Meidän 4v:llä menee ihan "yli" kun meillä vieraita tai käydään jossain

hepuli-iita kotona. Nyt lähestyessään 5v on hieman rauhoittunut. Vieläkin toisinaan menee kuppi nurin etenkin jos on lapsivieraita kyseessä.



En ole keksinyt mitään viisastenkiveä asiaan. Toisinaan pistän jäähylle ja rauhoittuu raivarin jälkeen hieman. Ruokailu helpottaa myös, kun lapsi tykkää napostella ja viihtyy suht rauhassa ruokapöydässä. Ja sitten huomion antaminen auttaa esim. luen jonkun lyhyen kirjan. Tai joku lyhyt video voisi rauhoittaa?



Ja aikahan se viimeistään auttaa tuossa(kin) asiassa.

Meillä ei ole koskaan välittänyt syömisestä, nykyään jo kiskaisee ruuat naamaan no-pe-as-ti ja sitten menoksi. Pitkään oli sitä ettei edes syönyt paljoa, etenkään jos vieraita niin ei syönyt ikinä mitään.



Harmittaa tosissaan että vierailuista tullut sellainen kynnys tämän lapsen kanssa ja nyt jo rassaa edessä oleva joulu hulinoineen.

ikää kun tulee lisää, niin meno rauhoittuu.

Tässäkin tapauksessa uhkailu, kiristys ja lahjonta voisi toimia :)

etten kerro mitään etukäteen. Kerron ihan sitten kun summeri soi, että kummi tulee kylään tmv.

Viime talvena miehen kanssa vähin äänin pakattiin matkalaukut illalla kun pojat nukkuivat, aamuyöllä herätettiin, että no niin pojat, nyt lähdetään meksikoon. Kerran eräs espanjan lento sai nimittäin ihan omat mittasuhteensa, kun kerrottiin pari viikkoa etukäteen mitä tuleman pitää. Ihan oikeasti hyppivät viikon seinille.

Huomenna vien parturiin pojat ja kerron vasta kun haen tarhasta.

Joo valitettavasti joutuu käyttämään noita kyseenalaisia keinoja. Ärsyttää, kun mies on niin rauhallinen ja välinpitämätön jos vaikka vieraita meillä niin juttelee vaan rauhassa niiden kanssa eikä välitä miten lapsi riehuu ja sekoilee. Minä joudun aina olemaan se paha poliisi, joka vie jäähylle ja puhuu tiukkana että et saa sitä tai tätä jos jatkat rieumista tms - tulee kurja olo itselle, kun pitää tehdä tuollaista ja vieraista huomio menee lapseen. Muttei voi antaa kiusata pienempää tai muuta, pakkohan se on puuttua ja asettaa rajoja.

Mutta entäs esim kun ollaan menossa jouluaatoksi isovanhemmille - lapsi on kuullut jo asiasta ja tietysti siellä tulee olemaan hirveää riehumista. Ahdistaa ajatella millainen show tulee jouluruokailusta. Miten hillitä sitä menoa?

lahjonta tilanteen rauhoittamiseksi haittaa mitään. 20v päästä sä jopa toivot, että se olisi vielä sekoilemassa teidän illanvietoissa ;) Anna lapsen olla lapsi, ei tarvitse heti olla ongelma tai rangaista.

Ja nimenomaan myös keskimmäinen lapsi meillä ollut kova hepuloimaan juuri tuossa iässä. Usko tai älä, mutta tuo vaihe menee kyllä iän myötä ohitse. Meidän kodissa ainakin asuu tällä hetkellä todella fiksu ja reipas ekaluokkalainen! Pitkää pinnaa, lahjontaa ym. keinoja käyttöön. :)

tuttua tekstiä, että piti ihan tarkistaa ettei ole minun kirjoitukseni vuoden takaa!



Meillä auttoi aika. Kyse oli onneksi aika lyhyestä ajanjaksosta, kesti joitakin kuukausia. Vaikka nekin oli kyllä tuskaa.

Se vaan tekee oikeasti vaikeutta että esim viskoo tavaroita, kaataa pikkuista, vierailla alkaa sotkea ruualla jne. Vaikka miten on pieni lapsi niin rajojahan pitää olla. Tai kukaan ei halua olla meidän kanssa tekemisissäkään... ja eniten harmittaa se, että aloittaa tuon juoksemisen ja riehumisen ja villitsee meidän parivuotiastakin jolle sitten sattuu ja tapahtuu.



Ja tämä samainen lapsi on toisessa tilanteessa ihana, älykäs, kekseliäs jne. tosiaan hieno tyyppi.



Onko teille muille tullut tällaisesta vääntöä/kinaa puolison kanssa? Meille nämä on keskinäisiä riidan hetkiä kun minua suututtaa ettei toinen ole aktiivinen ja nauttaa vaan vieraista, minä joudun kaitsemaan villiä lasta ja huolehtimaan ettei esim telo pikkusisarustaan.

Onko teille muille tullut tällaisesta vääntöä/kinaa puolison kanssa? Meille nämä on keskinäisiä riidan hetkiä kun minua suututtaa ettei toinen ole aktiivinen ja nauttaa vaan vieraista, minä joudun kaitsemaan villiä lasta ja huolehtimaan ettei esim telo pikkusisarustaan.

Nyt jouluaaton suhteen ainakin sopikaa etukäteen, että jaatte vastuun puolisosi kanssa. Sopikaa etukäteen, että toinen puuhaa välillä lasten kanssa ja sillä aikaa toinen voi seurustella aikuisten kanssa ja nauttia ruuasta rauhassa. Näin homman pitäisi mielestäni jokaisessa perheessä toimia!

Ja sopikaa lapsen kanssa etukäteen jonkinlaisesta palkintosysteemistä. Mistä lapsi pitää? Tarroja, pieniä karkkeja tms palkinnoksi illan mittaa, kun jaksaa käyttäytyä hienosti. Jos ei jaksa, niin sitten aikuisen kanssa eri huoneeseen rauhoittumaan.

Auttaisiko, jos sopisitte jonkun tutun vieraan kanssa (esim. mummi) etukäteen, että hän kiinnittää huomiota lapsen käytökseen? Siis kun lapsi tekee jotain selkeästi kiellettyä niin kieltäisi. Joihinkin lapsiin vieraan sanominen teksii paremmin, kun oman vanhemman ja tilanne voisi vähän rauhoittua. Vastaavasti vieras voi sitten huomioida positiivisesti, kun käyttäytyy hyvin. Näin lapsi voisi hyvällä tuurilla oppia keinoja miten vieraiden kanssa seurusteluun voi osallistua positiivisella tavalla.



Toisakseen teidän pitää kyllä miehen kanssa sopia yhteisestä linjasta. Eli molempien pitää yhtälailla osallistua kurin pitoon.

Aluksi voi rimpuilla, mutta sylistä pääsee vasta kun pulssi on tasaantunut ja lupaa olla riehumatta.

Meillä nimittäin myös 4-vuotias käyttäytyy noin. Riehuu, huutaa isoon ääneen, puhuu päälle, oikuttelee, vinkuu, levittää leluja, ei kuuntele jne jne. Monesti on aika tuskaa nuo vieraiden vastaanottaminen.



TÄytyy kokeilla tuota, etten kerro mitään mitä tapahtuu etukäteen. Lisäksi voisin kokeilla tuota, että kerron vieraille asian jo ennen kuin he tulevat.

Yksinkertanen ratkaisu:



Meille ei tule sitten ketään kylään.

Tai me ei mennä kenellekkään kylään.



Napautat sanoo lapselle et " anna olla viimeinen kerta tai... "



Eli jos ei usko. Niin sit loppuu kyläilyt siihen. Siitähän se oppii..



Ja sitten voitte mennä miehen kanssa kahdestaan kylää kun aikaa on. Ja kokeilla myöhemmin uudestaan kun lapsi on vanhempi että joko osaisi käyttäytyä. :)

Mummot niin tuttuja ettei heidän sanomisensa tepsi. Myös vähän vieraamman saatan pyytää sanomaan eli "eikös Antti-enokin sano että leluja ei saa heitellä.." ja sitten se Antti siinä toteaa että juu, älä riko leluja omia tai toisen. Lapsi vaan nauraa ivallisesti että "ääää kyllä saa rikkoa se on hauskaa" ja meno jatkuu. Vaikka siis vieraampikin ihminen.



Meillä yleensä tuo ettei kerro asioita ennakkoon lisää sellaista levottomuutta, että lapsi häkeltyy ja pakenee, rupeaa huoneessansa sotkemaan tms häkeltyneenä purkaa jännitystään. Eli ei oikein sekään toimi.

"Viedään huoneeseen rauhoittumaan, tulee sieltä samantien riehumaan, lopulta alkaa itkemään hirveästi jos viedään takaisin."



Sitten viette vaan uudestaan ja uudestaan takaisin kunnes itku ja riehunta loppuu. Uudestaan ja uudestaan kunnes loppuu.

Meillä lapsi on aluksi niin täpinöissä, että riehuu kuin päätön, mutta tunnin kuluttua on jo oma itsensä. Jos vaan vieraat kestää niin kauan....

Tuttua tuo on meilläkin! Miten muissa lapsiperheissä menee joulun pyhät, onko yhtään rentoa vai pelkkää riehumista ja lasten sotkujen siivousta?

Kaikesta pitää puhua ennakkoon eikä sekään auta; unohtaa kertomani samantien ja sitten äksyilee että miten niin mennään sinne muka...huoh. Eipä tähän taikakonstia ole, pitää vaan jaksaa.