5,5-vuotiaan välinpitämättömyys pettymyksiä kohtaan?

Ihmiset ovat erilaisia.

Meillä poika on aina ollut tuollainen, eikä se vielä nyt 11 vuoden ikään mennessäkään ole mitään uhmia tai pettymyksiin vahvoja reagointeja kokenut. Mun mies on ihan samanlainen lehmänhermoinen, joten sieltä lienee perinyt tuon elämää suuresti helpottavan ominaisuuden, että osaa ottaa ihan tyynesti vaan vaikka taivas putoaisi, kun ei se oma vastaanhangoittelu ja kiukuttelu asiaa kerran auta.

Tuskinpa ehdottelisi tilalle kivaa tekemistä, jos pettyisi pettymisen jälkeen?

Mä suhtaudun vieläkin asioihin noin ja varmasti suhtauduin lapsenakin. Mun mielestä asiat vaan jotenkin tapahtuu niin kuin ne tapahtuu, eikä siitä kannata rettelöidä. Äh, miten mä nyt tän selittäisin, mut mä tajuan kuin sun lapsi suhtautuu...

pikemminkin kuin pessimismitlä. Että jos joku juttu ei onnistu, niin tehdään jotain muuta eikä tehdä asiasta ongelmaa.

Kiitos vastanneille.

meillä 8v tempperamenttinen poika suuttuu ja itkee, jos kokee pettymyksiä. Häviäminen peleissä on suunnilleen maailmanloppu ja tänään illalla vollotti kun joku legorakennelma ei mennyt mielen mukaan. Huoh!!!

Eikä siis enää edes usko, että mitään luvattua tapahtuisi.



Minä olen juuri sellainen, juurikin lapsuudesta johtuen.



Pessimisti ei pety.

Kuten sanottu, aika normaalin määrän. Lapsella on tapa kääntää pettymys jotenkin ylösalaisin; harmittelin kun emme voineetkaan leipoa sillä meiltä puuttui osa aineksista + lisäksi eräs tärkeä ainesosa oli homeessa. Lapsi sanoi "no, mitä jos tehtäisiinkin asia x?". Isänsä on kyllä samanlainen, eli pienet asiat eivät hetkauta ja tyytyy melko vähään.