G: Mitä kaipaat eniten ajalta ennen lapsia?

"ensin työt, sitten huvit". Nyt sitä omaa huviaikaa otetaan silloin kun sitä tarjoutuu ja työt (koti-sellaiset) tehdään silloin kun se on mahdollista. Eli varmaankin lyhyesti määritellen vastaukseni on: kaipaan mahdollisuutta suunnitella ajankäyttöni niin kuin itse tykkäisin.

ettei tarvinnut huolehtia kuin itsestään.



Nuo syömisjutut yms kohentuu sinullakin ajan myötä, vastuu on ja pysyy , ja huoli varmaan ikuisesti..

siis pitkiä reissuja. No, ehkä unta vielä enemmän. 2 lasta, vauva ja 4v.

että saisi sairastaa "rauhassa" eikä tarvitsisi silloin huolehtia kenestäkään muusta.



ja sitä että voi tehdä itsekkäitä valintoja elämässä :D



t.yh

Sitä että pysty ex tempore lähtemään toiseen kaupunkiin viikonlopun viettoon. Sai olla öitä poissa kotoa ilman huonoa omaa tuntoa. Pitkiä aamu-unia, päiväunia, ihan mitä tahansa unia :D Epäsäännönmukaisuutta. Rutiinittomuutta. Kavereita (lapsettomia).

En tiennyt, kuinka paljon lapset aiheuttavat huolta ja pelkoa siitä, että jotain pahaa sattuu.

Oli kyse sitten elokuviin menosta, ravintolaillasta, shoppailusta, ulkomaanmatkasta.. Pystyi menemään ja tulemaan, viipymään, tekemään suunnittelematta.

Nykyisin vastaavaa näkee just lapsettomien kavereiden kotona.

t: teinien äiti

Lapset 11 ja 13. En kaipaa mitään ajasta ennen lapsia, en yhtään mitään! Ja kuinka paljon kaipasinkaan kaikenlaista vielä vaikka 5 vuotta sitten. Pienten lasten kanssa muistan kaivanneeni ainakin pitkiä aamuja, yöunia, aikaa omalle itselle, vapautta, syömiseen rauhaa, kahvittelurauhaa, ihastumisen tunnetta mieheen, sitä että on muutakin kuin äiti. Ja nyt siitä on "vaan" joitain vuosia, ja se kaikki on unohtunut, enkä kaipaa mitään enkä varsinkaan sitä aikaa kun ei ollut lapsia! Nyt se työ on tehty. Ja arvatkaa mitä: nyt mietin, haluaisinko sittenkin vielä yhden kerran elää vauva-ajan.

niin ajatukset oli samanlaisia kuin ap:llä.



Nyt sitten taas... Huolettomuutta, murheettomuutta, vastuuttomuutta, elämän keveyttä.

En huomaa, että kaipaisin yhtään mitään :) Nautin arjesta, rakastan tätä kaikkea. Sitä, kuinka yhtäkkiä osaakin katsoa lapsen silmin kaikkea ja kuinka suuri tämä maailma onkaan, kuinka pienet asiat alkavat vaikuttaa isoilta ja tuottavat paljon iloa! :) En vaihtaisi tätä mihinkään :)



Äiti 21v

Toivon, että olisin tehnyt abortin

tehdä niitä asioita mitä haluan

sillä aikataululla millä haluan

siellä missä haluan

ja kenen kanssa haluan



Nukkua sillon kun huvittaa

Lähteä kun huvittaa

silloin kun ei halua, helppoa saunomista. (Meillä on sauna toisessa rakennuksessa, joten sinne meneminen ei ole ihan pistäytymistä, eikä viitsitä käydä siellä lapsen nukkuessa, koska sieltä on kuitenkin sen verran pitkä matka juosta sisälle, jos itkuhälyttimestä kajahtaa.)

ja mihin vain

Samoja asioita näyttää olevan monella mielessä.



Itse laittaisin tärkeimmiksi rauhassa syömisen sekä sen, että saisi muutenkin edes joskus olla pikku hetken ns. rauhassa. En niinkään kaipaa mitään isompaa "omaa aikaa", vaan esim. että saisi juoda kupposen kahvia ilman että joku on koko ajan jotain vailla.



Sitten toinen mitä muistelen haikeudella, on siisteys. Nykyään on kertakaikkiaan toivotonta yrittää pitää huushollia järjestyksessä...



Mutta on nämä sen arvoisia :)



t. Kolmen pienen äiti

Rauhallisia aamuhetkiä, spontaania seksiä (seksiä ylipäätään...) ja just sitä että saattoi lähteä ex-tempore vaikka viikonlopuksi kaverin luo. Huolettomuutta.



Lapseni on 1v ja välillä kadun kovastikin, en tiennyt miten mukavaa elämäni oli ilman lasta. Ja miehenkin kanssa on sukset ristissä jatkuvasti.

Kroppaani, tissejäni ja baari-iltoja..

Kaiken muun kestän, mutta tuo unenpuute vetää hermojani koko ajan kireämmäksi. Huoleton elämä, rauhassa syöminen, raskausarveton maha, hiljaisuus - olivat nekin kivoja. Mutta mikään niistä ei ole yhtä tärkeää minulle kuin uni.