Asuntolainan jakaminen parisuhteessa??

Siis oletteko te avioliitossa? Kun luin näitä vastauksia, niin voinut muuta kuin todeta, että nykynuoret ilmeisesti osaavat avioiduttuaankin varautua tulevaan eroon ja miettiä näitä omistusasioita näin tarkkaan. Eipä tullut mulla mieleenkään aikanaan, mutta toisaalta yhtä köyhiä olimme molemmat kun avioiduimme. Ja seurusteluaikana emme olleet yhtä köyhiä. minä opiskelin ja mies oli töissä ja antoi minulle rahaa esim. junalippuihin, että pääsen hänen luokseen viikonlopuksi. Eipä ole karhunnut näitä takaisin...

siis kuka IDIOOTTI suostuu omistamaan vain kolmanneksen "yhteisestä" kämpästä??? Olette pahassa jamassa jos tulee avioero tms. Kun ostimme ekaa yhteistä asuntoa, mutsini ilmoitti että "vain hänen kuolleen ruumiinsa yli" asuisin ns. yhteisessä asunnossa, jossa mulla ei juridisesti olisi pahemmin sanavaltaa. Eli oli aivan selvä asia, että yhteinen omistetaan tasan puoliksi. Jos tulisi ero, vähemmän omistava lähtee kämpästä, eikä myöhemmin korvattavalla rahaosuudella saa uutta kämppää. Miehelläni tulot noin viisi tonnia kuussa, mulla 3200. Jotenkin kuitenkin raavin ne rahat aina jostain, kun lainanlyhennys koittaa. Älkää hyvät mammat ryhtykö kynnysmatoiksi!

Ihan vaan tiedoksi että avioliitossa on elatusvelvollisuus puolisoa kohtaan... että siinä ei periaatteessa ole omia ja toisen rahoja. Ja kun mennään yhteen ja perustetaan perhe silloin luulis että kaikki on yhteistä. Miksi ei olisi? Ehkä vain oman itsekkyyden takia. Typerää. Niinkuin se raha ja maallinen omaisuus olisi kaikkein tärkeintä. En suostuisi tollaseen suhteeseen. En vaikka itse tienaisin 5 kertaa enenmmän kuin puoliso. Hävettäis.

Kyllä itseänikin harmittaisi jos yksinolon aikana kerrytetty omaisuus jäisi erossa toiselle. Vaikka täällä mammat huutelee, että on väärin että erossa saisit vähemmän, niin onhan sitä yhdessäolon aikana sentään saanut asua hyvässä asunnossa ja saanut maksettua sen oman siivunsa paremmin, kun korkokulut ovat pienemmät. Tällä 75/25-omistussuhteella voisitte yhdessäolon aikana elää taloudellisessa mielessä tasa-arvoisemmin.



t.KTM

Omistamme asunnon puoliksi mutta mies on maksanut koko asuntolainan.

Meillä on 2 lasta ja olen kotiäiti ja mies on aika varakas.

Miehelleni perhe on tärkeä ja hän ei ole pihi tai tarkka "omista rahoistaan" eli meillä on yhteiset rahat.

Minulla on myös omaa varallisuutta perinnön kautta ja tällä perinnöllä olenkin nyt monta vuotta maksanut etelänreissut ja hiihtolomamatkat.

Olemme myös molemmat taloudellisesti järkeviä joten kumpikaan ei turhia tuhlaile.

Olemme olleet yhdessä yli 20v. ja raha-asioista emme ole koskaan tapelleet.

..hän voisi omistaa talon 100 % ja hoitaa myös uuden lainan yksin. Meillä on niin: minä olen omistaja. Johtuu siitä, että mieheni menetti avioerossa puolet talostaan vaimolle, joka ei ollut sijoittanut siihen pennin latia. Hän sanoi saaneensa rokotuksen omistamiselle eikä halua enää koskaan omistaa mitään.

Meillä talon omistus on 50-50. Maksetaan puoliksi lainanlyhennys, mutta mies maksaa isotuloisempana kaikki muut omakotitaloon liittyvät kulut. Eikä olla edes naimisissa.

ja lainan lyhennys tapahtuu miehen palkkatililtä. Minä olen hoitovapaalla kotihoidontuella. Meillä on ollut koko yhteisen elämämme ajan myös yhteiset rahat. Se maksaa, jolla on kulloinkin rahaa. :-) Hyvin on toiminut ja mitään erokuvioita emme kyllä ole pohdiskelleet. Yhdessä ollaan oltu kohta 13 vuotta ja lapsia on kolme.

Mitä mieltä mies on perheen raha-asioista siinä vaiheessa, kun teillä on lapsia? Maksatko äitiysrahastasi asuntolainasi ja kaikesta yhteisestä tasan puolet? Onko sinulla tällöin edes varaa lapsiin ja äitiyslomiin? Vai jääkö mies kotiin hoitamaan lapsia siinä vaiheessa, kun äitiysrahakausi päättyy ja vanhempainrahakausi alkaa? Lapsi ei ole silloin kuin muutaman kuukaiden ikäinen...



Minulla meni sukset ristiin em. kaltaisen miehen kanssa jo seurustelun alkuvaiheessa, niin eri mieltä olimme raha-asioiden jakamisesta parisuhteessa. Hyvä niin, toivottavasti se pihi DI löysi elämänsä naisen muulata (tietääkseni yli nelikymppisenä on edelleen sinkku ja lapseton).



Ystäväni on joutunut maksamaan kaikesta puolet, vaikka hänen miehensä on aina tienannut nettona tuplasti/triplasti mitä avovaimonsa. Ystäväni on ollut tosi pahasti rahapulassa välillä, kun palkka/äitiysraha ei ole riittänyt puolikkaaseen asuntolainaan, ruokaan, lasten toppahaalariin ja muihin laskuihin. Mitä mies on tehnyt? Ostanut omilla ylimääräisillä rahoillaan kalliita harrastusvälineitä, kakkosauton (itselleen, omia siis 2 kpl), moottoripyörän, mönkilän, you name it. Ja käy harrastusmatkoilla "poikien kanssa", kun oma perhe viettää lomia kotona. Muuhun ei ole avovaimolla varaa.



Jutelkaa, mitä yhteiselämältä haluatte myös tulevaisuudessa. Mitä miehesi ajattelee rahankäytöstä? Mitä itse haluat elämältäsi?



t. nyt naimisissa ja kaikki rahat ja omaisuus yhteisiä

Nro 14 kommentoi tähän "nykynuoriin": Me siis olimme 35v ja 47v avioituessamme ja miehellä oli takana avioero ilman avioehtoa. Kyllä siinä on kummasti ehtinyt järkeä karttua vuosien ja virheiden saatossa, vaikkei miehellä tuossa avioerossa mitään rahallista vahinkoa tullutkaan.

Siis oletteko te avioliitossa? Kun luin näitä vastauksia, niin voinut muuta kuin todeta, että nykynuoret ilmeisesti osaavat avioiduttuaankin varautua tulevaan eroon ja miettiä näitä omistusasioita näin tarkkaan. Eipä tullut mulla mieleenkään aikanaan, mutta toisaalta yhtä köyhiä olimme molemmat kun avioiduimme. Ja seurusteluaikana emme olleet yhtä köyhiä. minä opiskelin ja mies oli töissä ja antoi minulle rahaa esim. junalippuihin, että pääsen hänen luokseen viikonlopuksi. Eipä ole karhunnut näitä takaisin...

Mitä mieltä mies on perheen raha-asioista siinä vaiheessa, kun teillä on lapsia? Maksatko äitiysrahastasi asuntolainasi ja kaikesta yhteisestä tasan puolet? Onko sinulla tällöin edes varaa lapsiin ja äitiyslomiin? Vai jääkö mies kotiin hoitamaan lapsia siinä vaiheessa, kun äitiysrahakausi päättyy ja vanhempainrahakausi alkaa? Lapsi ei ole silloin kuin muutaman kuukaiden ikäinen...

Minulla meni sukset ristiin em. kaltaisen miehen kanssa jo seurustelun alkuvaiheessa, niin eri mieltä olimme raha-asioiden jakamisesta parisuhteessa. Hyvä niin, toivottavasti se pihi DI löysi elämänsä naisen muulata (tietääkseni yli nelikymppisenä on edelleen sinkku ja lapseton).

Ystäväni on joutunut maksamaan kaikesta puolet, vaikka hänen miehensä on aina tienannut nettona tuplasti/triplasti mitä avovaimonsa. Ystäväni on ollut tosi pahasti rahapulassa välillä, kun palkka/äitiysraha ei ole riittänyt puolikkaaseen asuntolainaan, ruokaan, lasten toppahaalariin ja muihin laskuihin. Mitä mies on tehnyt? Ostanut omilla ylimääräisillä rahoillaan kalliita harrastusvälineitä, kakkosauton (itselleen, omia siis 2 kpl), moottoripyörän, mönkilän, you name it. Ja käy harrastusmatkoilla "poikien kanssa", kun oma perhe viettää lomia kotona. Muuhun ei ole avovaimolla varaa.

Jutelkaa, mitä yhteiselämältä haluatte myös tulevaisuudessa. Mitä miehesi ajattelee rahankäytöstä? Mitä itse haluat elämältäsi?

t. nyt naimisissa ja kaikki rahat ja omaisuus yhteisiä

Olisi tosi epäreilua jos mies vaatisi minulta täyttä osallistumista myös äitiyslomien aikana. Joskaan meillä ei tilanne voi mennä niin pahaksi kuin tuolla ystävälläsi, on miehelläni sentään sydän. Ei pystyisi silkkaa kiusaa tekemään.

Mutta pihi se kyllä on kuin mikä. Tämä on ainut suurempi vika hänessä joten olen sitä yrittänyt jaksaa, mutta nyt asuntoa miettiessä se alkaa pelottamaan. Sellaiset "pikkujutut" olen voinut unohtaa, mm. sen etten ole koskaan saanut mieheltä kunnollista syntymäpäivä- tai joululahjaa, en edes kukkia... Kihlasormuksetkin ostettiin alennusmyynnistä, alle satasen maksoivat/kappale.

ap

Mitä mieltä mies on perheen raha-asioista siinä vaiheessa, kun teillä on lapsia? Maksatko äitiysrahastasi asuntolainasi ja kaikesta yhteisestä tasan puolet? Onko sinulla tällöin edes varaa lapsiin ja äitiyslomiin? Vai jääkö mies kotiin hoitamaan lapsia siinä vaiheessa, kun äitiysrahakausi päättyy ja vanhempainrahakausi alkaa? Lapsi ei ole silloin kuin muutaman kuukaiden ikäinen...

Minulla meni sukset ristiin em. kaltaisen miehen kanssa jo seurustelun alkuvaiheessa, niin eri mieltä olimme raha-asioiden jakamisesta parisuhteessa. Hyvä niin, toivottavasti se pihi DI löysi elämänsä naisen muulata (tietääkseni yli nelikymppisenä on edelleen sinkku ja lapseton).

Ystäväni on joutunut maksamaan kaikesta puolet, vaikka hänen miehensä on aina tienannut nettona tuplasti/triplasti mitä avovaimonsa. Ystäväni on ollut tosi pahasti rahapulassa välillä, kun palkka/äitiysraha ei ole riittänyt puolikkaaseen asuntolainaan, ruokaan, lasten toppahaalariin ja muihin laskuihin. Mitä mies on tehnyt? Ostanut omilla ylimääräisillä rahoillaan kalliita harrastusvälineitä, kakkosauton (itselleen, omia siis 2 kpl), moottoripyörän, mönkilän, you name it. Ja käy harrastusmatkoilla "poikien kanssa", kun oma perhe viettää lomia kotona. Muuhun ei ole avovaimolla varaa.

Jutelkaa, mitä yhteiselämältä haluatte myös tulevaisuudessa. Mitä miehesi ajattelee rahankäytöstä? Mitä itse haluat elämältäsi?

t. nyt naimisissa ja kaikki rahat ja omaisuus yhteisiä

Olisi tosi epäreilua jos mies vaatisi minulta täyttä osallistumista myös äitiyslomien aikana. Joskaan meillä ei tilanne voi mennä niin pahaksi kuin tuolla ystävälläsi, on miehelläni sentään sydän. Ei pystyisi silkkaa kiusaa tekemään.

Mutta pihi se kyllä on kuin mikä. Tämä on ainut suurempi vika hänessä joten olen sitä yrittänyt jaksaa, mutta nyt asuntoa miettiessä se alkaa pelottamaan. Sellaiset "pikkujutut" olen voinut unohtaa, mm. sen etten ole koskaan saanut mieheltä kunnollista syntymäpäivä- tai joululahjaa, en edes kukkia... Kihlasormuksetkin ostettiin alennusmyynnistä, alle satasen maksoivat/kappale.

ap

elämä perheessä on yhteistä ja maksetaan niistä rahoista mitä kulloinkin on. En voisi kuvitellakaan että esim äitiyspäivärahasta maksaisin 100% talousmenoja ja mies pitäisi "ylijäävän" osuuden itsellään?? Laskut maksetaan ensin yhdessä pois ja mitä jää on yhteistä säästöä. Vaikka mieheni tienaa enemmän meillä on aina ollut - ja tulee olemaan näin.

ei siita tule kuin harmia elaa noin pihin kanssa ja perustaa siihen tulevaisuutta.

muutaman satasen verran, ei kai sinun taloutesi siihen kaadu.



Tai sitten teette niin, että mies omistaa 3/4 ja sinä 1/4 ja laaditte avioehdon, jonka mukaan teillä ei ole avio-oikeutta toistenne omaisuuteen.

Olemme uusperhe, on omia ja yhteisiä lapsia. Aiemmin asuimme minun omistamassani asunnossa (ahtaasti), ja menimme sinä aikana naimisiin. Tänä vuonna ostimme yhteisen asunnon puoliksi, ja asumismenot kasvoivat paljon (saimme aiemmin molemmat säästettyä rahaa hyvin). Kaupassa mieheni säästöt käytettiin ja minun voittoni oman asuntoni kaupasta laitettiin lainan "panttivakuudeksi" tilille (vapautuvat ehkä 5 vuoden päästä).

Nyt kun olemme selvästi tiukemmalla nykyasumismenoilla, on tullut riitoja raha-asioista(aiemmin ei ollut); systeemi on sama eli maksamme menot suurinpiirtein puoliksi, mutta nyt minun tuloni eivät tahdo riittää edes omaan osuuteeni, enkä saa säästettyä yhtään. Mies saa hyvin maksettua osuutensa, ja hänellä jää säästöön aina vähintään 100 € kuussa (hänen tulonsa ovatkin puolitoistakertaiset minun tuloihini nähden). Hän kyllä sanoo, että hänen säästöjään voisi käyttää perheen lomamatkaan, mutta epäilen, että jos minä en pysty maksamaan siitä yhtään, matka jää tekemättä. Lisäksi jään pian äitiyslomalle, jolloin tuloni tietysti tippuvat entisestään (tosin jää pois pienten hoitomaksut, joten varmaan ainakaan aluksi ei vaikuta niin paljon); huolestuttaa. En itse välitä rahasta ja omistamisesta, mutta haluan perusturvallisuutta, ja pakolliset pitää pystyä maksamaan, ja lisäksi toivoisin, että olisi "puskurirahaa" pahojen aikojen varalle. Ja on tosi kurja riidellä rahasta. Miestä raha-asiat painavat enemmän, vaikka hän pärjää ihan hyvin..

tulevankin talon aivan yksin. Älä sekaannu sen omistamiseen ollenkaan.



Sen sijaan sä voit ottaa pienemmän lainan ja ostaa itsellesi sijoituskiinteistön, jokun kerrostaloyksiön kaupungista.