Miltä tuntuu asua koko elämä vuokralla?

Höh.

Mulla on oma valinta asua vuokralla koko elämä. Saisin ihan hyvin ostettua oman asunnon, minulla on varsin hyvät tulot. Mutta sinkkuna en välitä sellaiseen sitoutua, tykkään olla vapaa vaihtamaan paikkakuntaa ja maata kun huvittaa. Mitä minä niillä seinien omistamisella tekisin, kun ei ole edes perillisiä joille koota perintöä?

Mulla on oma valinta asua vuokralla koko elämä. Saisin ihan hyvin ostettua oman asunnon, minulla on varsin hyvät tulot. Mutta sinkkuna en välitä sellaiseen sitoutua, tykkään olla vapaa vaihtamaan paikkakuntaa ja maata kun huvittaa. Mitä minä niillä seinien omistamisella tekisin, kun ei ole edes perillisiä joille koota perintöä?

heidän kun pitää jättää perintöä.

Tarkoitin perheellisiä heidän kun pitää jättää perintöä.

Oho, missä näin on määrätty? =D

Me emme ole saaneet aikoinaan asuntolainaa, eikä sitä enää kannattaisi ottaakaan kun ollaan pian 50 vuotiaita molemmat.



Mutta ei se sitä tarkoita, että olisimme ihan persaukisia.



Toisaalta, kenenkään ei kannata koko elämäänsä murehtia vuokralla asumista jos joku sinunlaisesi pitää heitä toisen luokan kansalaisina.



Pääasia, että koti on Koti ja siellä sekä omassa elämässään viihtyy, eikä tee/halua asioita siksi, miten ulkopuolinen ne määrittelee.

mummoni asui pikkukaupungissa halvasti vuokralla, mutta osti maata kun säästöt sen sallivat. Hyvät rahat niistä sai kun maat myytiin rakennettavaksi.



No, tämä ei tietenkään ole ihan helppoa nykyisin, mutta onhan noita muitakin tapoja sijoittaa rahoja kuin asunto.

monilla on sijoitusasuntoja, joten perintöä kyllä jää. Me jätämme lapsille perinnöksi muutama sata hehtaaria metsää ja rakentamattomia rantatontteja, joihin todennäköisesti joskus saa rakennusoikeuden. Lisäksi pelkästään kesämökkimme rantatontteineen on yli sadantuhannen arvoinen. Eli ei lapset heitteille jää kun joskus kupsahdamme. Toki toivon, että lapset ovat silloin itsekin eläkeiän kynnyksellä ja heille on elämässään kertynyt jotain omaisuutta.



Vuokralla asuessa meillä jää joka kuukausi useita satoja euroja "ylimääräistä" verrattuna siihen, että asuisimme vastaavassa uudessa asunnossa. Ei mikään laki estä meitä kerryttämästä sillä rahalla omaisuutta.

Varmasti helpommalta ja halvemmalta kuin tämä hemmetin omakotitaloasuminen.

sain muuten joku aika sitten perinnöksi asunnon, vanhahkon omakotitalon jonka vuoksi nyt olen aikamoisessa ahdingossa. Sanoinkin että helpointa olisi jos vainajalta jäisi sen verran rahaa pankkitilille että kattaa hautajaiskulut eikä mitään muuta maallista omaisuutta niin olisi kaikinta helpointa.

Kyllä ihmisen pitää osata elää muutenkin omillaan eikä perintörahoihin turvata.

ja vielä pahimmillaan jossain perähikiällä on oikeasti hirveitä murheenkryynejä. Ei niitä saa myytyä eikä niitä voi polttaakaan. Siinä sitä ollaan jumissa perintöverojen ja juoksevien kulujen kanssa. Parhaimmillaan siellä on vintti täyttä roinaa kymmeniltä vuosilta, ja niiden kanssa saa urakoida kaikki lomansa että saa heitettyä kaiken roskiin. Been there. Että tsemppiä vaan kaikille joille tuollainen on tulossa. :-/

Tarjoan lapsille mieluummin lapsuuden kivalla alueella, lähellä harrastuspaikkojaan, kuin perintönä kerrostaloneliön huonolta alueelta.



Täytyy mennä kasvatuksen täysin pieleen, jos tuosta myöhemmin haukkuvat.

ei yhtään miltään. Olen asunut vuokra-asunnoissa koko aikuisiän ja ollut ihan tyytyväinen. Niin ovat mun lapsetkin. Ei heitä ole sen takia kiusattu ja tuskin tajuavat mitään eroa asumismuotojen välillä vaikka kaksi teinariakin mulla on. He ovat onnellisia että asutaan koulun ja kauppojen lähellä. Kyllä ne kauempana omakotitaloalueilla asuvat lapset ovat kateellisia meidän lapsille kun asutaan kaupunkialueella. Kaverit tulevat aina meille kun kukaan ei jaksa lähteä jonnekin korpeen vaikkei tässä nyt oikeasti niin pitkät välimatkat ole. Meillä on kuulemma tosi jees koti. PS3 ajankohtaisine peleineen taitaa jo riittää tähän faktaan, eikä maksa paljon.

Ja tajuta ettei koskaan saa hommattua omaa asuntoa?

kyllä mä saan oman asunnon hankittua jos haluan mutta en halua sellaista Suomesta. Olen muuttamassa ulkomaille ja hankin sellaisen kiviriipan/rahasyöpön vasta sitten.

Kun on usein muuttanut esim. töiden perässä niin vuokra-asunnosta on todella helppo lähteä. Eikä tarvi murehtia isoista lainoista.

vaan omistusasunnossa opintojen alusta lähtien

eipä sillä kai periaatteessa merkitystä ole niille, jotka eivät edes omistusasumisesta perusta

mun perintöni lapsille on kunnon kotikasvatus ja hyvä koulutus sekä sellaiset harrasteet joista on iloa läpi elämän. Pärjäävät omillaaan.

Ja saisin kyllä ostettua asunnon jos haluaisin. Miksi kuvittelet että kaikki haluaisivat?



Olen myöskin perheellinen. Asumme mukavasti ja väljästi keskikaupungilla. Emme halua sitoa itseämme tähän yhteen asuntoon, vaan vaihtaa paikkaa jos huvittaa. On myöskin mukavaa kun ei ole vastuussa asunnosta ja taloyhtiöstä. Jos koneet hajoaa, tulee hissiremontti tai hometta, se on omistajan ongelma, ei meidän. Me voidaan aina muuttaa muualle jos tulee ongelmia.



Lapset ovat kohta isoja ja muuttavat omilleen. Mitä me silloin tehtäisiin isolla omakotitalolla jossain metsän keskellä? Asutaan lähellä meidän työpaikkoja, ja kunhan jäädään eläkkeelle, mietitään uudestaan missä halutaan asua. En yhtään tykkäisi jumiutua yhteen ainoaan paikkaan loppuiäkseni.