Miten voi parantaa lapsen käytöstä?

ja kotitilanteissa opettaa itsehillintää niin että oppisi harkitsemaan mitä kannattaa päästää suusta ulos.



Mutta eihän tuo käytöksen osaa melko hyvin mikään paha juttu ole. Käytännössä kertoo vaan että lapsi on impulsiivinen ja sillä on oma tahto. Mitä todennäköisimmin tuosta ei tule hänelle elämässään mitään ongelmia ja oppii aikuistuessaan säätelemään ilmaisuaan itse, kun huomaa että siitä on hänelle usein hyötyä kun taas ainainen pakonomainen oman pään pitäminen tuottaa usein itselle tuskaa.

Meillä 3-luokkalainen poika puhuu rumasti. mm tää on ihan jaska biisi.käyttää käänteisesti kirosanoja..luulen että se on osa tota ikää..myös kuuntelu on vajaavaista eikä osaa noudattaa siten ohjeita ja sitten hermostuu kun ei osaa jotain. Selkeitä ohjeita ja kieltoja ja rangaistuksia,niitä minä suosin. pelikielto on tehokas rangaistus

Oma kolmasluokkalaiseni on aika itsepäinen. Arvostaa onneksi luokanopettajaa yli kaiken, mutta kaikissa "poikkeustilanteissa" poika helposti riehaantuu muiden poikien kanssa. Jokin ryhmäilmiö. Vanhempainvartissa opettaja viestitti, että kaiken kaikkiaan poika on hyvä oppilas. Tottakai tuosta käytöksestä on kotona puhuttu, täytyy antaa muillekin työrauha jne. Itse kuitenkin näen, että koulussa käydään elämää varten, ja minusta tuollainen "osaa melko hyvin" kuulostaa oikein hyvältä. Täydellisyyttä ei ehkä kannata aina tavoitellakaan. Käytös on vieläpä enemmän sellainen "asenne", enkä pidä oikein mielekkäänä opettaa lapselle mitään kikkoja, millä voisi antaa itsestään mielevän vaikutelman.

Ja tyttö kyllä tietää, että hänellä on siinä parannettavaa. Toisaalta en haluaisi tytöstä kasvattaa sellaista ns. kilttiä tyttöä. Minut on sellaiseksi kasvatettu ja sen takia jäin pitkään muiden jalkoihin ja jään välillä vieläkin. Ehkä tyttöni iän myötä oppii hillitsemään luonnettaan. Rangaistuksista ei tunnu olevan hyötyä. Ne on jo kokeiltu moneen kertaan. Tyttö ei edes paljon pelaa mitään eikä katso telkkaria, joten tollaiset peli-/telkkarikieltorangaistukset eivät vaikuta häneen mitenkään.



ap

Meidän itsepäisellä rangaistukset ovat lähinnä vain lisänneet uhmaa. Kun teen selväksi, mitä missäkin tilanteessa odotan ja osoitan lapselle selvästi nimenomaan sen, kuinka rakas hän minulle on, hän yleensä toimii ihan ok. Ei "mielistele", mutta harvalla lapsella kai on tarvetta toimia aivan vastakkaisesti mitä odotukset ovat, jos häntä arvostetaan. Olen tosiaan pyrkinyt eroon täydellisyyden tavoittelemisesta. Teini-ikäinen tytärpuoleni itkee, jos saa arvosanaksi jostain vain ysin, joten se on tuonut minulle vähän perspektiiviä tähän asiaan :( Tottakai huolestuisin, jos käytös olisi tosi huonoa, mutta ihan hyvä on minusta... ihan hyvä :)

Ei väitä vastaan koskaan ja joskus saattaa unohtaa sääntöjä mutta heti kun rykäsee niin tokenee ja taas tottelee.



Ei tuohon kannata ottaa negatiivista kantaa vaan selitellä lapselle mikä tuntuu miltä ja opettaa ottamaan toisia huomioon, että sinustakin tuo tuntuu kurjalta.



Lisäksi positiiviset palautteet lapselle aina kun näet aihetta. Vaikka pienestäkin asiasta.



Minusta se ei ole mikään syy että vauvasta saakka on ollut jonkunlainen. Minusta se on sitten vaan huonoa kasvatusta jos ei saa tälläsiä läpi.



Ei opettajalle mennä laittamaan vastaan tai sinulle. Pitää pystyä perustelemaan ja olemaan asiallinen.

Sinä taas kun olet ollut alistettu niin olet päättänyt ettei tapa ole hyvä ja olet mennyt vähän liian pitkälle.



Jutteleminen on hyvä asia. Sinä voit lapsellesi vaikka puhua millaista sinulla oli pienenä mutta sitten sitäkin miten tärkeää on kuunnella sääntöjä, tehdä niitten mukaan kuin huudella vastaan.



Järkevä ihminen meinaan ymmärtää että aikusenakin voi oppia ja sinä voit yhä opetella asioita itsekin! Ehkä sinusskin on jukuripäisyyttä muttet huomaa sitä?

Kyllähän opettajakin voi tehdä virheitä tai sitten oppilas haluaa lisätä asiaan jotain omasta tietämyksestään. Veljeni muuten riitaantui ala-asteella (kauan sitten) opettajan kanssa, koska tämä opetti englantia virheellisesti, kun taas veljeni tiesi asian, koska oli asunut engl.kielisessä maassa ja puhui englantia hyvin. Se oli nimenomaan sitä aikaa, kun opettajalle ei saanut sanoa mitään, eikä sekään ole minusta hyvä. Tietysti asiat voi sanoa sitten ilkeästi tai kauniisti. Minustakin olisi kyllä ihan kiva, jos oma lapseni ei olisi niin jäärä, mutta hänkin on ollut sellainen ihan pienestä pitäen. Tietysti sitä on koetettu tasoitella ja ihan hyvin yleensä meneekin, mutta ei minun mielestäni ole tarkoitus muuttaa ihmistä ihan täysin. Kunhan nyt ok pärjää muiden kanssa :)



4

No mitä sitten miten jossain puhutaan?



Kyllä Suomessaki puhutaan erilailla miten opetetaan ja joku voisi alkaa väittämään opettajalle että kun mä oon sielä asunu ni tiedän.



Mutta pitää ottaa huomioon että opettaa kuuluu miten pitää. Se ei tarkoita että opettaja tekee väärin. Vaan silloin se oppilas on natiainen joka hyppii nenille. ;)



Ja toki on opettajia jotka ei nauti kun oppilas alkaa prassailemaan, mutta ihan sama oikeasti miten jossain Brasilian perämetsässä puhutaan, se on kielen tapa että se muuntautuu mutta kyllä pitää ymmärtää että menee liiallisuuksiin oma käytös ehkä?

ei liikoja vaadittu sen suhteen, mutta juteltiin ja muistuteltiin. Nyt muksu vitosella ja selkesästi ikä jo tehnyt tehtäväänsä...



Eri asia, jos se muksu siellä haistattelee muita tms tarvii todella sekaantua siihen asiaan, mutta noin mitättömät yleensä hoituu juttelemalla kunnolla, ajan mittaan :)