Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö yhtään sukua suomessa
18.12.2012 |
missä ei vähän väliä tapeltaisi pienistäkin asioista? Tuntuu siltä että kaikilla tuntemillani ihmisillä(itseni mukaan lukien) on aina menossa hirveitä sukuriitoja ja puolet ihmisistä ei ole missään tekemissä toistensa kanssa edes jouluna.
Kommentit (14)
Aina on mukavaa kun tavataan. Puhumme paljon ja kenenkään ei tarvitse esittää mitään, kaikki ymmärtävät että kukaan ei ole täydellinen. Miesystäväni oli hyvin hämmästynyt tästä puhumiskulttuurista, ei vaan kerta kaikkiaan tajunnut että kaikista asioista voi puhua tuomitsematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilkeillään ja heitetään ilmaan asioita ja jätetään selvittämättä, eikä etenkään pyydetä anteeksi.
Mä olen niin täynnä tuota jatkuvaa ilkeilyä, että tekis mieli sanoa lopullisesti soronoo.
siis äidinpuolella, äidillä yhdeksän sisarusta, meitä serkkuja kolmisenkymmentä. Ollaan niin vähän tekemisissä, että ei tule mitään riitoja. Kun harvoin nähdään ei siinä ehdi kuin kuulumisia vähän vaihtaa. Suurin osa serkuista on mua vanhempia, enkä tuntisi heitä tai heidän perheitään vaikka vastaan kävelisi, kun mumma kuoli -86 taisi olla viimeisin syy olla lähes koko suku koolla.
Isän puoleinen sukuni on taas pienempi, mutta enemmän tai vähäemmän hulluja kaikki, joten eivät hekään paljon pidä yhteyksiä, ei minuun eikä toisiinsa. Ei sen kummempia riitoja.
En tiedä kuin yhden ystävättären jonka toisen puolen suku on jakautunut sukuriidan takia kahtia jo kymmeniä vuosia sitten, muut suvut on suht normaaleja joista tiedän yleensä yhtään mitään.
Enkä mä oikeastaan tiedä yhtään sukua jossa olisi hirveitä riitoja.
Ilkeillään ja heitetään ilmaan asioita ja jätetään selvittämättä, eikä etenkään pyydetä anteeksi.
Mä olen niin täynnä tuota jatkuvaa ilkeilyä, että tekis mieli sanoa lopullisesti soronoo.
Ei taida olla käytöstapoja kenelläkään siinä suvussa. Ei sivistyneet ihmiset käyttäydy tuollatavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perheen kesken kokoajan. Se oli ihan, että ei niillä, että me ollaan sopuisa kiva perhe/suku. Sitten hänen veljensä tuli käymään ja oli täysi tollo, ilman mitään sosiaalisia taitoja ja sen myötä kävi ilmi, ettei niilläkään mitenkään täydellistä ollut.
missä ei vähän väliä tapeltaisi pienistäkin asioista? Tuntuu siltä että kaikilla tuntemillani ihmisillä(itseni mukaan lukien) on aina menossa hirveitä sukuriitoja ja puolet ihmisistä ei ole missään tekemissä toistensa kanssa edes jouluna.
eivät ole enää hyvässä hengessä. Mutta sis, että välit menisivät poikki. Ei meillä eikä muissakaan sellaisissa suvuissa, joita enemmän tunnen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista yhtäkään sukuriitaa. Sukujuhliin osallistuu kaikki mielellään ja vanhempia sukulaisia auttaa teinitkin ihan vapaaehtoisesti. Meidän suvussa kasvatetaan lapsesta asti kunnioittamaan muita
mutta kaikki ovat silti koko ajan tekemisissä toistensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska kukaan ei ole tekemisissä kenenkään toisten kanssa oikein. Ollaan kai vähän erakkoväkeä.
kaikki tulevat toimeen kaikkien kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kinastellaan toki joskus. Mutta ei ole mitään sellaisia tappeluita ollut, joista olisi välit mitenkään menneet.
On ihan normaalia, että ihmisillä tulee joskus jostain sanomista. Mutta ihan hullua sellaista jäädä märehimään. Asiat pitää sopia ja sitten taas jatketaan.
Meillä ilolla odotetaan sukujuhlia. Järjestetään suvun kesken muutenkin sukukokouksia ja tapahtumia - juhannuksia yhdessä, teatteriretkiä, viime kesänä tehtiin pieni reissukin. Aina ei kaikki pääse mukaan, 10-30 hengen porukalla ollaan yleensä tapailtu.
Miehen suvussa on toisin. Anoppi on riidoissa vähän kaikkien kanssa. Tai ei ainakaan halua pitää yhteyttä - kun se yksi sanoi silloin 10 v sitten näin. Ja se yksi ei syönyt hänen pullaa silloin kerran, niin ei kutsu ketään siitä perheestä enää ikinä. Jaa, ai tuleeko se täti sinne, no sitten hän ei tule, jos sen kutsutte, niin MINÄ EN TULE, niin, oli se niin p'mainen mulle silloin 25 vuotta sitten.
Lopputulos: anoppi on suututtanut puolet sukulaisista ja toisen puolen mielen pahoittanut. Ne ilkeämmät suuttuneet yrittää kostaa anopin käytöstä hänen lapsilleen (mm. miehelleni). Ne kiltit mielensä pahoittaneet ihmettelee, että mikä on, kun se ei halua olla missään tekemisissä.
Ja sitten anoppi ihmettelee, miksi juuri kukaan ei enää käy kylässä eikä pidä yhteyttä.
Apellenikin, josta on eronnut, soittaa välillä niin tulikivenkatkuisia puheluita, että huh. Joskus olen sivusta kuullut anopin räyhäämistä, kun appi on ollut meillä kylässä ja ex-vaimonsa tulee eetteriä pitkin luurista läpi jossain käsittämättömässä asiassa, vaikkeivät ole enää tekemisissäkään juuri.
koska kukaan ei ole tekemisissä kenenkään toisten kanssa oikein. Ollaan kai vähän erakkoväkeä.
Tosin sukuni ei ole kauhean iso. Jopa melko myrskyisästi eronneet vanhempani ovat ihan asiallisissa puheväleissä.