Miten puhua uskonasioista lapselle, kun hän käy seurakunnan kerhoa mutta olen ateisti?

Että minä en usko ja siksi en kuulu kirkkoon. Ei meillä lapset ole sen enempää asiaa ihmetelleet.

Mieluimmin jotain puistojuttuu tai ei mitään.

se on vähän kuin laittaisi lapsen uimakouluun mutta toivoisi ettei lapsi kastu.



Ehkä selitit lapselle vähän liikaa. Tuonikäiselle voi sanoa, että sinä et tiedä, onko Jumala olemassa, mutta että kerhon täti ja monet muut uskovat että Jumala on olemassa. Silloin annat lapselle vapauden uskoa tai olla uskomatta.

perheistä. Olen vastannut kysymyksiin niin, että itse uskon näin, kaikki eivät usko samalla tavalla. Tai että meidän uskonnossa ajatellaan näin, toiset eivät taas usko tätä. Ja että Jeesus on historiallinen henkilö eli ollut olemassa, mutta toiset uskovat hänen olevan Jumalan poika, toiset taas eivät.



Eli neuvoisin sinua sanomaan, että itse et usko niihin asioihin, mutta kerhon aikuiset uskovat ja että tyttäresi saa itse aikuiseksi kasvattuaan päättää, miten haluaa ajatella ja uskoa. Ja että Raamatussa kerrotaan näin, itse et ole varma/et tiedä/et halua uskoa siten.

se on vähän kuin laittaisi lapsen uimakouluun mutta toivoisi ettei lapsi kastu.

Ehkä selitit lapselle vähän liikaa. Tuonikäiselle voi sanoa, että sinä et tiedä, onko Jumala olemassa, mutta että kerhon täti ja monet muut uskovat että Jumala on olemassa. Silloin annat lapselle vapauden uskoa tai olla uskomatta.

Mutta täällä ei ole muuta kuin päiväkoti vaihtoehtona ja ajattelin, että kerho olisi kivempi, kun siellä kaikki on saman aikaa eikä jää ulkopuoliseksi. Kerhossa kyllä on puhuttu enemmän Jumalajuttuja kuin luulin, ajattelin että se olisi melkein vain pelkkää uskonnotonta leikkiä.

ap

jumala on olemassa niille, jotka uskovat jumalan olevan olemassa.

Olen ateisti.

se on vähän kuin laittaisi lapsen uimakouluun mutta toivoisi ettei lapsi kastu.

Ehkä selitit lapselle vähän liikaa. Tuonikäiselle voi sanoa, että sinä et tiedä, onko Jumala olemassa, mutta että kerhon täti ja monet muut uskovat että Jumala on olemassa. Silloin annat lapselle vapauden uskoa tai olla uskomatta.

Mutta täällä ei ole muuta kuin päiväkoti vaihtoehtona ja ajattelin, että kerho olisi kivempi, kun siellä kaikki on saman aikaa eikä jää ulkopuoliseksi. Kerhossa kyllä on puhuttu enemmän Jumalajuttuja kuin luulin, ajattelin että se olisi melkein vain pelkkää uskonnotonta leikkiä.

ap

ei ole sopivaa, että hän alkaa kovaan ääneen väittelemään kerhotätien kanssa. Jos et hyväksy kerhon arvomaailmaa, ei ole kohteliasta taistella sitä vastaan. Ei kukaan aikuinenkaan mene esim messuun väittelemään papin kanssa, onko Jumala olemassa. Joko ihminen jättää menemättä kirkkoon, tai sitten on kohteliaasti hiljaa. Opeta lapselle siis yksinkertaisia käytöstapoja.

Olen ollut aika samoilla linjoilla. Kertonut, että me isän kanssa emme usko, että jumala on olemassa mutta monet uskovat. Ja kertonut, että lapsi voi itse päättää mihin uskoo. Sekin on huonosti sanottu, sillä olen itse elämässä joskus todella halunnut uskoa jumalaan ja päättänyt uskoa, mutta en vain usko.



Olen ateisti aika avoimesti, joten kertoisin varmaan tädille sen, että lapsi saa itse päättää mutten voi valehdella omaa näkökantaani. Sen sijaan opetan lapselle, että muiden uskoa tai uskomattomuutta tulee kunnioittaa.

samoin kuin opettajalta, oliko se nyt vitonen, puhua "meidän uskonnosta". Kenen meidän?



Itseäni ei haittaa, jos lapsiani joku maailman lukuisista jumalista joskus joukkoihinsa kutsuisi, mutta toistaiseksi olen kertonut, että jumalia on ihmismielissä lukemattomia ja ne tosiaan ovat olemassa vain jos joku ihminen tarvitsee uskoa niihin.



Kaikilla ei ole jumalia, jotkut kasvavat aikuisiksi, uskovat ja luottavat itseensä sekä kanssaihmisiinsä. Tuosta uskosta ja luottamuksesta tulee itselleni varma ja realistinen olo. Ja myös minuun on toisilla ihmisillä uskominen ja luottaminen, sen voin ilman uskontunnustuksia ja muita riittejä luvata.

Kaikilla ei ole jumalia, jotkut kasvavat aikuisiksi, uskovat ja luottavat itseensä sekä kanssaihmisiinsä. Tuosta uskosta ja luottamuksesta tulee itselleni varma ja realistinen olo. Ja myös minuun on toisilla ihmisillä uskominen ja luottaminen, sen voin ilman uskontunnustuksia ja muita riittejä luvata.

Minulle ei tule vaikutelmaa että olisit erityisen aikuinen, vaan itseriittoinen ja elämää kokematon. Mutta aika korjaa varmaan asian.

niin onhan se selvää, että ristiriitoja tulee. Lapselle ne voi olla aika hankalia, että sen puoleen kannattaa miettiä onko sellainen kerho sittenkään lapsen paikka.

se on vähän kuin laittaisi lapsen uimakouluun mutta toivoisi ettei lapsi kastu.

Ehkä selitit lapselle vähän liikaa. Tuonikäiselle voi sanoa, että sinä et tiedä, onko Jumala olemassa, mutta että kerhon täti ja monet muut uskovat että Jumala on olemassa. Silloin annat lapselle vapauden uskoa tai olla uskomatta.

Mutta täällä ei ole muuta kuin päiväkoti vaihtoehtona ja ajattelin, että kerho olisi kivempi, kun siellä kaikki on saman aikaa eikä jää ulkopuoliseksi. Kerhossa kyllä on puhuttu enemmän Jumalajuttuja kuin luulin, ajattelin että se olisi melkein vain pelkkää uskonnotonta leikkiä.

ap

ei ole sopivaa, että hän alkaa kovaan ääneen väittelemään kerhotätien kanssa. Jos et hyväksy kerhon arvomaailmaa, ei ole kohteliasta taistella sitä vastaan. Ei kukaan aikuinenkaan mene esim messuun väittelemään papin kanssa, onko Jumala olemassa. Joko ihminen jättää menemättä kirkkoon, tai sitten on kohteliaasti hiljaa. Opeta lapselle siis yksinkertaisia käytöstapoja.

Kaikilla ei ole jumalia, jotkut kasvavat aikuisiksi, uskovat ja luottavat itseensä sekä kanssaihmisiinsä. Tuosta uskosta ja luottamuksesta tulee itselleni varma ja realistinen olo. Ja myös minuun on toisilla ihmisillä uskominen ja luottaminen, sen voin ilman uskontunnustuksia ja muita riittejä luvata.

Minulle ei tule vaikutelmaa että olisit erityisen aikuinen, vaan itseriittoinen ja elämää kokematon. Mutta aika korjaa varmaan asian.

Tai sitten ei. Omassa suvussani noin on ajateltu "aina". Toki ihmiset voivat pettää, elämässä tulee vaikeuksia jne. Itselläni elämän vastoinkäymiset (läheisen kuolemat, oma terveys vaakalaudalla) eivät ole ateismiani muuttaneet miksikään.

tällä ateisteilla on, että siellä on palkattuja työntekijöitä. Meidän perhe ei maksa kirkollisveroa, joten ei ole pokkaa lokittaa palveluitakaan.



Sen sijaan näkisin muuten srk:n kerhon tekevän ihan hyvää lapsilleni. Muiden uskoa tulee kunnioittaa ja on hyvä nähdä että maailmassa on erilaisia näkemyksiä.

laitat lapsen kerhoon. Vaikka ei olisi muitakaan tarjolla.



Tätä on turha puida enempää.

"meidän uskonnossa" = luterilaisessa seurakunnassa, jonka oppeja koulussa opetetaan, uskotaan/ajatellaan näin... Kun valtaosa oppilaista kuuluu ev.lut. seurakuntaan ja ollaan keskusteltu siitä, miksi toiset menevät ue-tunneilla uo-tunneille tai et-tunneille ja miten missäkin uskotaan...

kertoa, että jokainen saa uskoa siten ja siihen mihin haluaa ja tuntee oikeaksi. Ja jokaisen uskonto on oma asia, herkkä ja kaunis asia. Ihmiset uskovat eritavoin. Tämä on seurakunnan kerho ja sinne kokoontuvat tietyllälailla uskovat ja koska me asumme tässä naapurissa mekin saamme mennä sinne kerhoon, vaikka uskoisimmekin eritavoin. Ja sanoisin lapselle myös, että hän voi itse päättää haluaako hän ajatella kerhontarinoita satuina vaan vai haluaako hän uskoa niihin.



Kun olet tehnyt ehkä vähän erikoisen ratkaisun laittamalla lapsesi seurakunnan päiväkerhoon, jonka tarkoitus on nimenomaan tukea lapsen ja perheen hengellistä elämää, olet samalla myös ottanut itsellesi vastuun kertoa ja perehdyttää lastasi varmaankin aikalailla mieltä myllertävään asiaan. Mutta en nyt yks kaks kyllä näe, että olisit tehnyt asian kanssa virhettä. Lapsen täytyy kuitenkin jossain vaiheessa oppia, että ihmiset ajattelevat asioista eritavalla. Mutta sinuna puhuisin kun lapsi kysyy ja yrittäisin kasvattaa muiden arvostamiseen vaikka itse ehkä ajattelee toisin.

siinä mielessä, että tässä mainitaan moneen kertaan, ettei ateistin kannata laittaa lasta seurakunnan kerhoon, vaikka se olisi paikkakunnan ainoa kerho. Mutta aina kun koulun uskonnonopetuksesta puhutaan, ateisteja neuvotaan laittamaan lapset uskontotunneille "kun ei siitä ole mitään haittaa". Samat ongelmathan siinä tulee ja minusta pahemmat, koska lapset uskovat että koulun opetus on totta, kerhoissahan kerrotaan satuja vielä. Meidän lapset ovat osanneet pitää sopivasti suunsa kiinni päiväkodissa ja srk iltapäiväkehossa (johon kaupungin puolesta määrättiin, ei ollut vaihtoehtoja). ET-tunneille ovat itse halunneet, koska jo päiväkodissa totesivat että uskonto on tylsää, vaikken sitä muistaakseni ollut kommentoinut silloin vielä mitenkään.

Kerrot lapselle, että toiset uskovat ja toiset eivät.

En tiedä, minkälaisia kerhon vetäjiä lapsellasi on, mutta meillä oli tapana tehdä pienimuotoinen alkuhaastattelu uusien kerholaisten vanhemmille. (samalla otettiin vanhempien yhteystiedot ylös ja neuvoteltiin kuka hakee lapsen kerhosta vai saako hän mennä yksin jne. Lapset olivat siis koululaisia). Alkuhaastattelussa kysyttiin vanhempien asenteista ev.lut. uskontoon ja kerrottiin että koska olemme kyseisen srk:n alaisuudessa toimiva kerho, meillä toimitaan sen oppien mukaisesti. Mutta kenellekkään lapselle ei uskontoa tyrkytetty. Kerhossa oli myös ateisti vanhempien lapsia, joiden kanssa vapaassti keskusteltiin asioista. Kerrottiin kaikille vanhemmille mistä oltiin milloinkin puhuttu ja mitä sanottu. Näin he tiesivät mitä kerhossa tapahtui.