Asuntolainan jakaminen parisuhteessa??

jos omistus tulee olemaan 50/50. Eli mieti nyt vielä tarkkaan, josko voit olla suhteessa, jossa taloudellinen tasa-arvo ei tule toteutumaan.

mulla oli asunto jo maksettuna miehellä ei kun yhteinen laina otettiin. Nyt maksellaan puoliksi.

Mihin on sun rahat tähän asti menneet, mikset ole säästänyt yhtään? Onko mies tarkka rahoistaan koska olet tuhlari?



Teidän pitää keskustella, myös siitä, mitä sitten kun/jos tulee lapsia.

Meillä ainakin menisi niin, että mies maksaisi sen 100000 ja yhdessä otettaisiin loppu lainaksi. Jos ollaan yhdessä niin kyllä rahat ovat yhteisiä varsinkin jos suunnittelette lasta.

Miksi hänen pitäisi maksaa lisää???

Mutta meidän suhteessa minä olin se, kuka toi enemmän rahaa "mukanaan", kun ostimme osakkeen. Se ostettiin 50/50, mutta lainaa myös hoidettiin yhteisvastuullisesti. Meillä se hoitui niin, että meillä on käytössä vain yksi pankkitili, jolta menevät kaikki menot, mutta jonne myös tulevat kaikki tulot. Tämä toimii meillä, ja nyt kun on lapsi, kohta toinenkin, on erittäin hyvä, ettei tarvitse miettiä jokaista vaippapakettia tai potkuhousua.



Olemme kulutustottumuksiltamme samanlaisia, nykyään ansiot ovat suht. samaa luokkaa. Toki aina ei näin ole ollut, meillä on ollut nettotuloissa useiden satasien ero, mies on se parempi tuloinen. Mutta mikä toimii meillä, ei välttämättä toimi toisilla.

Lisäksi naisellä vielä miestä huonompi palkka, vaikka hänelläkin keskitasoa eli ei mikään 1800eur/kk.



Olen itse miettinyt useammankin kerran, että mikäli olisin tuossa tilanteessa, haluaisinko jatkaa suhdetta..vaikka nyt tuntuu, että en, niin todellisuudessa voisin valita toisin. Helppoa ei silti ole, kun vanhempien taloudellinen tilanne keskenään aivan erilainen. Edellä mainitsemieni tuttavien kohdalla mieleeni on tullut myös se, että kun nainen jää nyt äitiyslomalle, niin hänen tulotasonsa tippuu, mutta lainaa on maksettava. Mies taas porskuttaa nykyisillä tuloillaan..Oikeinko? Ei minusta.



En tiedä, mikä tuossa olisi oikein.. Voisitteko ostaa talon muussa kuin 50/50 omistusushteessa? Yhteinen elämä olisi ehkä helpompaa.

Meillä palkkatasot täysin erilaiset, mies tienaa noin kolme kertaa enemmän kuin mä. Mä en olisi pystynyt meidän talosta puolta maksamaan edes velkarahalla tai ainakin olisin ollut niin tiukilla, että päädyttiin jakamaan omistus niin, että mulle tulee vain kolmannes. Lisäksi mies on maksanut kaikki ulkomaanmatkat sekä muut ylimääräiset menot. Hän tosin haluaakin maksaa eikä ole koskaan odottanutkaan, että mä maksaisin puolet kaikesta. Mulla oli suhteen alussa jo lapsikin edellisestä suhteesta ja lapsen kulujakin mieheni on maksanut alusta asti (tietokoneet, kännykät, polkupyörät yms. kalliit jutut).

Mihin on sun rahat tähän asti menneet, mikset ole säästänyt yhtään? Onko mies tarkka rahoistaan koska olet tuhlari?

Teidän pitää keskustella, myös siitä, mitä sitten kun/jos tulee lapsia.

opiskellut huomattavasti kauemmin kuin mies ja lisäksi olen nuorempi, eli en ole ollut työelämässä niin kauan että olisin ehtinyt säästämään niin paljon.

ap

Lähtisin samantien, jos minulla olisi eri elintaso kuin miehelläni, ihan sama, kumpi rahat tienaa. MINÄMINÄMINÄMUNRAHA -ajattelu sotii kaikkea sitä vastaan, mihin yritän elämässäni pyrkiä. Raha on rahaa, se ei missään olosuhteissa voi korvata lämmintä ihmissuhdetta ja onnellista elämää. Itsekkyyn, pihiys ja vittumainen asenne muita kohtaan tuskin tuo kenellekään onnea.



Tuollainen yksilön korostaminen on mielestäni syy/seuraus suomalaisten kylmyydestä kanssaihmisiään kohtaan. Muissa EU-maissa (heitän puolimutulla, mutta kokemusta on myös) vastaava ajattelutapa olisi pöyristyttävä: perhe on perhe ja se on se "pienin yksikkö" yhteiskunnassa, ei niinkään yksilö sen sisällä.

ja asunnon omistus jaetaan miehelle 75% ja sulle 25%. Mutta siinä vaiheessa kun teillä on lapsia, suosittelen, että laitat laskun miehelle niistä kotihommista joita sä olet kotona ollessasi hoitanut. Eli miehen pyykit ja puolet lapsen pyykeistä, siivous, ruuanlaitto yms. Koska ei hänellä sitten ole mitään oikeutta ilmaiseen kotiapulaiseen kuitenkaan.

ja asunnon omistus jaetaan miehelle 75% ja sulle 25%. Mutta siinä vaiheessa kun teillä on lapsia, suosittelen, että laitat laskun miehelle niistä kotihommista joita sä olet kotona ollessasi hoitanut. Eli miehen pyykit ja puolet lapsen pyykeistä, siivous, ruuanlaitto yms. Koska ei hänellä sitten ole mitään oikeutta ilmaiseen kotiapulaiseen kuitenkaan.

että erossa saa puolet kaikesta, oli se sitten kenen nimissä tai kenen maksamaa tahansa.

Meillä lähtökohta aika samanlainen, paitsi että miehellä on lapsia ja yhteisiä ei ole tulossa. Mies on reippaasti vanhempi ja hänellä oli vanhan asunnon voitot laittaa yhteisen hankkimiseen (minulla ensiasunto). Ennen avioitumistamme teimme avioehdon (minun vaatimuksestani), mikä on voimassa vain eron sattuessa. Avio-oikeus on voimassa, jos avioliittomme päättyy toisen kuolemaan. Sittenkin minulla on vielä testamentti, millä suojaan sen, ettei vanhemmiltani joskus perintönä tuleva mökin kolmannes mene minun kuollessani mieheni lapsille vaan sisaruksilleni / heidän jälkeläisilleen. En aio luottaa siihen, että vanhempani olisivat tämän testamentilla älynneet suojata.



Sitten siihen asunnonhankintaan, mikä tehtiin kun olimme jo avioliitossa. Asunto maksoi 300 000. Mies laittoi omaa rahaa 100 000 ja yhteistä lainaa otettiin 200 000. Omassa kirjanpidossamme lainaa on mulla 120 000 (maksimi mihin pystyin) ja miehellä 80 000. Lyhennämme lainaa tässä suhteessa. Asunnonomistus on pankin papereissa 50/50 (jotta minä sain ensiasunnon ostajan hyödyt), itsellämme on todellisesta omistussuhteesta paperit. Tavoitteena on, että joku päivä omistus olisi oikeastikin 50/50, esimerkiksi niin, että kun lainaa on jäljellä x euroa, se siirtyy kokonaan mun maksettavakseni. Toiveissani on myös, että saisin joku päivä "tasattua tilit" myymällä osakkeitani, joita ei tän ajan hinnoilla kannata myydä.



Käytännön elämässä elämme omilla rahoillamme (minun toiveestani) ja saamme suht samankokoista palkkaa. Mies tietysti avustaa lapsiaan enemmän kuin minä (kyllä minäkin heidät hyvin lahjon esim jouluna ihan omilla rahoillani).

Tuskin saa erossa mitään toisen nimissä olevaa jos on avioehto. Ja noin pihillä miehellä varmasti on.

jos omistus tulee olemaan 50/50. Eli mieti nyt vielä tarkkaan, josko voit olla suhteessa, jossa taloudellinen tasa-arvo ei tule toteutumaan.

tapauksessa nimenomaan toteutuisi, kun kumpikin maksaa omansa? Ehkä aloittajan kanattaisi tosiaan miettiä omistussuhteen jakoa toisin, esim 75/25%, mutta nykyaikana ei kannata sotkea rahoja edes puolison kanssa.

että mies kustantaa oman puolikkaansa talon hinnasta jo omistamallaan asunnolla ja ap ottaa lainaa saman summan.



Kun kerran tulotaso on sama, mutta mies on ollut kauemmin työelämässä, hän on myös aikanaan kituuttanut silloisen lainansa kanssa. Miksi hänen pitäisi jälleen ottaa lainavastuuta jos omistus kuitenkin on 50/50?



Ei se asuntolaina mikään mörkö ole, neuvottelet itsellesi sopivat maksuehdot etkä vedä turhan kireälle. Useimman työssäkäyvät joutuvat asuntolainaa ottamaan, jos meinaa omistusasunnon saada.



Jutelkaa miehen kanssa kaikki kuviot selviksi, myös se miten lainasi hoidetaan mahdollisten äitiys- ym. vapaiden aikana. Mielestäni on syytä olla iloinen miehen velattomuudesta, antaahan se teidän perheelle puskuria tiukkojen tilanteiden varalta.

Palstalaiset asuvat ilmaiseksi ja hankkivat myös elatuksensa niin. Ja sitten ihmettelevät kun mies vaihtaa tiukempaan ja rikkaampaan.

75% ja sinä 25% jolloin maksaisitte lainan puoliksi.



Mä en ole koskaan ymmärtänyt näitä sentilleen laskijoita - meillä on kaikki ollut yhteistä alusta saakka ja tulee aina olemaankin huolimatta siitä kuka tienaa enemmän tai kenellä on ollut omaisuutta kun yhteen mentiin

75% ja sinä 25% jolloin maksaisitte lainan puoliksi.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt näitä sentilleen laskijoita - meillä on kaikki ollut yhteistä alusta saakka ja tulee aina olemaankin huolimatta siitä kuka tienaa enemmän tai kenellä on ollut omaisuutta kun yhteen mentiin

Varmaan sinunkin ymmärrys muuttuisi jos sattuisit eroamaan ja saisit 100 000 euroa rahaa. Sitten menisit uuteen suhteeseen jossa ostaisitte talon jossa sinun rahasi on yhteistä!

Tämän takia onneksi on avioehdot, avoehdot ja testamentit. Jokainen tekee itselleen sopivat ratkaisut. Suhteessa pitää ilman muuta puhua asiat selväksi sekä eron että kuoleman varalta. Uusio perheessä nämä asiat onkin paljon haastavampia.

Näitä esimerkkejä on paljon jossa "akka" vei rahat...yhdestä maatilasta jopa 300 hehtaaria metsää! Toki nykyään voi "ukko" viedä myös sitä rahaa.

75% ja sinä 25% jolloin maksaisitte lainan puoliksi.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt näitä sentilleen laskijoita - meillä on kaikki ollut yhteistä alusta saakka ja tulee aina olemaankin huolimatta siitä kuka tienaa enemmän tai kenellä on ollut omaisuutta kun yhteen mentiin

Varmaan sinunkin ymmärrys muuttuisi jos sattuisit eroamaan ja saisit 100 000 euroa rahaa. Sitten menisit uuteen suhteeseen jossa ostaisitte talon jossa sinun rahasi on yhteistä!

Tämän takia onneksi on avioehdot, avoehdot ja testamentit. Jokainen tekee itselleen sopivat ratkaisut. Suhteessa pitää ilman muuta puhua asiat selväksi sekä eron että kuoleman varalta. Uusio perheessä nämä asiat onkin paljon haastavampia.

Näitä esimerkkejä on paljon jossa "akka" vei rahat...yhdestä maatilasta jopa 300 hehtaaria metsää! Toki nykyään voi "ukko" viedä myös sitä rahaa.

Mun erorahoilla maksettiin uusperheen yhteisen talon tontti mutta omistus laitettiin 50/50. Minä toin pienen summan rahaa pesään aluksi mutta mies on sen talon 75% rakentanut joten vain reilua että omistaa sen puolikkaansa. Minä en voinut täysipainoisesti rakentaa taloa hänen kanssaan (no jo senkin takia että naisella on tiettyjä fyysisiä rajoitteita:D).

Jos ero tulisi omaisuus menisi puoliksi kuten reilua onkin, jos kuolisin lapset perisivät minut mieheni jälkeen (hallintaoikeustestamentti).