu-unet, ai jai!



Ja tyädet yöunet. Tuntuu, että tässä talossa on jatkuvasti yskää, oksutautia, jotain flunssaa minkä takia heräillään. Ennen äitiyttä nukuin AINA yöt keskeytyksettä.

eli saattoi lähteä leffaan hetken mielijohteesta (nyt pitää hommata lapsenvahti) ja esim. viikonloppuisin sai nukkua niin pitkään kuin halusi.

Sitä, että sai olla rauhassa vaikka koneella tai lukemassa. Vauvan kanssa onnistuu, vanhempien lasten kanssa ei. Koko ajan joku kyselee, mitä teet ja mikä toi on ja mitä mitä mitä. ARGH!



Siisteyttä kaipaan minäkin. En siedä sekasotkua, ja sitähän on mahdoton välttää...

että saisi rauhassa tehdä edes jotain, edes niitä "ikäviä kotitöitä", puhumattakaan että olisi saanut rauhassa lukea lehteä ja juoda kahvia ja olla netissä tai lukea :)



Nyt pienin on 5 v. joten kaikki tuo onnistuu jo. Niitä en enää voi siis sanoa kaipaavani, koska olen saanut ne jo takaisin.



MUTTA, kaipaan kyllä jotain. Kaipaan sitä huolettomuutta, mikä ennen lapsia oli. Tarkoitan esim. nyt tätä Arttu-pojan tapausta, lapsiaan ei voi varjella koko aikaa ja kaikelta, mitä vaan voi sattua. Sellainen jatkuva huoli on lapsistaan koko ajan, vaikka tiedänkin, että etukäteen asioiden murehtiminen on ihan turhaa. Tietenkään en siis vello huolissani koko aikaa, ja kantaahan sitä huolta esim. vanhemmistaan ja muistakin läheisistään, mutta eniten omista lapsista.

Sitä, että seksiä pystyi harrastamaan kaikessa rauhassa aamuisin. Voihan siyä nytkin lastenohjelmien aikaan, mutta ei se ole sama juttu, kun joutuu toisella korvalla kuuntelemaan, onko joku tulossa oven taakse kolkuttelemaan.



Lisäksi pitkään nukkuminen aamulla on haave vain. Ehkä sitten, kun kaikki kolme ovat teinejä.

sitä että koti oli aina siisti kun tuli töistä. Huolettomuutta, vapautta.

mahdollisuutta käydä vapaasti töissä ja harrastuksissa.

Olen niin iloinen että saan elää tätä aina vaan uudestaan ja uudestaan =)

rakkaimmistaan.

Senkus oli ja eli vaan.

Omat ratkaisut eivät vaikuttaneet muihin ihmisiin.

Sitä, että saattoi syödä mitä vain, koska vain, keskeytyksettä. Taaperon kanssa saa satunnaisesti syödä rauhassa ruokaa, herkkuja ei koskaan, kun lapsi on läsnä ja hereillä. Sitä, että kämppä oli siisti vielä kaksi päivää imuroinnin jälkeenkin.

Tietysti moni muu asia on muuttunut arjessa, mutta seksin katoaminen rassaa eniten...



M35

Nyt kun on kolme alle kouluikäistä ja mies paljon poissa, kaipaan että saisin sairaana levätä ja terveenä urheilla. Kaikkea ei voi saada samaan aikaan ja hyvä näin kuitenkin.

Ah, kehtasin hillua nakuna kenen tahansa edessä. Nyt en enää kenenkään. Kirjaimellisesti.

Sitä, että seksiä pystyi harrastamaan kaikessa rauhassa aamuisin. Voihan siyä nytkin lastenohjelmien aikaan, mutta ei se ole sama juttu, kun joutuu toisella korvalla kuuntelemaan, onko joku tulossa oven taakse kolkuttelemaan.

Lisäksi pitkään nukkuminen aamulla on haave vain. Ehkä sitten, kun kaikki kolme ovat teinejä.

Tai ylipäätään sitä, että vois lemmiskellä silloin kun haluaa eikä aina vaan silloin kun on lapset nukkumassa ja itsekin aivan poikki jo.

tunnetta. Nyt on koko ajan pelko että lapsille tapahtuu jotain. Tai meille vanhemmille tapahtuu. Kun teini ei ole kotona sovituna aikana, alkaa paniikki. Kun puhelin soi ja tuntematon numero, ekana pelko että jollekin on tapahtunut jotain.

sitä että kun sairastuu, voisi potea taudin pois ihan rauhassa. Nytkin näin on, mutta se vaatii aina jonkun toisen aikuisen apua. Yleensä toki lasten isän, mutta jos hän on töissä ja on tosi kipeä, niin miten saada esim lapset hoitoon? Onneksi tätä on tosi harvoin, muuten en mitään. Toisaalta, vauva-ajasta en kaipaa mitään. En todellakaan ole vauva-ihminen. Ihanaa on, kun nuorinkin on kolme ja lasten kanssa voi tehdä vaikka mit! Omaa aikaakin jo löytyy.