Sektiosta tietävät kertokaa

Supistukset avaavat kohdunsuuta eikä sitä sektiossa tarvita.

Istukka otetaan samaa kautta kuin vauva. Vesi lähtee siinä samalla..

Minulla supisteli aika paljon imettäessä, kun kohtu palautuu, jälkivuotoa aika vähän mutta se on kai yksilöllistä..

oletko tosissasi, ettet ymmärrä mikä sektio on? Se on leikkaus, ei siinä mitään supisteluja tarvita. Vauva leikataan sun vatsasta pois, samalla ne lapsivedet siinä poistuu + istukka leikataan pois.



Itselläni oli myös aika kovat ilmavaivat muutaman päivän ajan, johtuu leikkauksesta, mutta siihen saa kyllä myös lääkettä. Kannattaa vaan ottaa annetut kipulääkkeet ja tarvittaessa pyytää lisää. Ja mahdollismman pian liikkeelle, niin toipuminen on nopeampaa. Vuotoa tulee myös, mutta ei niin paljoa kuin alatiesynnytyksen jälkeen. (Ainakaan mulla ei tullut)



Sinuna kyselisin vähän tarkemmin vaikka sieltä synnäriltä tuosta sektiosta, sulla taitaa olla vähän hatarat tiedot siitä. Ihan vaan valmistautumisen kannalta.

pötköttelet vaan. Kaikki leikataan ja kohtu kuivataan joten vuotoakin vähemmän. Mitään ei tule alakautta, kohdunsuu ei aukea.



Ainoa huono puoli sektiossa on ettet saa heti olla vauvan kanssa kuin hetken, tovi vierähtää heräämössä mutta se on vain hetki elämässä.



Vinkki, ota korkeat maksimalliset alushousut kotiin lähtöön. Tavallisten sauma osuu juuri haavakohtaan, ei kiva. Nouse leikkauspäivän iltana ylös ja kävele heti seuraavana päivänä useita kertoja suorana. Jos jäät liian vähillä kipulääkkeillä marmattaan sängynpohjaan, tulet vaan kipeämmäksi.

Laitettiin virtsakatetri, joka otettiin seuraavana päivänä vissiin pois ,vai oliko se samana.



Seuraavana päivänä kumminkin sanottiin, että voi nousta vessassa käymään itse. Meinasin, ettei onnistu, mutta sinnittelin vessaan kumminkin. Olis pissan saanut alusastiaankin tehdä.



Ruoka mulle tarjoiltiin soseena. Siis ihan tasaista sosetta tuli tyyliin: lihaopullat, perunat ja kastike ja vihannekset. Tämä kaikki tasaisena soseena.



Vatsa oli pinnalta tunnoton osittain lähes puoli vuotta.



Joku puhui heräämöstä. Ei mua viety heräämöön, vaan kun oli epiduraalipuudutettu, niin vietiin leikkaushuoneesta takaisin synnytyshuoneeseen (jossa olin ensin yrittänyt alakautta) ja vauva tuotiin hyvin pian sinne. Se oli vaan käyty pesemässä ja mieheni otti siitä valokuvan pesualtaan päällä vastapestynä.



Kävely oli monta päivää vaikeaa.

että kyllä saattaa supisteluja tulla, mutta ei niillä olennaista merkitystä itse lapsen synnyttämiseen sektiolla ole. Eli vaikka olisit menossa suunniteltuun sektioon, niin synnytys saattaa käynnistyä kotona. Kuten lapsiveden menolla, kuten mulla kävi. Mulla olisi ollut mahdollisuus vielä synnyttää alateitse, mutten uskaltanut perätilavauvaa synnyttää. Ja jälkikäteen kävi ilmi, että napapuora lähti kalvoista ja oli riskiraskaus ollutkin huomaamatta.



Sektiossa laitetaan katetri, joka poistetaan mahd pian ja liikkeelle kannattaa lähteä myös mahd pian. Laksatiivia kannattaa käyttää, ettei mene ummelle eikä tarvitse ponnistaa kovasti. Toipuminen on yksilöllistä ja kipukynnys myös, samoin vuodot. Mä lähdin sairaalasta vrk sektion jälkeen ja seuraavana päivänä jo siivoilin ja pyykkäilin kotona, viikon päästä kävin ekalla rauhallisella vaunukävelyllä. Vuotoa tuli vähemmän kuin alatiesynnytyksen jälkeen ja lyhyemmän aikaa. Olen treenannut vatsalihaksia n. 3kk sektion jälkeen ja hyvin toivuin kaikenkaikkiaan. Onnea matkaan :)

Ihan normi ruokaa sai kyllä syödä! Ei ihan heti, muistaakseni ekasta mulla oli nälkä heti sektion jälkeen (12h piti olla ensin syömättä ja sitten leikkausaika venyikin pitkälle iltapäivään) niin eivät heti uskaltaneet antaa mitään kiinteää, jos vaikka tulee paha olo lääkkeiden vuoksi, mutta sain jugurtin. Ja sitten seuraavan aterian jo ihan normaalisti.

Mulla oli aikanaan ihan sama juttu kuin sulla. En myöskään halunnut ottaa mitään riskiä, että synnyttäisin perätilavauvan alateitse. Mulla supisteli kyllä, mutta eihän niitä suppareita varsinaisesti tarvi. Ne supparit ei siis ollut mitään voimakkaita, mutta käyrillä näkyi ja vähän tuntuikin. Lääkäri kyllä sanoi, että tämän vuoksi jälkisupistuksia ei varmaan tule, eikä tullutkaan.



Kipu on kovin lähinnä seuraavana päivänä ja vielä sitä seuraavana vähän. Haavaa ei särje, mutta vatsaaa (esim. yskäisyt...) Mitä enemmän kävelet, sen nopsemmin toivut. Alatiesynnytyksen jälkeen mulla oli 8vkoa jälkivuotoa, sektion jälkeen 4vkoa. Sektio on leikkaus tottakai, mutta ei läheskään niin kamala mitä esim. minua sillä peloteltiin. Päinvastoin, toivuin nopsemmin kuin ekan normaalin synnytykseni jälkeen.

Tämän toisen haluan ulos alakautta.



Itse sektio oli kyllä kivoton toimenpide, joskaan ei tunnoton. Kyllähän sen tuntee koko kehossaan jos sisältäsi revitään nelikiloista mötikkää ulos.



Toipuminen: kohdun painelu sektion jälkeen on pahin kipu mitä olen elämässäni tuntenut. Miunlta tuli hyytymiä, jonka vuoksi olin heräämössä noin 4h erossa vauvasta. Ja kohtua paineltiin siellä ja vielä seuraavana aamunakin.



Pissakatedri oli seuraavaan päivään, samana päivänä en kävellyt, seuraavana päivänä tuettuna. Kipulääkkeillä lähes neljä viikkoa. Ainakin kolme viikkoa meni niin, ettei voinut aivastaa tai nauraa, tai nousta ilman erillistä tekniikkaa sängystä.



Jälkisuppareita oli muutaman viikon verran. Haavan seudulla ei normaalituntoa edelleenkään 4v sektion jälkeen.



Tekisinkö saman uudelleen. Kyllä

Suunniteltu sektio sovitaan yleensä noin viikko pari ennen laskettua aikaa. Mikäli synnytys käynnistyy ennen tätä, tehdään sektio kiirellisenä tarvittaessa päivystysaikana. Synnyssupistuksia ei ole suunnitellussa sektiossa, ei myöskään kohdunsuun kuulu avautua.



Sektiota varten laitetaan virtsatiekatetri, jotta rakko on tyhjänä leikkauksessa ja myös virtsaamistsa varten leikkauksen jälkeen. Leikkausta varten laitetaan joko spinaali- tai epiduraalipuudutus selän kautta tai näiden yhdistelmä, jolloin epiduraalikatetrin kautta hoidetaan leikkauskipua. Puudutus vie tuntoaistin ja liikuntakyvyn vyötäröstä alaspäin, nämä palautuvat muutamassa tunnissa. Jonkinlainen epämääräinen tuntoaistimus voi jäädä, mutta kipua ei kuulu olla.



Leikkauksen aikana on usein happinaamari kasvoilla vauvan hyvinvoinnin edistämiseksi. Leikkausviilto tehdään usein häpyluun yläpuolelle vaakaan, poikkeustilanteissa voidaan tehdä pystyviilto häpyluusta napaan. Kun päästään kohtuonteloon, lapsi avustetaan leikkausviillosta ulos, usein painetaan äidin mahan yläsosasta tässä vaiheessa. Leikkaushaavasta poistuu myös lapsivesi ja istukka sekä kalvot syntyvät myös haavan kautta. Tämän jälkeen huolehditaan kohdun supistumisesta ja ommellaan kudokset kerroksittain kiinni, tässä menee enemmän aikaa kuin leikkaushaavan tekemisessä. Ompelun jälkeen äiti siiretään toipumaan heräämöön joksikin aikaa.



Lapselta napanuora katkaistaan samantien syntymän jälkeen ja lapsi usein vain näytetään äidille tässä vaiheessa. Lastenlääkäri tutkii lapsen, lapsi kuivataan ja peitellään. Sairaalasta riippuen lapsi voi tulla joko heräämöön äidin kanssa tai sitten siirretään (isän kanssa) odottamaan osastolle äitiä.



Synntyksen jälkeen kohdun supistumista seurataan ja kätilöt painavat kohtua säännöllisesti. Jälkisupistukset voivat olla kivuliaita. Jälkivuoto tulee emättimen kautta, kesto ei juurikaan eroa tavallisesta alatiesynnytyksestä. Haavakipu ja toipuminen on hyvin yksilöllistä, jatkohoito-ohjeet annetaan sairaalasta.



Sairaaloiden käytännöissä on eroja ja synnyttäjien välillä on eroja, kannattaa kysyä tarkemmin neuvolasta ja omalta äitiyspoliklinikalta.